Färsaarten Mykines – saari kuin taruista

Kävin touko-kesäkuun taitteessa Färsaarilla viikon mittaisella reissulla. Vaikka koko matka ja Färsaarten kiehtova ja monipuolinen luonto ja tunnelma olivat upeita, jäi Färsaarista eniten mieleeni maaginen Mykinesin saari, joka on upeiden maisemiensa ja tuhansien lunniensa lisäksi myös hieman arvaamaton ja salaperäinen paikka.

Mykines – pieni saari sään armoilla

Pieni Mykines sijaitsee lännimmäisenä kaikista Färsaarten kahdeksastatoista saaresta. Färsaarten sijainti muutenkin hieman syrjässä kaikesta keskellä merta tekee niistä sään oikuille täydellisen leikkikentän, mutta arvaamaton sää korostuu erityisesti Mykinesissä.

Jos pääsetkin Mykinesille, et välttämättä pääse sieltä pois – ainakaan silloin kuin haluaisit.

Miksi siis itse edes halusin päästä Mykinesiin, jos se on tuollainen oikuttelija? Enhän ole mikään extremematkailija, jonka on paikko päästä kaikkein hankalimpiin kohteisiin.

Siinä missä Mykines on oikukas ja luonnonilmiöille altis, se on myös uskomattoman kaunis paikka. Kaikista Färsaarilla käymistämme kohteista Mykines oli mielestäni upein. Siellä pääsee tehokkaasti näkemään sen, miten äkkijyrkkää ja arvaamatonta Färsaarten maasto on. Ei ole tavatonta, että maanpinta päättää yhtäkkiä alkaa kohota 45 asteen kulmassa ja sen jälkeen päätyä äkkijyrkästi mereen.

Sen lisäksi Mykines on lunnienystävän paratiisi. Ehdinkin jo heti reissun jälkeen kirjoittaa yhdestä elämäni upeimmasta päivästä, jonka koin nimenomaan Mykinesillä. Vihdoin siellä pääsin näkemään lunneja, joihin olin ihastunut jo pienenä Enid Blytonin Seikkailujen meri -kirjan ansiosta. Jos Färsaarilla haluaa nähdä lunneja tuhansittain ja lähietäisyydeltä, Mykinesiä parempaa paikkaa siihen ei ole.

Jos haaveilet Mykinesistä, mene sinne matkasi alkupuolella!

Kuten postauksessa on jo tainnut tulla ilmi, Mykines ei ole mikään helpoin päiväretkikohde. Sinne sään vangiksi jääminen ei ole mitenkään epätavallista. Mekin tapasimme Färsaarilla yhden kanadalaisen, joka oli jäänyt Mykinesiin jumiin, eli jutut eivät ole mitään urbaanilegendaa.

Siksi Mykinesiin ei kannata edes yrittää lähteä matkan viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta. Jos pääsetkin Mykinesiin, ei ole mitään takeita siitä, että pääset sieltä samana päivänä – tai edes seuraavana – pois. Meidän tapaamamme kanadalainen oli päässyt sinne aamulla veneellä, mutta iltapäivällä vene ei ollut päässyt hakemaan vierailijoita pois.

Tiedossa oli yllätysyöpyminen pienellä saarella, jossa on vain kourallinen asukkaita ja vähän enemmän taloja. Seuraavana aamunakaan laiva ei ollut päässyt heitä hakemaan, joten muutamankymmenen ihmisen voimin oli saarelle tilattu helikopteri heitä noutamaan, ja kustannukset oli tietenkin jouduttu jakamaan poispääsystä haikailleiden kesken.

En mitenkään yritä väittää etteikö Mykinesiin kannattaisi mennä, sillä ehdottomasti kannatta. Mutta sinne mennessä kannattaa myös tiedostaa riskit siitä, että päiväretkeen tai pidempäänkin visiittiin saattaa tulla vielä lisäpäiviä. Kuulimme juttua myös tyypistä. joka oli ollut saarella jumissa viikon.

Kaiken tämän tiedon kanssa oli vähällä, ettei meidän oma retki Mykinesiin olisi toteutunut.

Olimme lähdössä Mykinesiin päiväretkelle reissumme loppupuolella ja lähtöä edeltävä yö oli ollut älyttömän myrskyinen. Nukuimme teltassa leirintäalueella, joka sijaitsi hyvin suojattomassa paikassa veden läheisyydessä ja koko yön tuuli ja sade piiskasivat vuoroin telttaamme ja muutaman kerran tuli mietittyä, pullahtaako teltan absidi lopullisesti sisään toiselta puolelta tai lähteekö koko rakennelma tuulen mukana. Onneksi aamuun mennessä sää oli rauhoittunut, mutta jos se olisi jatkunut silloinkin samalla meiningillä kuin yöllä, emme olisi edes lähteneet yrittämään Mykinesille menoa.

Mykines on kaiken vaivan arvoinen!

Nyt kun olen saanut teidät kaikki vakuutettua siitä, että pelkkä Mykinesin reissun suunnittelu on täyttä hulluutta, on aika yrittää kääntää kelkka. Sillä vaikka Mykines voi olla astetta haastavampi käyntikohde, sen taianomainen upeus vangitsee kävijän heti ensimetreistä alkaen ja on kaiken vaivan ja pienen uhkapelinkin arvoinen.

Mielestäni hämmentävän paljon croisantin muotoinen saari tarjoaa kävijöilleen niin huikean kattauksen maisemia, merilintuja, patikkareittejä, majakan sekä sopivaa fyysistä haastetta, etten voi kuin puhua siellä käymisen puolesta.

Saaren ikonisimmat paikat ja maisemat löytyvät, kun lähtee satamasta ylävasemmalle, kohti saaren kapenevaa kärkeä. Heti alkuun reitti nousee niin, että alkaa nähdä saaren koko komeudessaan ja tajuta, kuinka paljon äkkijyrkkyyttä suhteellisen pienelle maa-alalle mahtuu. Matkan varrelle on kerääntynyt lampaita kannustamaan ylöspäin etenijöitä ja korkeimmalle kohdalle pääsy palkitaan maailmanluokan maisemien lisäksi lunneilla, jos hyvin käy.

Kuulemma paras aika lunnibongailuun Mykinesillä on kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Me olimme kuitenkin paikalla jo kesäkuun alussa ja paikalla oli uskomaton määrä lunneja. En edes osaa kuvitella, miten paljon enemmän niitä on ajankohdasta pari viikkoa eteenpäin, jos meidän näkemämme tuhansien lintujen massat olivat vasta alkusoittoa.

Suuntaa Mykinesholmurin majakalle ja mene sekaisin lunnien määrästä

Vaikka Mykinesin saarella riittää paljon nähtävää, on saarin ikonisin tutustumiskohde saaren kärjessä, erillisellä Mykinesholmurin saarella sijaitseva kaunis majakka. Jos saarelle lähtee pelkästään päiväretkelle, ei käynnillä välttämättä ehdi kuin taittaa matkan majakalle ja takaisin – ainakaan me emme ehtineet.

Päiväretkeläiselle aikaa on kyllä ruhtinaallisesti, reilut viisi tuntia, eikä matka majakalle ja takaisin ole kuin muutama kilometri suuntaansa. Mutta huikea maasto ja maisemat sekä myös kaikki saaren lunnit ja muut linnut ovat tehokkaita matkanteon hidastajia. Meillä kesti varmasti toista tuntia, että pääsimme etenemään edes ensimmäisten lunnien täyttämien paikkojen ohi – niin ihastuttavia ja vangitsevia nuo lintuveijarit olivat.

Reitti majakkaa kohti pujottelee monenlaisessa maastossa. Välillä se kulkee halki tasaisemman maan, toisinaan se kieppuu pitkin kävelysiltoja tai portaita ihan kallionreunan tuntumassa. Kulku on kyllä turvallista, mutta ei kuitenkaan mikään sunnuntaikävely. Hyvät kengät ovat paikallaan saarelle mennessä.

Vaikka ei olisikaan suuri lunnifani, tarjoaa Mykines silti paljon nähtävää. Maisemissa riittää senkin edestä, ja saaren korkeuserot sekä mielikuvitukselliset maastonmuodot näyttävät erilaiselta jokaisen askeleen jälkeen. Itse kulutin kaksi kameran akkua loppuun tuon päiväkäynnin aikana, joten kuvattavaakin riitti.

Mykinesin majakkareitti koostuu mielestäni kahdesta varsin erilaisesta osasta ja jakolinja kulkee varsin selkeästi siinä, missä saaren kärki, Mykinesholmur, on irronnut muusta saaresta. Mykinesin puolelle jää suurin osa lunneista, niiden hurisevasta äännähtelystä sekä pörräävästä lennosta. Kun astuu sillan yli Mykinesholmurin puolelle, pääosassa on maisemaa hallitseva majakka sekä sympaattiset lampaat.

Majakka on kuin patikoinnin kiintopiste. Kun on päässyt sinne asti, saaren korkeimmille kohdille, näkee edessään sään salliessa koko Mykinesin sen kiehtovine muotoineen. Saari tuntuu yllättävän pitkältä ja kapealta, ihan erilaiselta kuin miltä se tuntui jalkojen alla majakalle suunatessaan.

En tiedä, onko majakassa ollut aikanaan majakanvartija. Jos on, on varmasti tuntunut, että on työskennellyt jossain maailman äärilaidalla. Majakalta ei näe oikeastaan muuta kuin merta ja Mykinesin saaren. Se yksinäisyyttä rakastava osa mussa, joka innostuu aina myös majakoista, alkoi jo haaveilla pienestä irtiotosta Mykinesin majakanvartijana. Voi sitä rauhaa ja lunnien määrää! (Ja kenties orastavaa mökkihöperyyttä…)

Vaikka suuri osa ajastamme vierähti patikoiden majakalle ja takaisin, ja varsinkin matkalla olleiden lunnien ihasteluun, ehdimme myös ennen paluulauttaa tehdä pienen kierroksen Mykinesin kylässä. Sieltä näytti löytyvän jonkun verran fasiliteetteja turisteille: oli hostellia, matkamuistomyymälää ja kahvila. Vaikka kylä olikin nopeasti kierretty, se oli varsin ihastuttava ruohokattoisine taloineen. Kylästä löytyy myös vessa, mutta itse vaellusreiteillä niitä ei ole.

Anna eläimille rauha ja noudata sääntöjä

Mykinesiin suunnatessa kannattaa myös muistaa muutama perusasia: Varsinkin kun liikkuu lunnien pesimäalueella ja kohti majakkaa, merkityiltä reiteiltä ei saa poistua ja lunnien pitää antaa olla rauhassa eikä niihin missään tapauksessa saa koskea! Linnut ovat villieläimiä, joiden vieraana saaressa olemme. On siis ehdottoman tärkeää, etteivät vierailijat aiheuta linnuille stressiä tai häiritse niiden pesimistä tai elämää millään tavalla. Kunnioita tätä arvokasta luontoa, jotta me jatkossakin pääsemme sinne nauttimaan kesyjen ja leikkisien lunnien ja muiden eläinten elämästä huikean kauniissa maisemissa.

Pieni vinkkiboksi Mykinesistä kiinnostuneille:

• Edullisin tapa päästä Mykinesiin on lautta, jonka avulla sinne voi järjestää joko päiväretken (sään salliessa) tai pidemmän vierailun
• Lautat lähtevät Vágar-saaren Sørvágurista kaksi kertaa päivässä, aamupäivällä ja iltapäivällä
• Pääkaupunki Torshavnista pääsee bussilla suoraan lauttasatamaan, bussi ajaan ihan lautan lähtöpaikan viereen. Bussin kyytiin voi nousta myös matkan varrelta, kuten me teimme.
• Bussi on numero 300, siihen voi ostaa lippuja käteisen lisäksi myös kortilla, toisin kuin muissa Färsaarten busseissa
• Lautan matka-aika on noin 45 minuuttia suuntaansa, mutta kannattaa huomioida, että sääolosuhteet voivat vaikuttaa matka-aikaan tai pahimmassa tapauksessa estää sen
• Lautat liikennöivät Mykinesiin 1.5.-31.8. päivittäin sään salliessa
• Lippuja lauttaan voi ostaa osoitteesta mykines.fo, sivut toimivat myös englanniksi ja luottokortti käy maksuvälineenä, vuonna 2019 meno-paluu yhdelle hengelle kustansi 120 kruunua eli noin 16 euroa
• Kannattaa huomioida, että 1.5.-31.8. Mykinesiin mielivien pitää maksaa 100 kruunun, eli noin 13,5 euron suuruinen maksu, jos haluaa päästä saarella muualle kuin Mykinesin kylään. Kyseessä on luonnonsuojelumaksu.
• Kun me olimme menossa Mykinesiin, maksu oli vielä varsin uusi keksintö ja se perittiin silloin käteisellä satamassa laivaan noustessa ja tarkastettiin Mykinesin saarella, kun olimme lähdössä kohti majakkaa
• Tältä nettisivulta löytyy lisää tietoa maksusta englanniksi, tekstin Please book in advance alta. Kannattaa tarkistaa, voiko maksun maksaa jatkossa myös netissä, kuten on ollut puhetta. Mutta tärkeintä on kuitenkin varautua siihen, että jos Mykinesiä mielii näkemään, pitää varautua maksamaan tuo 100 kruunua tavalla tai toisella!

Mykines on yksi uskomattomimpia kohteita missä olen koskaan käynyt. Olen aina pitänyt saarista, sillä ne ovat vähän kuin maailmoja pienoiskoossa ja niihin mahtuu yleensä uskomattoman paljon kiehtovia asioita pienelle pinta-alalle. Mykines on myös ehdottomasti käymisen arvoinen, kunhan tiedostaa sen, että se saattaa myös hieman sotkea matkasuunnitelmia.

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Färsaarten Mykines oli lunnifanin unelmakohde!
• Vaeltamassa Färsaarilla – vinkit onnistuneisiin päiväpatikoihin
• Färsaaret – tämän kohteen kanssa loppuvat ylisanat!
• Tällainen Huippuvuoret on vaelluskohteena

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI