Vähän aikaa sitten otin blogin puolella pienen tauon talvesta ja kylmästä, kun muistelin keväisen Los Angelesin aurinkoa ja rantoja. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä palata hieman hyisempiin tunnelmiin, nimittäin jäätikölle. Maailmanympärimatkaani mahtui paljon upeita luonnonihmeitä ja yksi niistä oli Argentiinan puoleisesta Patagoniasta löytyvä Perito Morenon jäätikkö.
Aluksi tuntui hieman hullulta lähteä katsomaan jäätikköä, sillä asunhan Suomessa, missä puolet vuodesta kuluu lumen ja jään ympäröimänä. Vielä enemmän hullulta suunnitelma tuntui, koska lähdin sen takia päiväretkelle Chilestä Argentiinaan. Köröttelin siis tuntitolkulla, edestakaisin bussissa, päästääkseni näkemään jäätä. Jäätä, mitä voi nähdä jäähalleissa, pakastimissa, juomissa, räystäissä, järven peittona ja ties missä. Jäätä, joka ei todellakaan olisi mulle sinänsä mitään uutta tai eksoottista.
Visiitti kuitenkin kannatti, sillä jäätikkö oli uskomattoman upea! Jopa suomalaiseen voi siis tehdä vaikutuksen tarpeeksi isolla määrällä jäätä.
Perito Moreno on suurempi kuin Buenos Airesin kaupunki
Perito Moreno ei ole mikään pieni jääsaareke, vaan sillä on pinta-alaa reilusti enemmän kuin Argentiinan pääkaupungilla Buenos Airesilla. Kun Buenos Aires on vielä pinta-alalla mitattuna maailman 21. suurin kaupunki, voi vain miettiä, että jäätä todellakin riittää. Jäätiköiden kokoa on joskus hankala hahmottaa, sillä maitse niistä näkee yleensä vain pienen osan – kuten minäkin Perito Morenosta näin. Mutta jo jäätikön vieressä seisoen ja veneretkellä tutkien se vaikutti massiiviselta.
Perito Morenon jäätikkö on osa Los Glaciersin kansallispuistoa ja on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Kansallispuiston alueella sijaitsee 13 jäätikköä, eikä Perito Moreno ole edes niistä suurin! Yhdeksi alueen suosituimmista jäätiköistä ja nähtävyyksistä ylipäänsä se on noussut kokonsa sekä sen helpon saavutettavuuden suhteen. Harvaa jäätikköä, tai edes osaa siitä, pystyy näkemään niin suurelta osin ilman helikopterikyytiä.
Perito Morenon jäätikkö on myös siitä erikoinen, että se ei lähes kaikkien muiden maailman jäätiköiden tapaan tällä hetkellä vetäydy, vaan ilmastonmuutoksesta huolimatta se laajenee. Tutkijat eivät tiedä tarkkaa syytä sen laajenemiselle, mutta tämä tietää ainakin hyvää jäätikköä katsomaan tuleville – nähtävää riittää.
Jäätikköä ihmettelemässä näköalapaikalta ja veneen kyydistä
Tein visiitin jäätikölle opastetulla retkellä, sillä se sopi aikatauluuni parhaiten ja oli myös varsin kätevä, sillä itse tarvitsi vain hypätä eväineen bussiin ja nauttia matkanteosta. Ohjelman, pääsymaksut ja muut hoiti joku muu, mikä varsinkin Etelä-Amerikassa on toisinaan helpostus. Yleensä kaikki sujuu kyllä kuten pitääkin, mutta joskus pienten asioidenkin kanssa pitää säätää yllättävän paljon.
Koska Perito Moreno on niin valtava jäätikkö, sen näki bussin ikkunasta jo kilometrejä ennen varsinaista näköala-aluetta, joka sen ihmettelyyn on rakennettu. Näköala-aluetta ja jäätikköä erotti kaistale järveä, ja jäätikön vastarannalle, varsin lähelle jäätikköä, oli rakennettu kiitettävä määrä polkuja, joita pitkin pystyi kulkemaan alueella kattavasti ja näkemään jäätikköä eri kulmista ja korkeuksista. Reittejä riittii sen verran paljon, etten jokaiselle polunpätkälle edes ehtinyt sinä aikana, mikä meille oli varattu jäätikköön tutustumiseen maisemapaikalta käsin.
Jos bussin ikkunasta jäätikkö oli vielä näyttänyt hieman epämääräiseltä, vaalealta massalta, näin lähietäisyydeltä se sai aivan uusia ulottuvuuksia. Se oli rosoinen, kulmikas, massiivinen ja ennen kaikkea värikäs. Jo Islannin jäätikköjärvillä olin huomannut, kuinka värikkäitä jäätiköistä irronneet jäälohkareet ovatkaan. Mutta täällä jäätävän kokoinen jäämassa pääsi kunnolla oikeuksiinsa.
Kun jää on tarpeeksi vanhaa, se ei ole maidonvalkeaa tai läpinäkyvää. Se on kuin vauvanvaatekatalogista tuttua vaalean sinistä. Mutta sitä sävyttävät mustat ja harmaat raidat ja jäätikön halkeamista pilkistävät sähkönsiniset tehosteet. Perito Moreno ei ole pelkkä visuaalinen kokemus, vaan se on myös yllättävän äänekäs. Jäätiköstä irtoaa jatkuvasti lohkareita, joiden irtoaminen ja veteen tippuminen tapahtuu varsin kovan metelin säestämänä.
Käyntimme jäätiköllä huipentui veneretkeen jäätikön tuntumassa. Tunnin verran kestänyt veneretki oli loistava päätös jäätikköretkelle, sillä se antoi taas uuden perspektiivin tuohon kolossaaliseen jäämassaan. Kovin lähelle jäätikön reunaa emme voineet mennä irtoavien jäälohkareiden takia, mutta hieman kauempaakin tajusi että nyt ollaan todella valtavan jäämassan äärellä.
Näköalapaikka antoi jo pientä osviittaa siitä, että jäätikkö levittäytyy todella laajalle alueelle, mutta vasta vedenpinnan tasalla ollessa tajusi myös sen, kuinka korkea jäävalli meitä onkaan vastassa. Sitä ei mitata pelkästään metreissä vaan kymmenissä metreissä. Reunan keskimääräinen korkeus on peräti 78 metriä.
Paikalle saavuttuamme sää oli ollut varsin hyvä, taivas oli osin pilvetön ja sininen taivas sai jäätikönkin hehkumaan sinisempänä. Veneretken aikana sää kuitenkin huononi ja jäätikköä ympäröivät vuoret kietoutuivat sumupilvien sekaan. Se toisaalta toi jäätikölle mystistä tunnelmaa, aivan kuin maailmasta olisi kadonnut kaikki muu paitsi järvi ja sitä reunustava jäätikkö.
Pieni vinkkiboksi Perito Morenosta kiinnostuneille
- Perito Moreno sijaitsee Argentiinan puolella Patagoniassa
- Jäätikköä lähinnä oleva kaupunki on El Calafate, josta on jäätikölle matkaa vielä noin 80 kilometriä
- Päiväretken (tosin varsin pitkän sellaisen) voi tehdä myös Chilen puolelta Puerto Natalesista, kuten itse tein
- Sisäänpääsy kansallispuistoon on kirjoitushetkellä (12/2018) 500 Argentiinan pesoa, eli noin 30 euroa, laivaretki taas kustantaa 350 pesoa, noin 20 euroa. Summien maksamiseen tulee varata käteistä.
- Mukaan kannattaa ottaa paljon lämmintä vaatetta, sillä jäätiköllä on kylmä, varsinkin veneretkellä!
- Jos suuntaat paikalle päiväretkellä Chilen puolelta, muista ottaa mukaan passisi ja varaudu rajatarkastuksiin mennen tullen
Perito Moreno oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, eikä edes jokavuotinen jään näkeminen kotimaisemissa ollut mitään verrattuna siihen, millaisia jäisiä elämyksiä tällä jäätiköllä oli tarjolla. Kansallispuiston alueella riittää paljon muutakin nähtävää, ja kiinnostus palata tälle suunnalle on valtava.
HUOM! Blogin Facebook-sivujen puolella on käynnissä arvonta, jossa yksi onnekas voittaa itselleen kaksi lippua Matkamessuille 18.-20.1.2019. Osallistumisaikaa on 6.1. kello 23.59 asti!
Lue myös nämä:
- Patagonian luonnon kauneus oli mykistävää
- Torres del Painen W Trek on vaeltajan unelma
- Beaglen kanaali – maailman kauneimmissa maisemissa
- Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
6 Comments
Katja
30.12.2018 at 19:12OH MY! Niin paljon kuin vihaankin lunta ja pakkasta niin tämä paikka on kyllä UNELMA! Tämä postaus nyt sitten vain vahvisti tätä unelmaa 😀 On se vain kumma miksi maailman toisella laidalla jääkin saadaan näyttämään näin uskomattoman upealta.
Noora | Kerran poistuin kotoa
31.12.2018 at 21:45Sama juttu! Lumi ja pakkanen kuuluvat inhokkiasioideni joukkoon, mutta jäätiköt tuntuvat painivan aivan eri sarjassa! Jää oli kyllä niin uskomattoman upeaa tässä(kin) tapauksessa, että oli ehdottomasti käynnin arvoinen. Ensi kerralla pitää ehtiä kierrellä enemmän Argentiinan Patagoniaa 🙂
Maarit Johanna
31.12.2018 at 10:34Mie oon kyllä jäätikköfani! Nää kuvat sai haukkoon henkeä 🤩
Noora | Kerran poistuin kotoa
31.12.2018 at 21:46Mä niin tiesin sun jäätikköfaniksi! Kiva jos kuvien kautta välittyi edes pieni osa jäätikön upeudesta, se oli kyllä ihan tajuttoman mahtava 🙂
Anni | Rajatapaukset
2.1.2019 at 14:13Mun suosikkeja on noi herkullisen näköiset lakritsikastikeraidat!
Noora | Kerran poistuin kotoa
2.1.2019 at 15:49Tosta tulikin mieleen hyvä idea – jäätelöbaari, jossa olisi tarjolla jäätiköiden näköisiä jäätelöannoksia!