Kerran poistuin kotoa
Matterhornin maisemissa kulkeva patikkapolku, josta avautuu näkymä Matterhornille. Päällä lukee Matterhorn ja viiden järven päiväpatikkaretki.
Eurooppa Luontokohteet Vaeltaminen

Zermattin viiden järven patikka tarjosi upeat näkymät Matterhornille

Viime kesänä Sveitsissä halusin ehdottomasti nähdä Matterhornin – se oli matkani päätavoite. Vietin Zermattin kylässä kaksi päivää, joiden aikana tutustuin Matterhornin uljaisiin maisemiin niin Zermattia ympäriinsä tallaten kuin vierailemalla Euroopan korkeimmalla näköalatasanteella, Matterhorn Glacier Paradisessa, lähes neljän kilometrin korkeudessa, mutta toki myös patikkapolulla.

Luonnossa liikkuminen on muodostunut mulle viime vuosina aina vain tärkeämmäksi reissujeni tarkoitukseksi ja Sveitsiinkin lähdin ensisijaisesti patikoimaan uljaissa vuorimaisemissa. Vaikka olinkin ensimmäisen Zermatt-päivän ja Glacier Paradise -vierailun jälkeen päässyt jo näkemään Matterhornia, vieläpä hyvällä säällä, lenkkarini syyhysivät päästä tositoimiin ja viemään mua Matterhornin maailmanluokan maisemiin.

Valitsin päiväpatikkareitikseni Matterhornin maisemissa kiertävän 5 Lakes Walk -nimisen reitin, joka nimensä mukaisesti kiertää viiden eri järven kautta ja tarjoaa koko matkan ajan sään salliessa maisemia Matterhornin suuntaan. Vietin itse reitillä kokonaisuudessaan noin neljä tuntia, tauot ja paluu mukaanlukien, ja omalle kunnolleni ja innostukselleni reitti oli juuri sopivan pituinen.

Reitti ohjeistetaan tekemään eri suunnassa kuin sen itse tein. Suositus on ylimmältä järveltä aloittaminen, mikä takaa alkuun pitkän laskun, eikä loppuun pitkää nousua. Itse kuitenkin koen pitkien laskujen olevan jaloilleni rasittavampia kuin nousujen, joten tein reitin niin sanotusti väärään suuntaan. Itselleni se toimikin paremmin niin päin, koska myös maisemat paranivat koko ajan loppua kohden.

Päiväpatikan alku (tai loppu) – Sunnegga ja Leisee-järvi

Aloitin siis oman vaellukseni Sunneggan asemalta, jonne pääsee jyrkkää ylämäkeä etenevällä funikulaarin ja junan sekoituksella. Sunneggasta löytyy muun muassa ravintolapalveluita ja vessa, kuten monelta muultakin vastaavalta asemalta Sveitsin luontokohteissa. Sunneggalta voi aloittaa myös muita patikkareittejä ja ne ovat kaikki hyvin opastettuja. Jos haluaa lähteä tekemään samaa haikkia kuin minä, kannattaa alkaa seurata “5-Seenweg”-opasteita.

Reitin ensimmäinen, ja varsin kaunis järvi löytyy heti Sunneggan aseman kupeesta. Samalla järvi tarjoaa varsin mahtavat maisemat Matterhornille. Jos siis mielii nähdä Matterhornia mainiolta etäisyydeltä, mutta ei halua vaeltaa sen enempää, kannattaa suunnata vaikka Sunneggalle maisemia ihmettelemään.

Patikan ensimmäinen etappi oli kauniinvärinen ja kutsuva Leisee

Järveltä oli heti kättelyssä huippunäkymät Matterhornille!

Itse kuitenkin halusin päästä laittamaan jalkaa toisen eteen, joten pienen järven kiertelyn jälkeen lähdinkin matkaan. Olin liikkeellä aamupäivästä, aloitin patikoinnin kymmenen aikaan. Tuolloin Sunneggalla tai muuallakaan reitillä ei vielä ollut kovin paljon muita ihmisiä – toki monet kiertävätkin reitin toiseen suuntaan, eivätkä vielä tuohon aikaan ole lähellä sen päätepistettä.

Vaikka Matterhorn oli suuri syy siihen, miksi olin suunnannut lomailemaan juuri Sveitsiin, oli toinen syy ylipäänsä maan vuorimaisemat. Heti Leiseellä muistin, kuinka upeita vuorimaisemia maa tarjoakaan: kirkkaanvärisiä järviä vuorten syleilyssä, ympärillä raikasta ja puhdasta luontoa. Tuossa hetkessä tiesin tehneeni aivan nappivalinnan kohteeni suhteen.

Moosjisee oli pelkkä mutakuoppa

Vaikka olisin viihtynyt Leiseen tunnelmallisissa maisemissa vaikka kuinka pitkään, oli aika suunnata eteenpäin ja kohti seuraavaa järveä. Välimatkat järvien välillä eivät ole onneksi pitkiä, vain muutaman kilometrin verran, joten järviä on helppo napsia reitin varrelta.

Meinasin ensin kirjoittaa, että Leiseeltä ei ollut pitkä matka seuraavalle järvelle Moosjiseelle, mutta toteamus ei ihan pitäisi paikkaansa. Etäisyys oli kyllä lyhyt, mutta Moosjisee oli ainakin elokuussa 2019 pelkkä järven irvikuva: harmaa mutakuoppa, jonka työkoneet olivat valloittaneet. Järvien ystävän pettymys kenties, mutta itseäni toisen järven puuttuminen ei haitannut, sillä maisemissa silti edelleen riitti.

Moosjiseeta ei oikein voinut kutsua järveksi, ainakaan kuvanottohetkellä

Järveltä kelpasi silti ihailla maisemia

Moosjiseen ohittaminen alkoi viedä reittiä hieman metsäisimpiin maisemiin, mikä oli mukavaa vaihtelua. Olin osunut Sveitsiin varsin otolliseen aikaan: tarjolla oli roppakaupalla aurinkoa ja lämpöä, mutta alun avara maasto ei tarjonnut yhtään suojaa auringolta.

Moosji-mutakuopan ohitettuani reitti jatkuikin joen vartta seuraten ja havupuiden osittaisessa suojassa edeten, mikä auttoi säästämään energiaa.

Matterhorn piti patikoijia silmällä pitkin matkaa!

Grünsee ja Tobleronen muotoinen evästauko

Patikan kolmas järvi, Grünsee, oli mielestäni reitin kaunein järvi. Järven nimi kääntyy suomeksi vihreäksi järveksi, ja vaikka nimi ei kovin omaperäinen olekaan, varsin oiva nimivalinta se silti oli. Pienehkö järvi kimalteli kauniissa vihreän sävyissä ja paikka oli niin tunnelmallinen, että päätin jäädä sen rannalle pitämään pienen evästauon.

Matterhornin suunnalla pyöriessään aika moni taitaa sortua Toblerone-kliseeseen, enkä itsekään voi sanoa olleeni sen suhteen poikkeus. Muun retkievään lisäksi olin ottanut matkamutusteltavaksi muutaman palan Tobleronea, jota ahmin hyvällä ruokahalulla taustalla tietenkin Matterhorn, kuinkas muutenkaan!

Jos Grünsee oli mielestäni reitin kaunein järvi, oli järven alue muutenkin todella hurmaava. Järveä reunustivat niin vaaleanpunaiset lupiinit kuin joka suunnasta ympäröivät vuoretkin. Järven ympärille oli muutenkin ripoteltu paljon erilaisia kasveja, mikä sai alueen luonnon aivan hehkumaan.

Vaikka reittivalintani oli alusta alkaen saanut mut onnesta soikeaksi, tässä vaiheessa patikkaa mun teki melkein mieli nipisellä itseäni, sillä en vaan voinut uskoa, että näin upeita maisemia riittää pitkin reittiä.

Kuin kaksi marjaa!

Grindjisee – reitin hieman vaisumpi osuus

Grünseen postikorttimaisemista oli haikea jatkaa matkaa, sillä olin viihtynyt siellä niin mainiosti. Kaksi järveä oli kutenkin vielä näkemättä, joten oli aika taas pistää jalkaa toisen eteen.

Hieman Grünseen jälkeen maisemat alkoivat muuttua jos ei tylsiksi niin aikankin hieman tavallisemmiksi. Eivät maisemat millään muotoa ankeat olleet, mutta reitin muihin maisemiin verrattuna tämä osuus ei jäänyt mieleen mitenkään erikoisena. Iloitsin kuitenkin reitin tasaisuudesta, sillä tiesin, että lopussa odottaisi kunnon nousu.

Matkan neljäs järvietappi Grindjisee oli jotenkin jännä järvi. Sen rannat olivat niin puiden ja muun kasvillisuuden reunustamat, että sitä oli hieman hankalampi ottaa haltuun. Aluksi järvi meinasi hukkua puiden siimekseen. Jos edellinen järvi oli nimensä mukaan vihreä, sitä oli myös tämä järvi. Jotenkin tuntui, että se oli niin vihreä, että se imi värin ympäröivästä luonnosta ja siten kameleonttimaisesti kätkeytyi maisemaan.

Grindjiseen rannoilla oli hyvä kerätä hieman voimia tulevaa grande finalea varten. Sieltä löytyi onneksi muutamia kiviä, joilla istuskella ja evästää, jotta patikan viimeinenkin etappi tulisi suoritettua kunnialla.

Stellisee – jes, mä tein sen!

Neljännen järven jälkeen alkoi se odotettu tai pelätty (tai taktikoitu) nousu. Se ei onneksi iskenyt äkkijyrkkänä vasten kasvoja, vaan eteni nousuksi suhteellisen maltillisesti, vaikka toki myös intensiivisesti.

Nousua Grindjiseen ja Stelliseen välisellä etapilla on yli kaksisataa korkeusmetriä. Se on aika paljon muutaman kilometrin matkalle. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että mieluummin nousisin tuon edessä häämöttäneen mäen kuin tulisin sen alas. Mukana olisi ainakin pitänyt olla yksi vaellussauva, että olisin suoriutunut jalkaystävällisesti noin pitkästä alastulosta.

Ennen viimeistä järveä reitti eteni aika huikeissa maisemissa!

Kuvan keskivaiheilla, vuoren juurella oleva vihreä läntti on Grünsee-järvi, patikan kolmas etappi. Aika korkealle reitti on siellä käynnin jälkeen noussut.

Tässä vaiheessa päivää Matterhorn oli alkanut kerätä ympärilleen pilviä. Sen tapana tuntuu olevan kiertyä pilvivaippaan, kun päivä etenee. Vaikka tässä korkeudessa Matterhorn tuntui toisinaan olevan käsinkosketeltavan lähellä, sen huippu myös toisinaan hukkui pilvien taakse.

Tsempattuani pitkän nousun, odotti mua enää järvistä viides – Stellisee. Järvi oli mielestäni pieni antikliimaksi. Osittain vähän pilvisen sään vuoksi, mikä sai järven näyttämään lonkeronharmaalta altaalta. Mutta myös siksi, että se ei ollut mielestäni reitin näyttävin järvi. Kyllä sinne asti kannatti ehdottomasti kivuta, mutta järveä piiskannut hyinen tuuli ajoi mut varsin nopeasti pois sen rannoilta.

Viimeinen järvi näköpiirissä

Stellisee ei ehkä ollut reitin kaunein järvi, mutta kyllä sinne asti kannatti kavuta

Silmä lepäsi näissä maisemissa onnistuneen päiväpatikan jälkeen

Viimeiseltä järveltä oli vielä pieni kävelymatka Blauherdin funikulaari/juna-asemalle. Mä kuitenkin tunsin itseni sen verran reippaaksi kaiken patikoinnin jälkeen, että päätin kävellä takaisin Sunneggan asemalle, sinne kun löytyi lyhyehkö reitti. Vaikka suunta oli tässä alaspäin, alamäkeä ei ollut onneksi niin paljon kuin tekemäni reitin kiertäminen toiseen suuntaan olisi tuonut eteen.

Pistin reitin varrella ylös, kuinka paljon aikaa mulla sen taittamiseen menee. Itse viiden järven patikointiin Sunneggalta aloittaen ja Stelliseelle päättäen mulla meni taukoineen noin 2h 45 min. Paluureitti Stelliseeltä takaisin Sunneggalle, tosin lyhyempää reittiä, kesti noin 50 minuuttia.

Mulla siis meni reitin päästä toiseen patikointiin ilman paluuta Sunneggalle alle kolme tuntia. Mutta omasta kunnosta ja muusta riippuen reitin taittamiseen kannattaa varata noin 2-4 tuntia aikaa.

Zermattin sivuilta löytyy todella hyvä ohje viiden järven reitistä englanniksi. Sieltä löytyy kartta siitä, missä patikkareitti kulkee ja palveluista matkan varrelta. Myös korkeuskäyriä on tarjolla.

Suosittelen ehdottomasti tätä patikkareittiä, jos haluaa tehdä pienen vaellusretken Zermattin suunnalla. Reitti oli yksi upeimmista, missä olen koskaan ollut, maisemat olivat monipuoliset ja reitti oli sopivan haastava. Itse en ole mikään himourheilija, tosin en ihan rapakuntoinenkaan, ja reitti oli mun makuuni juuri sopiva. Voisin lähteä tekemään tämän vaikka uudelleen!

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  

You Might Also Like...

6 Comments

  • Reply
    Anni | Rajatapaukset
    4.3.2020 at 18:19

    Ihan mahtavan oloinen patikka! Hauskan näköinen toi pilviviitta, joka Matterhornilla on koko ajan niskassaan 😀

    Mäkin sain vihdoin varattua reissun Sveitsiin ja lähden toukokuun lopussa ihmettelemään minkälaisia patikointireittejä löytyy Zürichin lähistöltä! ✌️

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.3.2020 at 20:45

      Tämä oli kyllä ihan kirjaimellisesti huippupaikka 😀 Matterhornilla oli ehkä jotain supersankaritaipumuksia tuon viittansa kanssa! Oi, onpas sulla mainioita suunnitelmia tiedossa. Mä en ole ihan Zürichin lähellä haikkaillut, joten suoralta kädeltä en mitään osaa suositella. Mutta jos on mahdollista lähteä sieltä hieman kauemmaksi, mutta ei kuitenkaan Zermattiin asti, niin voin suositella esimerkiksi Grindelwaldia, Engelbergiä ja Gimmelwaldia.

  • Reply
    Elsa
    6.3.2020 at 15:17

    Mukavannäköistä, mutta Zermatt on sitä ja Matterhorn. Täytyy pistää korvantaakse tuokin reitti Zermatissa. Meilläkin, jos mahdollista, on kävelysuuntana ylöspäin, koska polvet rasittuvat muuten liikaa.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.3.2020 at 20:40

      Tämä reitti kyllä kannattaa laittaa korvan taakse, sillä se oli todella mahtava! Tuon reitin voi onneksi helposti taittaa kumpaan suuntaan tahansa, niin voi halutessaan säästää polviaan tekemällä se samoin päin kuin mäkin tein.

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    6.3.2020 at 17:14

    Erittäin vaikuttavia maisemia, jotka pääsevät kauniissa auringonpaisteessa hienosti oikeuksiinsa. Meidän oli tarkoitus lähteä alkukesällä Dolomiiteille, mutta vähän huonolta taitaa näyttää…

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.3.2020 at 20:39

      Maisemat oli kyllä vertaansa vailla. Onneksi kuvien kautta välittyy edes osa siitä kauneudesta, mitä tuolla oli tarjolla! Sää onneksi suosi mua koko reissun ajan, ja mieluumminhan sitä aurinkoisella säällä patikoi kuin harmaana päivänä. Mä olen vähän haaveillut Dolomiiteista loppukesäksi, mutta pitää myös katsoa, miten tässä suunnitelmien kanssa käy. Onneksi vuoret siellä varmasti edelleen pysyvät, joten eiköhän molemmat päästä toteuttamaan suunnitelmamme vielä jossain vaiheessa, jos ei vielä tänä vuonna 🙂

Vastaa käyttäjälle Anni | Rajatapaukset Cancel Reply