Kerran poistuin kotoa
Aasia Pohdinnat

Ensitunnelmia Malediiveilta – oikea kohde oikeaan aikaan

Palasin pari päivää sitten kotiin Malediiveilta, jossa tuli vietettyä varsin epätyypillinen loma. Joskus vuosi-pari sitten vitsailtiin kaverini Assin kanssa, että voitaisiin lähteä Malediiveille tai vastaavaan kohteeseen katsomaan, miten rantapainotteiseksi profiloitunut kohde sopisi meille, jotka eivät rantalomista perusta. Mun mielestä rannalla (tai uima-altaalla) makoilu on ajan tuhlausta ja Assi taas palaa auringossa noin sekunnissa.

Kuitenkin loppukesän tienoilla Malediivit alkoivat uudelleen nousta potentiaaliseksi kohteeksi, kun aloimme pyöritellä loppuvuodelle sopivaa reissukohdetta. Mulla oli alkamassa kiireisin syksy ehkä ikinä, kun hieman suunnittelematta päädyin opiskelemaan työnteon ohella. Nepalin vaelluksen tai New Yorkin kaupunkiloman sijaan kohde, jossa ei tarvitsisi tehdä liikoja, alkoi houkutella valtavasti.

Kun löysimme vielä varsin pätevät ja budjettiin sopivat lennot Malediiveille, homma oli päätetty. Ei mua edes hirvittänyt ajatus siitä, että tiedossa olisi mulle hyvin epätyypillinen kohde. Oikeastaan olin iloinen siitä, että edessä ei olisi suuria fyysisiä ponnistuksia vaativa seikkailuloma tai matka kaupunkikohteeseen, joka tarjoaisi enemmän tekemistä, kuin loman aikana ehtisi tehdä.

Mä odotin kerrankin reissua, joka ei olisi matka, vaan loma. Ei liikaa tekemistä. Vain lämpöä ja aurinkoa.

Aluksi uhkailinkin, että makaan viikon naamallani akkuja ladaten, mutta kyllä mä sentään vähän muutakin tein. Mutta nukkuminen ja rennosti ottaminen olivat aika vahvoja kantavia teemoja. Ehdin lukea lähes 1,5 kirjaa reilussa viikossa, mutta myös uimaan, snorklaamaan, kävelyretkille ja eläinbongailemaan. Loppujen lopuksi Malediivit osoittautuikin varsin monipuoliseksi kohteeksi.

Myönnän, että latasin iPadiini viisi e-kirjaa ennen matkaan lähtöä, ihan varmuuden vuoksi. Lukea voi aina, jos muuta tekemistä ei löydy, tai jos sää on kamala. Säiden puolesta lukemista ei onneksi tarvinnut kamalan usein harrastaa. Vaikka marraskuu ei ole vielä kaikkein optimaalisin aika vierailla Malediiveilla, riitti aurinkoa silti ilahduttavan paljon. Ainoastaan yksi harmaa ja sateinen päivä mahtui reilun viikon reissuun.

Majoituimme kahdella pienellä saarella Malén lähistöllä, Guraidhoolla ja Gulhissa. Varsinkin Gulhi oli niin piskuinen, että sen kulki päästä päähän noin viidessä minuutissa. Saaret tarjosivat kuitenkin sen verran monipuolisesti tekemistä, joko siellä itsessään tai saarista tehtävillä retkillä, ettei aika käynyt pitkäksi.

Mun mielestä kaikkein hauskinta oli kävellä ympäriinsä verkkaisaan tahtiin ja nauttia auringosta ja lämmöstä. Niin ja väreistä. Tämäkin marraskuu on ollut niin synkkä ja kalsarinharmaa, että on ihan hirvittänyt. Malediiveilla oli tarjolla sininen taivas, turkoosi meri, vihreä luonto ja värejä niin kalaparvissa, taloissa kuin vaikka missä.

Kävelyretkien lomassa oli hauska bongailla paikallisia eläimiä. Satama-altaassa uiskenteli kaikki eläinkaupan akvaariokalat ja erilaisia rauskuja. Bongattiin ensimmäisenä iltana Guraidhoossa sieltä myös hai. Hauskimpia seurattavia olivat mielestäni silti variksen kokoiset päivälepakot, jotka hengailivat puissa ja kolonrakennuspuuhissa olleet ravut, joita rannat pursuilivat.

Yllätin myös itseni käymällä snorklaamassa pariin otteeseen. Vesiaktiviteetit uinti poislukien eivät ole suurimpia suosikkejani, mutta oli hauska tutustua myös vedenalaiseen maailmaan. Tuli nähtyä roppakaupalla värikkäitä kaloja ja muuta kivaa.

Oli Malediiveilla myös kääntöpuolensa. Vaikka saaret ovat kuin suoraan unelmien lomapostikorteista, olivat ne myös roskaisia. Varsinkin Guraidhoo oli kunnon kaatopaikka. Eritoten muoviroskaa pursusi joka paikassa. Sitä olivat rannat täynnä, eikä yleisten roskisten tyhjääminen kiinnostanut ketään. Gulhissa ja nopeasti käymässämme Maafushissa roskatilanne ei ollut yhtä paha, mutta paikallinen trendi tuntui olevan, että on ok heittää roskia luontoon tai mereen.

Malediiveistä riittää vielä paljon kirjoitettavaa. Tässä vasta pintaraapaisu kaikkeen siihen, mitä reiluun viikkoon mahtui. Omalta mukavuusalueelta oli hauska poistua hetkeksi, varsinkin marraskuussa, mutta kyllä mä haikailen seuraavaksi taas patikkapoluille tai Euroopan historiallisiin kaupunkeihin.

En silti sulje pois sitä vaihtoehtoa, että palaisin Malediiveille vielä joskus. Tai lähtisin testaamaan vastaavaa kohdetta. Näemmä niillekin on aikanasa ja paikkansa. Ainakin kerran kymmenessä vuodessa!

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  

You Might Also Like...

9 Comments

  • Reply
    Jenni
    22.11.2019 at 16:42

    Tosi harmi tuo roskatilanne! Itsekin katselin pikaveneestä, että mitä lähemmäs Málea mennään, niin sitä enemmän roskia alkaa ilmaantua. Matkustaessani paikallisveneellä Ukulhasilta Feridhoolle seurasin hämmentyneenä, kun paikallinen pikkupoika heitti pullonsa ikkunasta mereen. Sekä Ululhas että Feridhoo yllättivät positiivisesti puhtaudellaan, roskia oli yllättävän vähän. Silti mun mielestä Ukulhasilla roskia oli enemmän, vaikka se on saanut jonkin sortin eko-saari tittelin..? Mutta verrattuna esimerkiksi Indonesian kuuluisaan roskatilanteeseen Malediivit oli positiivinen yllätys. Mutta ihania kuvia ja teidän matka kuulosti mukavalta! Mä jo hieman kaipaan Malediiveille tai johonkin muualle, jossa oikeesti paistaa joskus aurinko. (tai sataisipa edes lunta) Voisin mielelläni palata Malediiveille esim mieheni kanssa, yksin meinas välillä olla tylsääkin 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      25.11.2019 at 09:57

      Roskatilanne oli kyllä harmittava. Mä en onneksi nähnyt, että kukaan olisi esimerkiksi veteen heittänyt roskia, mutta veneiden kyydissä kyllä kiinnitin huomiota siihen, että vedessäkin kellui varsinki tyhjiä pulloja. Guraidhoo oli käymistämme saarista selkeästi roskaisin, mutta kyllä katujen varsiin heitettyjä roskia näkyi olevan muuallakin. Gulhissa rannat olivat kuitenkin huoamttavasti siistimpiä kuin Guraidhoossa.

      Mä en ole hirveästi matkustanut esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa, mutta muistan kyllä Kuala Lumpurin olleen paikoitellen epäsiisti. Israelissa huomasin samaa roskaamisilmiötä kuin nyt Malediiveilla. Sielläkin tuntui olevan tapana dumpata roskia minne tahansa (talojen väliin, luontoon) missä vain oli pienikin tyhjä tila.

      Mäkin voisin lähteä heti takaisin Malediiveille pakoon tätä Suomen harmautta. Eilen sentään näin pilkahduksen aurinkoa, mutta muuten on kyllä ollut harvinaisen ankeaa.

    • Reply
      Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
      26.11.2019 at 22:36

      Tuosta pikkupojan heittämäsrä pullosta tulikin eräs tapaus mieleeni.

      Olimme pari viikkoa sitten Etiopiassa. Kävimme Danakilissa ja Erta Alessa järjestetyllä retkellä (ilman touria sinne ei ole voi mennä). Autossamme oli meidän lisäksi italialainen eläkeläisnainen ja hänen paikallinen ystävänsä, joka tomi jonkun koulun rehtorina. Tämä paikallinen rehtori päätti erään kylän kohdalla tyhjentää automme muovipulloista ja heitti ne auton ikkunasta ulos. Sanoin hänelle, että ei noin saa tehdä. Hän ei edes ymmärtänyt asiaa, vaan kertoi, että paikalliset ihmiset voivat käyttää pulloja ja laittaa siihen vaikka maitoa. Näin siitä huolimatta, että maassa näkyi silläkin hetkellä monta sataa muovipulloa ja lisäksi muuta roskaa. Aivan käsittämätöntä!

      Nyt kun Indonesia mainittiin, niin täytyy sanoa, että minä taas yllätyin positiivisesti, (muovi)roskaao oli odotettua vähemmän. Kohteina tosin oli Papua, Sulawesi ja Komodo, eikä esim. Bali tai Jaava.

      • Reply
        Noora | Kerran poistuin kotoa
        2.12.2019 at 21:28

        Huh, aikamoinen tarina! Mä kiinnitin tähän jäteongelmaan kunnolla huomiota myös Israelissa, sillä siellä tyhjä tila kaupungissa tai luonnossa tuntui olevan synonyymi spontaanille kaatopaikalle. Mä en ole Aasian suunnalla niin paljon reissannut, varsinkaan Kaakkois-Aasiassa, niin en ole sen alueen jäteongelmia nähnyt omin silmin. Muutenkin taidan reissata enemmän maissa/maanosissa, joissa roskia osataan heittää muuallekin kuin luontoon, joten tämä tuli pienenä järkytyksenä.

      • Reply
        Inkivääri
        6.1.2020 at 14:25

        Niinhän italialaiset tekevät kotonaankin…

  • Reply
    Katja / Historia de Viajes
    25.11.2019 at 16:40

    Voihan Malediivit! Ihanan värikkäitä kuvia tähän marraskuun harmauteen. Odotan tosi mielenkiinnolla lisäjuttuja nimittäin just tollainen saarihyppely paikallissaarilla kiinnostaa paljon enemmän kuin ne resort mestat. Budjetistasi luinkin jo ja kuulosti oikein hyvältä. Ehkä jokin talvi.

    Ja hyvä myös kun toit roskatilanteen esille. Ei se niin säihkyvän upeaa ole monesti paratiisissakaan. Se on valitettavan tuttu näky monissa upeissa rantakohteissa.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.12.2019 at 21:18

      Malediivien paikallissaaret olisi varmasti sunkin makuun. Ne olivat hauskoja pieniä paikkoja ja niissä pääsi hyvin näkemään paikallista elämänmenoa. Eikä onneksi mitään älytöntä budjettia tarvitse Malediiveille suunnatakseen, mikä on suuri plussa.

      Mä tuppaan suitsuttamaan kohteita, joista mulla on paljon hyvää sanottavaa, mutta en mitenkään halua piilotella epäkohtia, silloin kun niitä on. Roskatilanne oli mielestäni varsinkin Guraidhoolla sen verran huolestuttava, että haluan yrittää omalta osaltani vaikuttaa siihen, että ainakaan me suomalaiset ei roskattaisi Malediivella, eikä edes tuotettaisi turhaa jätettä, jos vaan mahdollista 🙂

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    26.11.2019 at 22:26

    Mikä tuon muoviroskan tilanne siis oli? Turisteille suunnatut rannat oli puhdistettu, mutta muutoin muoviroskaa (erityisesti muovipulloja) siis oli erittäin paljon? Tuliko sitä vastaan myös merellä?

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.12.2019 at 21:24

      Aika lailla noin kuin kuvailit, eli bikini beacheilta oli roskat luudittu varsin tehokkaasti pois, mutta varsinkin Guraidhoolla kadunvarret olivat synonyymi roskiksille ja saaren toisessa päässä ollut ranta pursuili jätettä. Siellä oli roskiksia, mutta niitä ei varmasti ollut tyhjennetty aikoihin, sillä ne olivat aivan tupaten täynnä ja roskia löytyi roppakaupalla roskisten vierestä maasta ja muualtakin. Meressäkin tuli bongattua aina silloin tällöin ainakin muovipulloja kellumassa. Gulhissa sentään oli heti sinne saapujia vastassa kyltti, joka kehotti välttämään roskaamista ja se toteutuikin siellä saarella paremmin, mutta löytyi sielläkin jätettä roskisten ulkopuolelta.

Leave a Reply