Armaasta kotikaupungistani Tampereelta, Tampere-talosta, löytyy museo, jota suosittelen lämpimästi oikeastaan kaikille. Siellä sijaitseva Muumimuseo saa niin hyvälle tuulelle viehättävyydellään, että kukapa ei haluaisi omaa mielialaansa nostattaa! Muumimuseo on maailman ainoa muumeille omistettu ja myös omistautunut museo, ja on aivan mahtavaa, että se löytyy omasta perspektiivistäni katsottuna ihan lähikulmilta.
Muumit ovat olleet mulle pienestä saakka merkityksellisiä. Lapsena katsoin kaikki ne hyvät Muumi-jaksot, eli jaksot ennen aikakonesekoiluja, todella monta kertaa. Lumouduin upeista seikkailuista ja maisemista. Pelkäsin Mörköä kuollakseni, noitaakin vähäsen. Noitametsä taas oli kutkuttavan jännittävä paikka. Omistin myös Muumi-kirjoja, mutta ne eivät vetäneet vertoja mainiolle TV-sarjalle.
Vasta aikuisena tajusin, millaisia upeita taideteoksia Tove Janssonin loihtimat Muumi-kirjat ovatkaan ja kuinka paljon niistä löytyy mun sielunmaisemaa. Kirjoissa esiintyvät teemat, kuten yksinäisyys, yksinolo, kaipaus, meri ja seikkailut puhuttelevat mua vahvasti edelleen. Olen sitä mieltä, että rakastan majakoita pitkälti muumien ja Tove Janssonin vuoksi.
Tämän takia on ihanaa, että on olemassa paikka, jossa tähän upeaan maailmaan voi astua lähes konkreettisesti.
Uudistunut Muumimuseo Tampere-talossa
Muumimuseo avasi ovensa Tampere-talossa vuonna 2017. Sitä ennen se sijaitsi Tampereen pääkirjastossa. Tuossa aiemmassa museossa ehdin vierailla useamman kerran, mutta tila ei ehkä tehnyt museon kokoelmalle oikeutta, sillä se oli hieman hämyinen ja sokkeloinen. Tampere-talossa museon kokoelma on saanut upeat ja avarat tilat, joissa kelpaa kierrellä.
Hämärää tiloissa toki on edelleen, jotta sen upeat teokset säilyisivät hyvänä. Kuitenkin tarkkaan harkittu asettelu sekä museon värimaailma saavat hämäryyden tuntumaan ainoastaan kodikkaalta. Vähän kuin olisi osana salaperäistä muumien maailmaa ihan konkreettisesti.
Kahdessa kerroksessa oleva museo myös mahduttaa sisäänsä paljon. Kaikkea, mitä museossa on nyt esillä, ei edes ollut aiemmassa, pääkirjastossa sijainneessa museossa.
Upea, visuaalinen museokokemus
Muumimuseossa ei tekijänoikeusseikkojen vuoksi saa valokuvata, joten tässä postauksessa ei ole yhtään valokuvaa itse näyttelystä. Onneksi siitä saa silti kertoa sanoin ja tuntein.
Muumimuseo nojaa pitkälti Tove Janssonin kuvituksiin, sekä esillä oleviin pienoismalleihin ja kuvaelmiin. Mutta museossa on myös interaktiivinen puolensa ja näyttelyn antiin voi tutustua tarkemmin myös infotablettien kautta. Tietoa on saatavilla useilla eri kielillä, myös japaniksi. Japanilaisia muumi-intoilijoita ei voi olla näkemättä museossa kierrellessään.
Koska muumien maailma on mulle parhaimmillaan karuja merimaisemia, yksinäisiä vuoria, haikean alakuloista tunnelmaa kaikessa kauneudessaan sekä kaipuutta jonnekin, jota on hankala määritellä, olivat museon annin parasta osaa mielestäni Tove Janssonin upeat kuvitukset, joita museossa oli runsaasti. Mustavalkoisissa, eri kirjoihin liittyvissä pienissä kuvissa oli vangittu juuri näitä asioita, joita muumeissa eniten rakastan, joten niiden katseleminen oli tietyllä tavalla jopa riipaisevaa, niin hyvässä kuin pahassa.
Kaksi kuvaa, joista löysin itseni, ovat siivouskuva, jossa nyrpeän näköinen Nuuskamuikkunen kanniskelee tekstiilipinoa muiden siivotessa taustalla lähes maanisessa vimmassa. Osasin niin samaistua tuohon tuohtumukseen. Toinen taas oli kuva majakasta syrjäisennäköisellä pienellä luodolla. Juuri tuollaisessa paikassa haaveilen aina välillä asuvani, kun elämän hulina ja kiire alkavat tuntua liian raskailta.
Koska rakastan karttoja, pidin valtavasti myös näyttelyn suurikokoisista kartoista. Itseltäni löytyy kotini seinältä Muumilaakson kartta, mutta näyttelyssä oli myös muita, karttoja joita en ole koskaan nähnyt julistemuodossa. Jos näitä tulee joskus myyntiin, tiedän, millä vuoraan kotini seinät. Mustavalkoisissa, pelkistetyissä, mutta kuitenkin satumaisissa kartoissa oli jotain todella tenhoavaa.
Myös lasivitriineistä löytyneet kuvaelmat olivat mielenkiintoisia. Niissä oli uskomattoman paljon pieniä yksityiskohtia ja hahmoja, ja niiden tekemiseen on varmasti mennyt paljon aikaa. Panostus on kuitenkin kannattanut, kuvaelmat ovat upeita. Niissä pääsivät oikeuksiinsa sekä teosten hahmot ja heidän luonteenpiirteensä, mutta myös Muumilaakson maisemat.
Museo kaikille muumien ystäville
Muumimuseo tarjoaa jotain kaikenikäisille kävijöille. Se ei ole mikään huvi- tai teemapuisto kuten vaikka Naantalin Muumimaailma. Eri ikäiset ihmiset varmasti kokevat museon annin hyvin eri tavoin. Isommat muumihamot sekä kivat värit saattavat viihdyttää enemmän pieniä kävijöitä, kun taas isommille löytyy enemmän juttuja pienistä yksityiskohdista ja kuvista.
Itselleni Muumimuseo oli varsin kokonaisvaltainen kokemus, joka teki mut sekä onnelliseksi että myös haikeaksi. Onnelliseksi siksi, että maailmassa on paikka, joka kuvastaa niin hyvin tunteita, paikkoja ja asioita, jotka ovat mulle merkityksellisiä muumitarinoissa ja muutenkin. Haikeaksi siksi, että en oikeasti voi asua Muumilaaksossa.
Tampere-talosta löytyy Muumimuseon lisäksi myös muuta nähtävää muumien ystäville. Heti pääovien vieressä on myymälä, jossa on myynnissä pääpainotteisesti muumiaiheisia tuotteita. Suureksi riemukseni löysin sieltä A4-koossa samaisen majakkajulisteen, jota ihailin jo museossa, siellä se toki oli hieman eri suuruusluokassa. Se piti tietenkin ostaa ja tänään käydä hankkimassa sille kehykset. Ainoastaan Muumilaakson karttaa löytyi julistekoossa, suurta osaa näyttelyn kartoista taas vain postikortteina. Että vink vink, jos saatte eri karttoja postikorttikokoa isompina, tulen ostamaan ne kaikki!
Museota vastapäätä taas löytyy pieni kirjastosopukka, jossa voi lueskella Muumi-kirjoja monilla eri kielillä. Kirjastonurkkaus oli varsin kodikkaan näköinen, joten sinne olisi hyvinkin voinut jäädä tunnelmoimaan muumien hengessä museokäynnin jälkeen.
PIENI VINKKIBOKSI MUUMIMUSEOSTA:
- Muumimuseo sijaitsee Tampere-talossa, osoitteessa Yliopistonkatu 55
- Museo on auki ti-ke kello 9-17, to-pe kello 9-19 ja la-su kello 10-17
- Aikuisen lippu maksaa 13 €, tarkista kaikkien lippujen hinnat tästä
- Museo tarjoaa tiettyinä perjantaina kello 15-19 ilmaisen sisäänpääsyn museoon. Vuoden 2020 ilmaiset perjantait ovat 31.1., 27.3., 24.4., 29.5., 26.6., 31.7., 28.8., 25.9., 30.10. ja 27.11.
- Museossa ei saa valokuvata!
- Tampere-talon ulkopuolelta löytyy pieni muumipatsas, joka on hyvin suosittu kuvauskaveri
- Museossa voi ottaa osaa myös opastetuille kierroksille, näistä kannattaa tiedustella museosta
- Museon kotisivut löytyvät osoitteesta muumimuseo.fi
Muumimuseo on aivan ihana paikka ja mielestäni maailman paras museo! Mua harmittaa, että sain vasta nyt vierailtua ensimmäistä kertaa tässä uusitussa museossa, mutta kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.
Ylen sivuilta voi käydä lukemassa jutun Muumimuseon avaamisesta Tampere-talossa, mukana myös muutama kuva museon näyttelyistä
Oletko sä käynyt Muumimuseossa?
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Yksityispalatsista museoksi – Tampereen kiehtova Näsilinna
- Pyynikin näkötorni – Tampereen parhaat näköalat!
- Harry Potterin perässä maailmalla – kuusi taianomaista kohdetta
- Hobittila – kun elokuvista tuttu paikka ihastutti oikeasti
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
4 Comments
Pirkko
1.2.2020 at 18:50Minä myös rakastan muumeja! Olen jo täyttänyt 60, mutta käyn edelleen joka kesä Muumimaassa kuten olen tehnyt siitä saakka, kun se avattiin. Muumitunnelma on vain niin ihana.
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.2.2020 at 22:02Muumit ovat ihan parhaita, eikä niistä pitäminen mielestäni katso ikää 🙂 Mä olen käynyt Muumimaassa joskus pienenä, mutta sinne voisi suunnata joskus verestämään muistojaan. Muumeissa on kyllä jotain hyvin ainutlaatuista.
Katja / Lähtöselvitetty
4.2.2020 at 07:24Meidän perheen kokemus on juuri se, että museo toimii huomattavasti paremmin aikuisille kuin lapsille. Lapset eivät innostuneet paikasta ollenkaan – lukuun ottamatta työpajaa, missä sai tehdä varjoteatteria. Me aikuiset taas olisimme tutkineet yksityiskohtia aivan loputtomiin. Vierailevien perheiden kannattaa siis ottaa huomioon, että se ei ole temmellyskenttä lapsille, vaan aivan konkreettisesti museo.
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.2.2020 at 22:08Kiva kuulla sun kokemuksia, sillä itse osasin analysoida museota ainoastaan aikuiskävijän näkökulmasta! Meidän vierailun aikana paikalla oli jonkin verran myös lapsiperheitä ja osa lapsista tuntui innostuvan vähän kaikesta hahmomaisesta, mutta nämä varmasti menevät tosi yksilöllisesti. Tärkeää tosiaan olisi muistaa, että tässä on kyseessä museo, ei mikään leikkipaikka. En mäkään jaksanut lapsena kauheasti kiinnostua museoista – aika harva lapsi taitaa.