Kolme kuukautta maailmanympärimatkaan – mitkä on fiilikset?

Tuleva maailmanympärireissuni on ehdottomasti suurin seikkailuni tähän mennessä. Lähes viisi kuukautta maailmalla on pitkä aika, paljon pidempi kuin mitä olen koskaan ennen reissun päällä ollut. Joku voisi lähteä tällaiselle reissulle lähes spontaanisti, reppu olalla ja ottaen vastaan kaiken sen, mitä reissu tuo mukanaan. Vaikka olenkin viime vuosina oppinut paljon huolettomammaksi, en silti voi lähteä näin pitkälle etapille ilman mitään ennakkovalmisteluja.

Ajattelinkin summata kuukausittaisia fiiliksiäni ennen reissuun lähtöä tästä kaikesta: miltä tuntuu, mitä on tehtynä, mitä tekemättä. Vaikka olen innoissani ja odotan jo kovasti reissun alkua, on päiviä, jolloin homma kauhistuttaa (ei sinänsä se, olenko turvassa tai tapahtuuko jotain kamalaa) vaan ihan jo tulevan reissun kokoluokka.

Mun paras kaverini tällä hetkellä on kolmeen eri kategoriaan jaettu to do -lista. Ensimmäinen kategoria on  reissua ennen tehtävät konkreettiset matkavalmistelut, kuten auton vuokraus Uudessa-Seelannissa, Patagonian vaelluksen varaus, USA:n reitin suunnittelu, matkustuslupa-asiat sun muut tärkeät asiat. Lisäksi jokaisen homman perään olen lisännyt kuukauden, jonka aikana asia olisi hyvä hoitaa. Näin millekään kuulle ei tule liikaa menoja tai tehtävää, ja asiat tulevat hoidettua kiireellisyysjärjestyksessä (eikä toivottavasti mitään oleellista pääse tämän ansiosta unohtumaan).

Toinen kategoria on yleisten asioiden hoitolista, mihin kuuluu muun muassa rokotukset, matkavakuutus, asunnon mahdollinen alivuokraus ja muuta vastaavaa. Kolmas kategoria taas pitää sisällään asioita ja tavaroita, joita ennen lähtöä pitäisi vielä hankkia.

On ollut ihanaa vedellä listalta yli rivejä ja huomata, että asiat oikeasti etenevät. Listan tehtävien ja hankittavien kohtien hupeneminen auttaa konkretisoimaan sitä, että reissun järjestely on hyvällä mallilla. Mikä taas huojentaa.

Mutta mahtuu tähän suunnitteluun ja odotukseen silti myös niitä murehtimisen hetkiä. Jotka jostain syystä iskevät yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi mennä nukkumaan. Vaikka reissubudjettini näyttääkin tällä hetkellä paperilla varsin hyvältä, juuri öisin alkavat ne “Mitä jos” -mietinnät. Toki on hyvä varautua kaikkeen ja miettiä mitä mahdollista ylimääräistä voikaan tulla vastaan, mutta olisi kiva, jos nämä aatokset valtaisivat pään silloin kun en yritä nukkua.

Vaikka listani pitää mut hyvällä mielellä ja ajan tasalla, on tässä vielä myös paljon kysymysmerkkejä. Asioita joihin en voi itse määräänsä enempää vaikuttaa, vaikka haluaisin. Kuten se, saanko töistä vapaata. Itse olen sen eteen tehnyt voitavani, mutta ratkaisua suuntaan tai toiseen en vielä tiedä. No, onneksi tässä on vielä aikaa odotella.

Vaikka tiedän jo nyt, että 4,5 kuukautta on niin pitkä aika, ettei reissua voi millään suunnitella päiväkohtaisesti etukäteen, haluan silti tietyllä tapaa suunnitella ja valmistautua siihen jo nyt. Ainakin jonkin verran.

Haluan tietää kohteistani perusjutut, kuten miten paikasta toiseen kannattaa liikkua, mitä ruokia uskaltaa syödä, mikä on paikan turvallisuus ym. Ja toki ottaa myös selvää mielenkiintoisista kohteista! Olisi kurjaa vasta maasta poistuttuaan huomata, että siellä olisikin ollut jotain sellaista, jonka olisin kovasti halunnut nähdä, mutten tajunnut. Tällainen tiettyyn pisteeseen asti toimiva ennakkovalmistautuminen luo mulle aina turvallisemman tunteen, sen että kohteessa pärjää, eikä ehkä pahin kulttuurishokki iske, kun osaa vähän jo etukäteen varautua asioihin.

Ensimmäiseen kohteeseeni, Australiaan, olen jo tehnyt astetta konkreettisempia suunnitelmia. Vietän siellä kaksi viikkoa, ja olen jo varannut sinne hostellit koko pariviikkoisen ajaksi, kuten myös maan sisäiset lennot Sydneystä Melbourneen. Mutta kovin paljoa en ole vielä itse kohteisiin ehtinyt perehtyä.

Uuteen-Seelantiin ollaan taas tehty alustavaa reittisuunnitelmaa. Ei mitään orjallista päiväaikataulua, mutta koska ehditään autoilla maassa 3,5 viikkoa, niin jo etukäteen on tuntunut järkevältä tehdä arvioita siitä, onko haikailemamme reitti realistinen, ettei tarvitse käyttää ajopäiviä pelkästään siihen, että ajetaan nasta laudassa kohteesta toiseen, ilman että ehditään pysähtyä välissä fiilistelemään kaikkea kivaa.

Sellaista. Paljon on jo reissun hyväksi tullut tehtyä, mutta paljon on vielä edessä. Toisinaan pää tuntuu olevan aivan pyörällä ja täynnä ajatuksia, jotka vain vilisevät. En siis pelkästään istu kotisohvalla, silittele reissukohteen Lonely Planetia ja myhäile siksi, että pian olen siellä. Vaan aikamoista tunteiden vuoristorataa on myös tähän mennessä arkeen mahtunut. No, ehkä tilanne tasoittuu pikku hiljaa, kun hommat etenevät. Tai sitten ei. Palataan kuukauden päästä asiaan fiilisten tiimoilta!

Lue myös nämä:

• Kaksi kuukautta lähtöön
• Enää kuukausi lähtöön – iik ja apua!
• Enää viikko lähtöön!

Kaikki maailmanympärimatkaani liittyvät jutut pääset lukemaan tästä.

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER |  BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU