Keväällä päätin, että vihdoin olisi henkilökohtaisen ryhtiliikkeen aika kotimaanmatkailun suhteen. Olen matkustellut viime vuosina todella paljon, mutta oikeastaan aina suunnannut kulkuni Suomen rajojen sisäpuolisen annin sijaan ulkomaille. Kuitenkin olisi hyvä suosia myös kotimaanmatkailua ja vähentää lentämistä, joten päätin että alan tutustua paremmin Suomen tarjontaan. Varmasti täältäkin löytyisi paljon mua kiinnostavia kohteita!
Koska en halua lentää Suomessa ja autoa en taas omista, kokosin keväällä motivaattorikseni ja kotimaan matkasuunnitelmien suunnannäyttäjäksi 10 kohteen listan mua kiinnostavista matkakohteista, joihin pääsisin käymään Tampereelta joko bussilla tai junalla. Samassa postauksessa myös lupasin käyväni tämän vuoden aikana ainakin yhdessä esiin nostamistani kohteista, tai mörökölli saisi mut viedä. Turhaahan se olisi yrittää olla esimerkkinä ja kannustaa muitakin lisäämään kotimaanmatkailua, jos itse en toimisi kehoituksieni mukaan.
Tämä reissuvuosi alkaa olla pian taputeltu. Opiskelut ja työt on sen verran tehokas yhdistelmä vapaa-ajan karkoittamiseen, joten en usko Vaasaa pidemmälle tänä vuonna enää Suomessa reissaavani. Siksi uskallankin nyt tehdä tiliä siitä, miten haasteeni kanssa kävi. Onnistuinko välttämään julkisen häpeän ja käymään ainakin yhdessä valitsemistani kohteista?
Tavoite saavutettu – ja ylitetty!
Onnistuin mielestäni oikein mainiosti tavoitteessani tehdä Suomea itselleni enemmän tutuksi. Valitsemastani kymmenestä kotimaan matkakohteesta yksikään ei kuulunut tuota postausta kirjoittaessani reissusuunnitelmiini, joten mun piti ihan erikseen ottaa asiakseni lähteä käymään jossain niistä. Lisäksi valitsin tarkoituksella kohteita, jotka eivät sijaitse Tampereella tai edes sen välittömässä läheisyydessä, eli mun pitäisi ihan oikeasti nähdä hieman vaivaa siinä, että lähtisin jossain niistä vierailemaan.
Listaamastani kymmenestä tavoitekohteesta kävin lopulta kolmessa – yhdessä niistä jopa kahdesti. Tässä katsaus siihen, mitkä kolme haasteessa ollutta kotimaan kohdetta mahtuivat tämän vuoden reissusuunnitelmiini:
TURUN LINNA
Ensimmäinen haastelistani toteutuneista kohteista oli Turun linna, jossa vierailin jopa kahdesti tänä vuonna. Kävin siellä ensin elokuussa juhlistamassa alkanutta kesälomaani ja myös saatua opiskelupaikkaa. Turun linna ei ollut mulle entuudestaan aivan vieras kohde, mutta ainoasta käynnistäni sinne oli vierähtänyt jo pari vuosikymmentä, joten linna tuntui melkein kuin ennestään tuntemattomalta kohteelta.
Tein tuolloin päiväreissun Turkuun ja se painottui linnassa käynnille. Oikeastaan muulle ei jäänyt aikaa. Vietin linnassa tuntikausia tutustuen niin esilinnaan kuin myös päälinnaankin, sinne opastetun kierroksen voimin. Turun linna lumosi mut, olenhan kova linnafani. Lähinnä nyt harmittelen sitä, miksen ole käynyt siellä useammin! No, ehkä virheistään voi jatkossa oppia. Ei Turku niin kaukana Tampereesta ole.
Toinen käyntini Turun linnassa tänä vuonna tapahtui viikko sitten. Kävin siellä järjestetyllä Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierroksella, joka tarjosi uusia näkökulmia Turun linnaan ja sen historiaan. Kahden eri opastetun kierroksen anti oli mukavan erilainen ja molemmat tarjosivat mielenkiintoisia katsauksia Turun linnan pitkään historiaan. En kuitenkaan vielä näillä kahdella kerralla saanut Turun linnasta tarpeekseni, joten tulen varmasti käymään siellä myös tulevina vuosina.
>> Tästä voit lukea lisää elokuisesta käynnistäni Turun linnassa
>> Tästä taas pääset lukemaan tunnelmia Turun linnan kauhukierrokselta
VALLISAARI JA KUNINKAANSAARI
Toinen kohteeni kymmenen kohteen ehdokaslistalta oli Helsingin Vallisaari. Olin listalle laittanut tämän hieman ylimalkaisesti, sillä Vallisaaren lisäksi joku muukin Helsingin saarista olisi käynyt, mutta Vallisaari kiinnosti ehdottomasti eniten. Tämänkin kohteen kohdalla pääsin hieman ylittämään tavoitteeni, sillä yhden saaren sijaan kävinkin kahdella.
Vallisaareen pääsin tutustumaan elokuussa ja saari oli nappivalinta. En turhaan laittanut sitä ykköstoiveekseni Helsingin saarten joukosta. Vallisaaressa oli samaa ihastuttavaa Hobittila kohtaa sotavoimat -henkeä kuin Suomenlinnassakin, mutta pidin uskomattoman paljon Vallisaaren villistä luonnosta, joka oli päättänyt kasvaa hieman anarkistisella vallattomuudella sinne minne halusi. Tunnelma Vallisaaressa oli jollain tavalla alkukantaisen uhmakas ja hobittisen post-apokalyptinen. Hei Vallisaari, tässä siis teille uusia mainossloganeita!
Vallisaaressa vieraillessaan voi samalla vaivalla sujahtaa myös lähinaapuriin Kuninkaansaareen. Siellä vallaton luonto ja militanttiset tunnelmat jatkuivat vallottavana yhdistelmänä. Molemmista saarista tuntui löytyvän roppakaupalla ihmeteltävää ja voisin palata noille saarille vaikka jo ensi kesänä ja koko päiväksi. Nytkin saarikaksikossa tuli vietettyä ueampi tunti, mutta ei se tuntunut riittävän mihinkään.
Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta on postaus tulossa heti kun ehdin sen kirjoittaa!
IMATRAN VALTIONHOTELLI
Ei kahta ilman kolmatta, ilmeisesti. Kun olin päässyt vauhtiin kotimaan tavoitekohteiden keräilyn kanssa, päätyi tämän vuoden käytyjen paikkojen joukkoon myös kolmaskin kohde samalta listalta. Trion täydentää Imatran Valtionhotelli, jossa vihdoin sain aikaiseksi käydä.
Odotukseni Valtionhotellia kohtaan olivat korkealla, sillä Suomessa pääsee harvoin yöpymään linnassa, joka oikeasti myös näyttää linnalta. Kartanoita en tähän tarkoitukseen kelpuuta. Valtionhotelli oli ehkä vieläkin uljaampi kuin osasin toivoa. Hotellin puitteet niin sisältä kuin ulkoakin olivat upeat ja vierailu Imatralla sattui vielä aurinkoisille kesäpäiville, jolloin linna oli varmasti parhaimmillaan.
Yleensä yövyn hotelleissa, koska tarvitsen majapaikan. Mutta tänne lähdin ihan puitteiden takia. Ja lähtisin myös uudestaan. Meidän huone oli varsin hulppea niin kooltaan kuin sisustukseltaankin ja olisi kiva päästä näkemään hotellin huoneita enemmänkin.
>> Lue tästä lisää upeasta Imatran Valtionhotellista
Vaikka olenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että pystyin vastaamaan itselleni asettamaan haasteeseen näin hyvin, aion myös jatkaa tätä. Listalla on edelleen seitsemän käyntikelpoista kohdetta, joissa haluan vielä päästä käymään. Ehkä täydennän listan aukot ensi vuodelle ja esittelen uusitun, kymmenen kotimaankohteen reissulistan, jonka tahkoamista jatkan ensi vuonna.
Mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia reissuvuodelle 2020 ei kotimaanreissujen osalta ole, mutta Suomen linnojen kiertäminen toivottavasti jatkuu ainakin Olavinlinnan muodossa. Hämeen linnan voisi ottaa kesäkohteeksi. Tai jonkun majakan. Tai ehkä pistän koko listan uusiksi ja katson, mitkä kymmenen kotimaan matkakohdetta mua kiinnostaisivat eniten ensi vuonna. Ja tietenkin lupaan taas vierailla niistä ainakin yhdessä!
Oletko sä matkustanut paljon Suomessa tänä vuonna? Entä löytyykö meiltä samoja käytyjä kotimaan kohteita?
LUE MYÖS NÄMÄ:
- 10 kiinnostavaa Suomi-kohdetta, joihin pääsee julkisilla
- Miksi ylenkatsoin kotimaanmatkailua lähes vuosikymmenen?
- Historiallinen Turun linna lumoaa kävijän
- Näin paljon, tai vähän, maksoi viikon reissu Suomessa
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
4 Comments
Eve
1.11.2019 at 01:25Kylläpäs sattui. Kirjoitin nimittäin just itsekin blogiin Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta. Oon samaa mieltä. Niissä vois viettää vaikka kuinka kauan! Itse tykkään enemmän Kuninkaansaaresta kun siellä voi enemmän vaan oleilla ja nauttia luonnosta esim kalliolla istuskellen hiekkarannan lähellä. Turun linnassa en ole koskaan käynyt sisällä. Pitäisi kyllä käydä. Muuten olen tänä kesänä käynyt Savonlinnassa, Joensuussa, Oulussa ja Hailuodossa, jota suosittelen kyllä saarien ystäville. Se on ihana.
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.11.2019 at 20:11Mäkin tykkäsin ehkä Kuninkaansaaresta vielä enemmän. Se oli jotenkin salaperäisempi ja siellä tuntui olevan vielä vähemmän väkeä kuin Vallisaaressa. Mutta molemmissa kyllä kelpasi käydä! Turun linnaa suosittelen lämpimästi. En ole vielä kaikkia Suomen linnoja ehtinyt käydä läpi, mutta toistaiseksi se on suosikkini niistä ja saattaa sinä pysyäkin. Hailuodossa olisin todella mielelläni halunnut tänä vuonna käydä, mutta lomapäivät eivät riittäneet. Oulun seutu on Tampereelta sen verran kaukana, että sinne kannattaisi mennä yöksi tai pariksi, että ehtisi viettää siellä tarpeeksi aikaa. Toivottavasti tämä toteutuisi ensi vuonna, samoin Savonlinna. Olavinlinnaan olisi kova hinku päästä tutustumaan.
Christa
1.11.2019 at 18:00Suomi on on tänä vuonna ollut omakin reissukohde enemmän kuin aikaisempina vuosina. Turussa ja Turun linnassa minäkin kävin kesällä ja olipas sekä linna että kaupunki kivempia kuin muistinkaan. Turussa kävin vielä toisenkin kerran, kun työmatka vei sinne. Uusia paikkoja olivat myös useat kansallispuistot, joissa kävimme kesällä. Pyöräily Jyväskylän Tuomiojärven ympäri auringonlaskussa oli myös ihana kokemus. Ensi viikolla työmatka Lappeenrantaan. Haaveilen Kolista, Porvooseen pitäisi taas mennä ja Lappiin haluaisin pitkästä aikaa.
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.11.2019 at 20:15Mä olen kyllä viime vuosina käynyt paljon Turussa, mutta jostain syystä linnassa käyminen on aina jäänyt, vaikka linnoista pidänkin valtavasti. onneksi otin tuon vahingon sitten takaisin kahdella käynnilläni 🙂 Mä tosiaan kävin tänä vuonna Turussa jopa kolmesti, kaksi kertaa Turun linnan houkuttelemana ja kerran opiskeluihini liittyen. Nyt onkin sitten rautaisannos Turkua nautittuna. Kansallispuistoissa olisi tosi kiva käydä, mutta ilman omaa autoa niihin pääseminen tuntuu hankalalta. Voin toki olla väärässäkin. Mä kävin Lappeenrannassa elokuussa, se oli todella mukavan tuntuinen kaupunki. Voisin mennä toistekin. Koli, Porvoo ja Lappi ovat mullakin haavelistalla. Hyviä haaveita meillä!