Kerran poistuin kotoa
Pohdinnat

10 matkavuotta – 10 toteutunutta unelmaa

Juuri alkanut vuosi 2020 tuntuu olevan mulle tietynlainen merkkipaalu matkailuhistoriani suhteen. Vain kymmenen vuotta sitten aloin matkustaa kunnolla, kun olin ensin selättänyt kasan pelkojani. Ennen vuotta 2010 olin matkustanut ainoastaan kolmessa maassa – Ruotsissa, Kyproksella ja Virossa, ja näistä ainoastaan Kyprokselle olin lentänyt. Sitten kyllästyin siihen, että annoin pelkojeni rajottaa tekemisiäni ja annoin mennä, oikein urakalla. Vuosien 2010-2019 välillä olen matkustanut yhteensä 49 maassa.

Kaipuuni pois kotoa, ulkomaille ja jännittäviin seikkailuihin sai alkunsa siitä, että halusin päästä Suomen ulkopuolelle katsomaan jääkiekon MM-kisoja. Olin nuorempana armoton jääkiekkofani enkä jättänyt yhtäkään arvokisapeliä näkemättä, ellei ollut aivan pakko. Elin ja kuolin Suomen menestyksen (tai menestymättömyyden) mukana ja koin pelien intensiteetin joka solullani.

Vuonna 2009 tehty päätös siitä, että kisoja on päästävä katsomaan jonnekin, kulminoitui seuraavana vuonna, kun Saksa ja Köln kutsuivat mua kahden hienon pelin verran.

Tämä reissu oli samalla ensimmäinen ja myös yksi monista toteutuneista unelmistani, mitä mulla on matkailun suhteen ollut. En nuorempana edes ajatellut, että ne voisivat toteutua. Kunhan vain haaveilin, koska kyllähän eksoottisista kohteista ja kaikesta jännästä kuului haaveilla.

Tämän kymmenvuotismerkkipaalun kunniaksi ajattelin luoda pienen katsauksen siihen, mitä kaikkia matkailullisia haaveitani olen noiden jääkiekon MM-kisojen jälkeen saavuttanut. Varmasti toteutuneita haaveita on enemmänkin kuin nämä kymmenen, joita nyt tematiikan varjolla nostan esiin, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen, kun aloin aihetta pohtia:

Neuschwansteinin linna, 2014

Linnat ovat olleet suuri matkailullinen motivaattorini jo pitkään, ja tämän haaveen syntymisestä saan kiittää tuota ensimmäistä, jääkiekon sävyttämää reissuani Saksaan. Muistan kun tuota reissua suunnitellessani lainasin kirjastosta kasan Saksan matkaoppaita, joista yhden kannessa komeili upea satulinnan näköinen rakennus, Neuschwansteinin linna, joka sijaitsee Etelä-Saksassa huikeissa vuorimaisemissa.

Haaveeni päästä käymään linnassa toteutui vuonna 2014, kun suuntasimme kaverini kanssa pariksi viikoksi Saksaan, Itävaltaan, Liechtensteiniin ja Sveitsiin nauttimaan Alpeista. Neuschwanstein oli reissun ensimmäinen kunnollinen etappi ja sitä kyllä kannatti odottaa! Linna oli uskomattoman upea, niin sisältä kuin ulkoakin. Tosin linnan sisäpuolelta vain murto-osa sen koko laajuudesta on valmiiksi saatettuja huoneita.

Linnan ympärillä oli nautinnollista kierrellä ja nauttia siitä eri kuvakulmista, samoin kuin sitä ympäröivistä maisemista. Neuschwansteinin reissu löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla – linnan lisäksi pääsin siellä näkemään ja tuntemaan Alpit ensi kertaa muualta kuin kuvista tai lentokoneen ikkunasta.

Ensimmäistä kertaa vuoren huipulla, 2014

Konkreettinen kaipuuni vuorille ja nimenomaan Alpeille sai alkunsa pari vuotta aiemmin, kun lensimme Maltalle ja ylitimme Alpit. Niiden näkeminen lentokoneesta ensimmäistä kertaa oli huikeaa. Ihastuin näkemääni heti ja lupasin itselleni, että menen tutustumaan Alppeihin heti kun mahdollista.

Pariviikkoinen reissuni Alpeille oli monella tapaa merkityksellinen sekä ikimuistoinen. Sen lisäksi, että pääsin näkemään Neuschwansteinin linnan, pääsin pari päivää myöhemmin kiipeämään omin jaloin ensi kertaa vuoren huipulle! Huippu oli varsin tuntematon nyppylä nimeltään Kitzbüheler Horn, joka sijaitsee Kitzbühelissä ja kohoaa paria hassua metriä vaille kahteen kilometriin.

Nousu ei ollut erityisen vaativa, mutta ensi kertaa silmieni eteen levittyvät vuorimaisemat, joita ihailin uudesta perspektiivistä, olivat todella merkityksellisiä. Kaipuuni vuorille oli ollut aiheellista – vuorilla oli niin hyvä olla. Eikä ensimmäinen vuorelle nousu mitenkään vähentänyt rakkautta tai kaipaustani vuorille, vaan haluan niille jatkuvasti seikkailemaan.

NHL-pelissä Kanadassa, 2016

Kuten tämän postauksen alussa selitin, olen ollut todella kova jääkiekkofani ja yksi tämän innostuksen kohokohtia Saksan MM-kisojen lisäksi oli, kun lähdin amerikkalaisen kaverini kanssa Montrealiin katsomaan jääkiekkoa.

Olin haaveillut NHL-pelin näkemisestä jo pitkään, mutta mitä tahansa peliä en silti kelpuuttanut toivettani täyttämään. En halunnut nähdä mitään Suomessa pelattua näytösottelua, enkä myöskään minkä tahansa NHL-joukkueen kotipeliä. En usko, että jossain Floridassa innostus on ihan samaa luokkaa kuin vaikka Kanadassa.

Siksi halusinkin päästä mielellään Kanadaan, maahan, jossa lajia arvostetaan todella korkealle. Montreal valikoitui kohdekaupungiksi, sillä kaverini on kova Canadiens-fani. Itse taas sain valita pelin, johon menisimme ja onneksi sopivaan aikahaarukkaan osui Canadiens-Wild -peli, jossa lopputuloksesta huolimatta voittaisin katsojana. Pelin tunnelma valtavassa jäähallissa oli ikimuistoinen ja samalla pääsin näkemään jäällä myös Mikko Koivun ja Mikael Granlundin. Peli oli ehdottomasti kaiken odotuksen arvoinen.

Tästä voit lukea lisää kokemuksestani NHL-katsomossa

Vierailu Machu Picchulla, 2016

Samaisen kaverini kanssa suunnittelimme myös, että lähtisimme synttäreidemme kunniaksi jonnekin reissuun. Olemme molemmat syntyneet toukokuussa, muutaman päivän välein, joten idea oli varsin toteutuskelpoinen. Muutaman vaihtoehdon jälkeen kohdemaaksi valikoitui Peru, mistä olin vallan mielissäni, sillä olinhan haaveillut Machu Picchun näkemisestä jo vaikka kuinka kauan.

Kävi vielä niin onnellisesti, että Machu Picchu sopi reissuohjelmaan juuri syntymäpäivänäni. Oli aika huikeaa juhlia paikassa, joka on uskomattoman kaunis (ja niin vanha, että oma ikä tuntui pikkujutulta sen rinnalla!).

Machu Picchulla käynti oli myös hieman masokistinen, sillä nousimme sinne omin jaloin emmekä ottaneet bussia. Korkeassa ilmanalassa se ei ollut kovin ilahduttava tempaus. Samoilla jaloilla nousimme paria tuntia myöhemmin vielä korkeammalle, läheisen Wayna Picchun huipulle, josta katsottuna Machu Picchu näyttää pieneltä maaläntiltä. Tämä oli varmasti ikimuistoisin syntymäpäivänä tähän asti!

Vierailustani Machu Picchulla voit lukea tästä

Yö vanhassa linnassa, 2016

Vanhoissa linnoissa vaan on sitä jotain! En oikein tiedä, mistä rakkauteni linnoihin kumpuaa, mutta voisin varovasti syyttä siitä Enid Blytonia. Lapsena ahmin hänen kirjasarjojaan, erityisesti innostuin Viisikoista sekä Seikkailu-sarjasta, joissa molemmissa vietetiin aikaa niin vuorilla, saarilla, meren äärellä kuin historiallisissa rakennuksissakin. Molemmista sarjoista löytyy myös kirjat, joiden seikkailut sijoittuvat linnoihin.

Saimme siskoni kanssa idean, että yöpyisimme tulevalla Irlannin-matkallamme linnassa. Halusimme löytää myös tarkoitukseen sopivan linnan, eli todella linnamaisen linnan. Mikään linnaksi nimitetty kartanomainen rakennus ei meille kelvannut. Onneksi googlettelemalla löysimme Dublinin lähistöltä komean Cabra Castlen, joka toimii nykyään hotellina ja osoittautui meille täydelliseksi yöpaikaksi.

Cabra Castle täytti kaikki odotukseni. Se oli juuri niin ylväs linna kuin kuvien perusteella saattoi odottaa. Linna oli sokkeloinen ja näyttävä ja henki vanhan ajan tunnelmaa. Vietimme linnassa vain yhden yön, mutta niin upeisiin puitteisiin olisi kelvannut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Lue tästä lisää vierailustamme Cabra Castlessa

Maailmanympärimatka, 2018

Elämäni toistaiseksi suurin matkaunelma toteutui toissavuonna, kun lähdin aika tasan kaksi vuotta sitten 4,5 kuukautta kestäneelle maailmanympärimatkalle. Odotin reissua palavasti, toisaalta myös hieman kauhuissani, mutta kyllä sitä kannatti odottaa ja suunnitella ja sitä varten säästää!

Maailmanympärimatkani vei mua seitsemään maahan: Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Chilee, Argentiinaan, Ecuadoriin, USA:an sekä Portugaliin. Reissu oli uskomaton kokemus ja myös todella onnistunut. Pääsin käymään todella monessa niin upeassa paikassa, ettei tämä postaus millään riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä näin, koin ja saavutin noiden kuukausien aikana.

Maailmanympärimatkalla oleminen oli elämäni parasta aikaa, vaikka jokainen päivä ei pelkkää juhlaa ollutkaan. Mutta tekisin vastaavan reissun uudelleen. Tosin seuraavalla kerralla toivottavasti kierrän maailmaa vielä kauemmin.

Tästä pääset lukemaan valtaisaa maailmanympärimatkani juttuarkistoa

Vierailu Pääsiäissaarella, 2018

Vaikka maailmaympärimatkani oli jo itsessään suuri unelmien täyttymys, on tuolta matkalta silti pakko nostaa esiin pari erillistä toteutunutta unelmaa. Ensimmäinen niistä on vierailu Pääsiäissaarella.

Kiinnostuin Pääsiäissaaresta, sen ainutlaatuisesta kulttuurista ja salaperäisistä Moai-patsaista jo nuorena. Olen ylipäätään ollut jo pitkään kiinnostunut historiasta, mutta joku Pääsiäissaaren syrjäisessä sijainnissa, ainutlaatuisuudessa sekä myös kulttuurin romahtamisessa kiehtoi erityisesti. En pitkään aikaan ajatellut, että tulisin koskaan käymään Pääsiäissaarella, edes silloin, kun olin aktiivisesti aloittanut matkustamisen. Se tuntui niin kaukaiselta kohteelta.

Kun sain Pääsiäissaarella käynnin osaksi maailmanympärimatkaani, olin todella tohkeissani. Vihdoinkin pääsisin näkemään omin silmin nuo ainutlaatuiset patsaat! Vaikka Pääsiäissaaren sijainti on syrjäinen ja saari pieni, oli matka sinne kaiken vaivan arvoinen. Moai-patsaat olivat omin silmin nähtynä vielä uskomattomampia ja valtavampia, kuin olisin muuten voinut kuvitella. Voisin lähteä käymään Pääsiäissaarella toistekin, jos tilaisuus tulee.

Tästä voit lukea lisää tunnelmiani Pääsiäissaarelta

Sinijalkasuulien näkeminen, 2018

Joskus mua harmittaa, etten osaa tarkasti nimetä jotain tiettyä asiaa, kuvaa tai muuta, joka on herättänyt mun kiinnostuksen jotain tiettyä asiaa kohtaan. Yksi esimerkki tästä on sinijalkasuula-niminen lintu. Olen törmännyt linnun olemassaoloon useampi vuosi sitten, mutta en enää muista missä ja miten tämä ensikohtaaminen tapahtui. Veikkaisin kuitenkin, että olen nähnyt kuvan hassunnäköisestä linnusta netin syövereissä ja kiinnostukseni on herännyt.

En ole mikään suuri lintufani, joten on tavallaan kiehtovaa, miksi halusin niin kovasti päästä näkemään juuri sinijalkasuulan. Toisaalta myös ymmärrän sen, sillä linnun muutenkin veijarimaisen ulkomuodon kruunaa pari erikoisenvärisiä, turkooseja räpylöitä.

Maailmanympärimatkaani sisältyi reilun viikon reissu kaukaisilla Galapagossaarilla, jossa vihdoin pääsin näkemään noita hassuja lintuja, vielä useampaan otteeseen. Linnut olivat varsinaisia höpönassuja, sillä niiden tepastelut, viheltelyt sekä hupaisat ilmeet saivat hyvälle tuulelle. Näistä linnuista todella kannatti aikanaan kiinnostua!

Lue tästä lisää Galapagossaarista

Lunnien näkeminen, 2019

Vaikka juuri edellisessä kohdassa väitin, etten ole mikään suuri lintufani, liittyvät tämän postauksen molemmat eläinaiheiset toteutuneet unelmani nimenomaan lintuihin. Jos en muista tarkkaan, miksi aikanaan innostuin sinijalkasuulista, osaan nimetä tarkan syyllisen siihen, miksi aikanaan hullaannuin lunneista. Tähän on syypäänä Enid Blyton ja hänen kirjansa Seikkailujen meri.

Seikkailujen meri -kirjassa hellyttävää sivuosaa esittävät lunnit, jotka asuvat saarella, jolle suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu. Blyton maalaa kirjassa lunneista sympaattisen, hieman höpsön, mutta myös haikean kuvan. Lunneista luin ensimmäisen kerran jo ehkä alle 10-vuotiaana, ja vihdoin viime vuonna pääsin näkemään niitä Färsaarilla.

Käynti Mykinesin saarella, Färsaarten varmalla lunnienbongauspaikalla, oli unohtumaton elämys ja yksi elämäni hienoimmista päivistä. Saari oli täynnä lunneja, niitä saattoi olla siellä jopa tuhansia. Lisäksi lunneja sai tarkkailla varsin läheltä, toki niitä häiritsemättä, jolloin pääsin näkemään, että ne olivat juuri niin sympaattisia, kuin kirjassa kuvataan. Voi lunnit minkä teitte! Lunneja pitää ehdottomasti päästä näkemään uudestaan, niin hurmaavia ne olivat.

Tästä voit ihastua Mykinesin lunneihin

Matterhornin näkeminen, 2019

Vuoret tuntuvat näyttelevän suurta osaa unelmissani, kiinnostuksen kohteissani sekä mielenrauhassani. Vuorilla on muhun todella rauhoittava vaikutus, mutta etenkin erityisen uljaiden ja näyttävien vuorten näkeminen edistää onnellisuuden tunnettani valtavasti.

Matterhorn on varmasti yksi maailman tunnetuimmista vuorista, enkä yhtään ihmettele miksi. Onhan sen silutetti tunnistettava ja vuori itsessään todella näyttävä. Vihdoin viime kesänä sain suunnattua tapaamaan Matterhornia henkilökohtaisesti.

Olin ehkä alitajuisesti lykännyt Matterhornilla käymistä, sillä pelkäsin, että siihen ladatut suuret odotukset eivät toteutuisikaan. Onneksi pelkoni oli turha – Matterhorn oli omin silmin nähtynä uskomattoman upea. Lisäksi sää suosi mua Zermattissa vierailun ajan ja pääsin näkemään Matterhornin monesta eri näkövinkkelistä. Pari hassua päivää Matterhornin juurella eivät riittäneet mihinkään. Näille kulmille palaan vielä vaeltamaan!

Tästä voit tutustua tarkemmin upeaan Matterhorniin

Tässä kymmenen toteutunutta reissu-unelmaani. Niissä tuntuu olevan kantavina teemoina ainakin linnut, vuoret, linnat ja historia. Toki näiden lisäksi olen kokenut monia muitaikin ikimuistoisia hetkiä, mutta nämä kymmenen tuntuivat tällä hetkellä erityisen rakkailta muistoilta ja hienoilta kokemuksilta. Asioilta, joita varten on kannattanut säästää rahaa ja nähdä vaivaa.

Oletko sä päässyt toteuttamaan matkaunelmiasi?

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  

You Might Also Like...

4 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    12.1.2020 at 21:48

    Nuo sinijalkasuulat tosiaan ovat hauskoja, aivan kuin jalat olisi maalattu. Ne ovat yksi parhaiten mieleen jäänyt asia omalta Galapagossaarten matkalta.

    Mun kaveri on asunut useamman vuoden Miamissa. Hän käy varsin usein Panthersin peleissä ja kehuu usein kokemusta. Tästä huolimatta, jos itse saisin valita mihin menisin katsomaan ottelua, olisi päätös helppo. Päätyisin myös Montrealiin.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      27.1.2020 at 18:42

      Ne jalat tosiaan näyttää ihan maalatuilta. Tai siltä, kuin suula olisi astunut maaliämpäriin. Jos ne jalat olisivat eri väriset, lintu olisi jotenkin paljon persoonattomamman oloinen. Tai me nähtiin siellä myös punajalkaisia suulia, jotka eivät olleet jotenkin yhtään niin veikeitä kuin sinertäväjalkaiset kaverinsa.

      Varmasti jokaisella NHL-joukkueella on omat, innokkaat kannattajansa ja kotipeleissä hyvä meno. Kuitenkin mielestäni Kanadassa kiekolla on paljon pidemmät perinteet kuin vaikka Floridassa, joten jo sillä perusteella halusin suunnata jonnekin Kanadaan. Montreal oli kyllä nappivalinta, toivottavasti pääset sinne joskus fiilistelemään.

  • Reply
    Pirkko
    1.2.2020 at 19:09

    Hauska sattuma: aamulla kirjoitin omaan blogiini siitä, miten pelot pitää voittaa viimeistään nyt (yli kuusikymppisenä) ja tehdä, mitä haluaa. Viittasin myös tämän päivän nuoriin naisiin, jotka lähtevät rohkeasti reppu selässä minne lystäävät. Ja sitten eksyin tänne ja näin, että sinä ole yksi heistä. Hienoa, että ylitit omat pelkosi ajoissa ja olet jo kokenut jo noin paljon kaikkea!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      5.2.2020 at 22:04

      Kiitos! Nämä kaikki kokemukset olisivat varmasti jääneet kokematta, jos en aikanaan olisi päättänyt voittaa pelkojani. Onneksi päätin, sillä näitä ja monia muitakin seikkailuja on ihana muistella jo nyt, ja varmasti myös vanhana 🙂

Vastaa käyttäjälle Noora | Kerran poistuin kotoa Cancel Reply