Elokuussa, kun suuntasin ensimmäistä kertaa Viipuriin, en oikein tiennyt, mitä kaupungilta odottaa. Olin aiemmin käynyt Venäjän kaupungeista Pietarissa, joka on tuttu loistostaan ja massiivisista palatseistaan. Viipurista en odottanut samaa, mutta en oikein tiennyt, mikä olisi kaupungin “juttu”, mitkä asiat määrittäisivät Viipurin.
Viipurilla on suomalaisittain mielenkiintoinen menneisyys, onhan kaupunki ollut aikanaan osa Suomea. Jo näistä lähtökohdista kaupungin kokeminen oli mielenkiintoista. Näkyykö kaupungissa muistoja mennestä ajasta Suomen osana? Miten sodat ovat vaikuttaneet kaupunkiin? Millainen Viipuri on nykypäivänä?
Ehdimme viettää Viipurissa verrattaen lyhyen ajan, kanavaristeilyn muodossa toteutettu matka sisälsi yhden yön Viipurissa ja sen ympärillä kaksi puolikasta päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Tuossa ajassa ehti onneksi tehdä läpileikkauksen Viipurin vanhaankaupunkiin, muinaiseen kaupunginsydämeen, jossa on edelleen nähtävissä paloja Viipurin menneisyydestä. Ja toivottavasti niitä on nähtävissä myös tulevaisuudessa.
Viipuri rapistuu hitaasti mutta varmasti
Kaikkein päällimmäisinä Viipurista jäi mieleen kaupungin rappio ja arvokkaan menneisyyden laiminlyönnin tuntu. Historiallinen ja upea Viipuri tuntuu rapistuvan, eikä ketään kiinnosta. On toki aliarviointia todeta näin, sillä viime aikoina Viipurissa on kunnostettu muun muassa tuomiokirkon kellotornia ja Viipurin linnan tornia Maailmanpankin rahoilla. Silti nämä tuntuivat paikka paikoin vain pisaroilta rappion meressä.
Ehkä kaikkein surullisin maamerkki ja muistutus Viipurin rakennusten laiminlyönnistä on entinen Domuksen talo, joka oli 1900-luvun alussa kaupungin ylpeys. Nyt keskellä Viipurin vanhaakaupunkia kohoava rakennus, tai sen irvikuva, on kalpea muisto entisestään. Tällä hetkellä se, mitä talosta on jäljellä, kelpaisi post-apokalyptisen elokuvan kulisseiksi. Talossa riehunyt tulipalo jätti siitä kymmenen vuotta sitten pystyyn lähinnä seinät ja aavemaisen tunnelman.
Tässä hurjaan kuntoon rapistunut Domuksen talo
Kaupunkia halkova, entinen Torkkelinkatu tuntuu toimivan tietynlaisena jakolinjana sille, missä kaupunki on kaikkein rapistunein. Kun katsoo Viipuria kaupungin linnan suunnasta, katsantosuunnassa oikealle puolelle kaupunkia tuntuu jäävän pahin rapistuminen siinä missä toinen puoli kaupunkia on salonkikelpoisempi.
Viipurin rappiosta ei voi syyttää pelkästään sotia, jotka ulottuivat kaupunkiin. Toki sodissa raunioitui paljon rakennuksia, myös merkittäviä sellaisia, mutta Viipuria kuvataan kaupunkina, jonka rauhan aika raunioitti. Sodista tähän päivän saakka monien kaupungin rakennusten on annettu rapistua autiona.
On Viipurissa edelleen jäljellä myös kauneutta
En halua tällä postauksella sanoa, että Viipuri on pelkkä muinaismuisto, josta jäljellä on vain hauras kuorikerros kaikesta entisestä uljaasta. Löytyy kaupungista edelleen myös paljon hyvää ja kaunista. Kuten jo aiemmin sanoin, rakennuksia on restauroitu, jos ei muuta niin kansainvälisen painostuksen ansiosta, mutta on restauroitu silti.
Viipurin katuja tallatessa pystyy edelleen kuvittelemaan, kuinka näyttävältä kaupunki on aikanaan näyttänyt. Sieltä löytyy koreita taloja ja rakennuksia, puistoja, patsaita ja muuta. Paikoitellen voi kokonaan unohtaa sen tyhjyyden tunteen, mitä toisissa kortteleissa kokee. Ei koko Viipuri ole vielä menetetty.
Viipurin linna seisoo onneksi edelleen näyttävänä kaupunkia suojellen. Alvar Aallon suunnittelema kirjastorakennus kohoaa edelleen komeana Lenininpuiston puiden siimeksessä. Vanhankaupungin muuritetusta menneisyydestä löytyy vielä muistoja. Näyttäviä kirkkojakin kaupungista löytyy, vaikka kaksi meni sodissa.
Kuitenkin Viipurin katuja tallatessa mielen perukoilla pyörivät sekä huoli että spekulointi. Huoli siitä, jatkuuko kaupungin kunnostus ja upean kulttuuriperinnön varjeleminen. Vai rapistuuko Viipuri pois, niin hiljaa ja surullisesti kuin se pahimman rappionsa keskellä nyt jo henkii? Entä jos Viipuri kuuluisi edelleen Suomelle. Kaupunkia olisi tuskin jätetty niin heitteille kuin se nyt on. Millainen olisi Viipuri, jos se saisi nykypäivänäkin hyödyntää kaikkea potentiaaliaan?
Mun mielestä Viipuri oli upea ja sinnikäs kaupunki kaiken rappionsa keskellä. Näen kaupungissa valtavasti potentiaalia ja mahdollisuuksia, jos joku taho niihin tarttuisi. Jos ei, niin en näe mahdottomana sitä surullista skenaariota, että Viipuri murenee hiljalleen pois, yksi rikkinäinen tiili kerrallaan.
Ehkä tämä postaukseni on hätähuuto Viipurin puolesta! Ei anneta noin ylvään ja mielenkiintoisen kaupungin murentua tuuleen, vaan pidetään yllä toivoa siitä, että kaupungista pidetään huolta myös jatkossa. Viipuri on sen ansainnut!
Jos Viipurin vaiheet ja kaupungin nykyinen tila kiinnostavat, suosittelen lukemaan myös nämä jutut: Yle: “Meitä kohtasi hirveä näky” – vanhan Viipurin historiallisia rakennuksia restauroidaan nyt miljoonilla euroilla, Suomen kuvalehti: ”Antakaa anteeksi suomalaiset, me tuhosimme Viipurin” – Harvinaisia syytöksiä Venäjän mediassa ja Iltalehti: Viipuri ennen ja nyt – kuvat kertovat, kuinka kaupunki on muuttunut.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Vinkkejä Viipuriin – kiinnostavia rakennuksia ja historiaa
- Viipurin linna – hieman surullinen, mutta silti kiehtova
- Junalla mukavasti Suomesta Pietariin – kokemuksia Allegrosta
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
No Comments