Retkellä Färsaarilla – Vestmannan jylhät lintukalliot

Färsaarilla touko-kesäkuun taitteessa viettämämme viikko painottui päiväpatikoihin, sillä niitä ajatellen Färsaaret on ideaali matkakohde. Halusimme kuitenkin kokea taianomaisia saaria myös muista näkövinkkeleistä kuin patikkapoluilta käsin, niinpä olimme jo etukäteen varanneet meille retken Vestmannan lintukallioille. Vaikka retken päämääränä olivatkin upeat kalliot, joilla pesii hurja määrä merilintuja, tarjosi laivareissu myös kätevästi maisemaretken Färsaarten luonnonkauneuteen.

Vestmanna sijaitsee Färsaarten pääsaarella, samalla saarella kuin saarten pääkaupunki Tórshavn. Koska olimme liikkeellä Färsaarilla ilman vuokra-autoa, jouduimme valitsemaan käyntikohteita sen perusteella, minne pääsisi saarten paikallisliikenteen avulla ja onneksi Vestmanna oli yksi meille suotuisista kohteista.

Parituntisen laivaretken anti oli lyhyehköstä kestostaan huolimatta mielenkiintoinen ja monipuolinen, joten olen iloinen, että päätimme antaa jaloillemme pienen lepotauon ja lähteä tutustumaan Färsaariin tälläkin tavalla.

Upeita maisemia matkan varrella

Laivaretki Vestmannan lintukallioille ei ollut pelkästään päämäärän tavoittelua, vaan myös matka sinne ja takaisin tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää. Olimme Vestmannan suunnalla reissumme puolivälissä, jolloin olimme jo ehtineet saada pienen käsityksen siitä, kuinka upea kohde Färsaaret onkaan.

Färsaaret muodostuu isommista ja pienemmistä saarista, jotka ovat toinen toistaan mielikuvituksellisemman muotoisia. On äkkijyrkkiä pudotuksia kymmenien metrien korkeudesta suoraan veteen. On kumpuilevaa ja polveilevaa maastoa, on eriskummallisen muotoisia vuoria ja niiden huippuja. On pieniä hassuja merestä pilkistäviä saaria ja on isoja, jylhiä maa-alueita.

Näistä kaikista tuntui saavan loistavan läpileikkauksen laivamatkan aikana. Ohitsemme lipui kallioita, kyliä, vuoria ja muita katseenvangitsijoita. Monessa paikkaa ohitimme pieniä tai isompia luolia tai muita aukkoja tukevissa seinämissä, missä meri on päässyt näyttämään voimiaan. Lisäksi lampaita laidunsi niin uhkarohkean näköisissä paikoissa, että melkein hirvitti. Mutta niitä ei paljon näyttänyt hetkauttavan.

Retkemme aikana sää oli Färsaarille tyypillinen harmaa ja sumuinen, mutta sadetta emme onneksi saaneet niskaamme. Istuimme koko matkan laivan ulkokannella kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päällä ja nautimme silmien eteen levittäytyneistä maisemista.

Monesti harmaa sää tuntuu latistavan tunnelman, mutta Färsaaria se myös pukee. Salaperäinen sumu, joka jää leijumaan alas, saa maiseman hetkessä katoamaan tai ainakin leikkautumaan dramaattisesti. Laivaretken aikana tuntui siltä, että Färsaaret hieman kujeili meille, eikä halunnut paljastaa kaikkia salaisuuksiaan kerralla.

Menomatkan yksi mielenkiintoisimmista etapeista oli, kun veneemme suuntasi yhteen rantoja komistavista luolista. Luola ei ollut suurensuuri, mutta muutamankymmenen hengen vetävä vene mahtui sinne silti. Luola oli varsin erikoinen, varsinkin väritykseltään. Opas kertoi, että lintujen tuotokset ovat muokanneet luolan seiniä ja kattoja kirjaviksi, samoin kuin mereen päättyvien kallioiden alaosia.

Muutenkin opas teki matkasta kiinnostavan. Selostusta tuli paikallisemman kielen lisäksi myös englanniksi, mikä auttoi tekemään mielenkiintoisia havaintoja ympäristöstä. Yhdellä rantakivellä kivenheiton päässä veneestämme köllötteli rennosti sympaattinen harmaahylje, jonka pötköttelyä oli hauska seurata. Tietenkin näimme myös erilaisia lintuja jo ennen varsinaisia lintukallioita.

Vestmannan jylhillä lintukallioilla

Laivaretken pääkohde oli Vestmannan lintukalliot, jotka todellakin olivat näkemisen arvoiset. Vaikka jo matkan varrella päätepisteeseen olimme nähneet erikoisia maastonmuotoja, oli tämä paikka silti taas entistä mielikuvituksellisemman näköinen.

Kalliot näyttivät siltä, että niitä on todella riepoteltu menneiden vuosisatojen saatossa. Ne olivat revenneet, lohkeilleet ja haljenneet näyttävästi. Paikan erikoisin muodostelma oli ehdottomasti Witch’s Finger tai Trollkonufingur -nimellä kulkenut jyrkästi ylöspäin kohoava kapea muodostelma, joka todella näyttää siltä, kun jättiläismäinen kivikäsi kohoaisi merestä yksi sormi ylhäällä.

Oppaamme kertoi, että jotkut hullut olivat jopa lähteneet kiipeämään sormikallion huipulle ja onnistuneetkin siinä. Tämä urakka oli tosin ollut pitkä ja raastava, eikä tunnu olevan helppo nakki edes ammattikiipijälle. Itse en olisi edes lähtenyt yrittämään, sen verran vaarallselta paikka näytti.

Toki lintukallioilla oli myös lintuja. Niitä pesi kallioiden huipulla olevilla maasaarekkeilla ja niitä viuhtoi ilmassa vinhaa vauhtia. Täällä näimme ensi kertaa myös kauan haikailemiani lunneja, mutta vain kaukana ilmassa pörräämässä, emme niin, että niistä olisi saanut kunnon havaintoja ilman kameraa, tai mitään kauniita potretteja. Lintuja siis näkee, mutta ei kovinkaan läheltä, sillä niiden pesät ovat korkealla vedenpinnan yläpuolella. Lunnien lisäksi kallioilla voi nähdä riskilöitä, myrskylintuja sekä erilaisia lokkeja.

Witch’s Finger toisesta perspektiivistä

Meille kävi sattumoisin niin hauskasti, että laivaretken jälkeen päädyimme vielä illemmalla ja Vestmannasta jo poistuttuamme ihmettelemään Witch’s Fingeriä toisesta perspektiivistä, tällä kertaa patikkapolun päästä.

Olimme siirtyneet leirintäalueelle Sandvágurin kupeeseen ja mietimme, mitä tekisimme illalla, sillä jalat kaipasivat liikuntaa venessä ja bussissa istumisen jälkeen. Ella bongasikin ihan lähistöltä patikkapolun, joka veisi paikkaan, josta voisi nähdä aamuisen veneretkemme kääntöpaikan, Witch’s Fingerin.

Koska matkaa ei ollut montaakaan kilometriä suuntaansa, lähdimme innoissamme matkaan. Ensin tahkosimme ylös Sandvágurin kylän jyrkkiä rinteitä, kunnes löysimme näköalapaikalle vievän polun alun. Maisemat olivat tällä lyhyelläkin haikilla oikein mainiot ja oli hauska nähdä useita kymmeniä metriä korkeammalta samoja maisemia kuin mitä olimme aamulla ihmetelleet veneestä käsin.

Witch’s Finger ansaitsi kyllä toisenkin näkövinkkelin. Vasta tältä illan näköalapaikalta käsin ymmärsin kunnolla muodostelman korkeuden ja jylhyyden. Veneestä käsin korkeuserot ja jyrkkyys eivät niin tarkasti hahmottuneet.

Vinkkiboksi Vestmannan lintukallioiden risteilystä

• Lippuja veneretkelle voi varata osoitteesta puffin.fo
• Liput voi maksaa varatessa tai vasta ennen veneeseen astumsita. Me maksoimme liput heti netissä.
• Vuonna 2019 aikuisen lipun hinta oli 295 kruunua eli noin 40 euroa
• Retket lähtevät Vestmanna Tourist Centrestä, jossa voi myös maksaa lippunsa, jos sitä ei tehnyt oston yhteydessä netissä
• Retki kesti noin 2 tuntia, retkiä oli ainakin toukokuussa useampi päivässä
• Retkiä on tarjolla toukokuusta syyskuuhun

Veneretki Vestmannan lintukallioille oli hauska ja mukavaa vaihtelua päiväpatikoihin, vaikka ei niihin viikossa ehtinytkään kyllästyä. Färsaarten jylhät maisemat pääsivät oikeuksiinsa myös tästä perspektiivistä ja veneretki oli sopivan mittainen siihen, että kaikesta näkemästään jaksoi kiinnostua.

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Färsaaret – tämän kohteen kanssa loppuvat ylisanat!
• Färsaarten Mykines oli lunnifanin unelmakohde!
• Färsaarten Mykines – saari kuin taruista
• Vaeltamassa Färsaarilla – vinkit onnistuneisiin päiväpatikoihin

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI