Korona saapui – matkailu jäi tauolle ja blogi hiljeni

Moi pitkästä aikaa!

Mun ei varmasti tarvitse selitellä, miksi blogini on pitänyt hiljaisoloa yli kuukauden verran. Korona tuli, blogin lukijamäärä romahti ja into bloggaamiseen haihtui savuna ilmaan. En ole tätä lopettamssa, jos sitä pelkäätte, mutta ei tehnyt mieli kirjoittaa mitään varsinkaan maaliskuussa, sillä kaikilla oli varmasti sillä hetkellä mielessä muut jutut kuin matkustaminen. Näin oli myös mulla.

Tekemistä riitti: itselläni jäivät väliin sekä pitkään haaveiltu reissu Portugaliin että myös minireissu Tallinnaan. Näiden perumisten kanssa pyöri oma rumbansa – kaikki mahdollinen piti perua tai siirtää ja anoa erilaisia hyvityksiä. Osa hommasta on vieläkin vaiheessa, mutta hiljaa hyvää tulee. Toki peruutukset harmittavat, mutta hoidetaan korona ensin kunnialla pois alta. Sen jälkeen on aika miettiä uusia matkoja.

Pakko myöntää, että korona ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat vaikuttaneet mun elämään varmasti paljon vähemmän kuin monen muun. Opintovapaalla ollessani oma arkeni ei ole suuresti muuttunut. Kaikki kurssini ovat olleet verkko-opintoja jo ennen koronaa. Ei ole siis tarvinnut yhtäkkiä miettiä, miten etätyöskennellä tai -opiskella, vaan syksystä alkaneet rutiinit jatkuvat pitkälti edelleen.

Toki on jotain muuttunutkin. Sosiaaliset kontaktit ovat jääneet minimiin ja lenkkeily on lisääntynyt. Kasvaneita lenkkimääriä kuvannee hyvin se, että tovi sitten talvijuoksutrikooni hajosivat, kun olin pukemassa niitä päälle. Niitä oli tullut käytettyä niin paljon, että eivät enää kestäneet nykyistä kuormitusta. Onneksi lenkkeily on edelleen täällä sallittu. Muuten mua ei haittaa, että elämää on hetkeksi rajoitettu, mutta jos en saisi nauttia lähes päivittäisestä ulkoilusta ja kevään edistymisen seuraamisesta, alkaisi varmasti ahdistaa.

Yle julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten reagoimme eri tavalla näihin poikkeusoloihin. Periaatteessa introvertit kestävät sosiaalisten kontaktien rajoittamista paremmin kuin ekstrovertit ja mitä enemmän elämys- tai jännityshakuisia olemme, sitä paremmin siedämme epävamuutta. Itse olen hyvin vahvasti introvertti luonne, eikä sosiaalisten kontaktien puute ole mua häirinnyt. Matkailu taas on tuonut mulle roiman annoksen epävarmuuden sietoa, mikä sekin on tällä hetkellä vahvuus. Kerrankin näistä ominaisuuksista on todella paljon hyötyä!

Lähes päivittäisten lenkkien lisäksi olen viime aikoina lukenut paljon. Olen ottanut tavoitteeksi lukea kymmenen kirjaa kuukaudessa. Toistaiseksi olen pysynyt hyvin aikataulussa, vaikka olen välillä lukenut aika pitkiäkin kirjoja. Tein myös omakohtaisen ennätyksen. Luin koko Taru sormusten herrasta -trilogian viikossa. En kyllä olisi uskonut pystyväni siihen, enkä kyllä toiste yritäkään! Ei hommassa muuten mitään vikaa ollut, mutta istumalihakset olivat koetuksella.

Onneksi omasta kirjahyllystä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa, vaikka olenkin varmasti poikkeus kirjastoihmisten joukossa siinä, että omistan suhteellisen vähän kirjoja. Ei se määrä vaan se laatu, ainakin tällä kertaa. Lisäksi kirjastojen e-kirjapalveluista löytyy siihen rinnalle mukavasti luettavaa, niin ei ole ehtinyt tulla ikävä kirjastoja.

Opiskelujen suhteen juuri nyt on hieman hiljaisempaa. Tällä hetkellä itse asiassa ei ole varsinaisesti meneillään yhtään kurssia, mutta tällä viikolla alkaa yksi uusi. Kouluhommia olisi sinänsä saanut olla tällä hetkellä enemmänkin, kun kerrankin mikään ei olisi vienyt niiltä huomiota. Meiltä tosin loppui juuri kurssi, joka oli kuin kamalimmista painajaisista. Kurssi oli itse asiassa jaettu kahteen osaan: työlainsäädäntöön ja palkanlaskentaan, joista palkanlaskenta oli se, joka aiheutti järjetöntä ahdistusta ja epätoivoa.

Ensinnäkin aikaa koko 3 op:n kurssiin oli varattu vain pari viikkoa, minkä lisäksi opettajallamme oli aivan ylimitoitetut käsitykset siitä, mitä tuossa alassa asiasta ehtii oppia, varsinkin kun olemme media-alan emmekä taloustieteiden opiskelijoita. Meille tehty tentti oli niin uskomaton ylilyönti, että tulipa ensimmäistä kertaa ikinä annettua koululle palautetta kohtuuttomista vaatimuksista ja naurettavan vähästä opetuksesta. No, jos en muuta tältä kurssilta ehtinyt oppia niin ainakin sen, ettei musta koskaan tule palkanlaskijaa…

Vaikka vielä ei horisontissa näykään mitään varmaa edes kotimaanmatkailun suhteen, yritän silti tästä lähtien taas päivittää blogiani säännöllisesti. Ehkä tosin vain kerran viikossa normaalin kahden postauksen sijaan, mutta on sekin jotain. Juttuja olisi vielä roppakaupalla varastossa. Niin Färsaarilta, Sveitsin Alpeilta, Englannista, Malediiveilta kuin kotimaastakin. Lisäksi voisin kirjoitella pitkästä aikaa vaikka kirjasuosituksia. Olisiko sulla jotain postauksia, joita erityisesti multa toivoisit?

Ja koska optimismi auttaa aina selviämään haastavista hetkistä, voisin lopuksi luoda katsetta tulevaan. Jos koronan jälkeen voisit vapaasti reissata ihan minne tahansa, minne sä lähtisit ensimmäiseksi? Mä lähtisin joko vaeltamaan yli Alppien tai sitten New Yorkiin. Nämä kaksi kohdetta aiheuttavat nyt mulle akuuteinta reissukaihoa.

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Aina on hyvä hetki haaveilla! 10 reissu-unelmaa -haaste
• Mistä haaveilla maailmanympärimatkan jälkeen? 10+1 unelmaa
• Lukuvinkki: Euroopan kauneimmat kansallispuistot -kirja
• Lukuvinkki: Bea Uusma: Naparetki – minun rakkaustarinani

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI