Tampere on mielestäni mielenkiintoinen kaupunki siksi, että täältä löytyy yllättävistäkin paikoista muistoja kaupungin historiasta ja sen entisistä asukkaista. Viimeksi kävin tutustumassa kaupungin edelleen tarjolla olevaan menneisyyteen Lielahden suunnalla, kun kävin vierailemassa harvoin auki olevalla Nottbeckien suvun hautausmaalla sekä kivenheiton (tai muutaman) päässä hautausmaasta sijaitsevassa Lielahden kartanossa.
Vaikka olen asunut Tampereella jo pitkään, ovat useat kaupunginosat jääneet mulle varsin vieraiksi. Lielahti on yksi niiden vähemmän tuttujen joukossa. Pitkään kuvittelin, että Lielahdesta löytyy ainoastaan liikerakennuksia, autokauppoja ja ankeaa tehdasmiljöötä. Niitähän siellä paljon riittääkin, mutta siellä suunnalla on tarjolla myös muuta.
Tutustuin Lielahteen paremmin vasta viime kesänä. Olen keskustassa asuvana tamperelaisena tottunut siihen, että melkein kaikki tarvitsemani löytyy läheltä. Harvoin tarvitsee lähteä merta edemmäs kalaan. Kuitenkin välillä tietyissä liikkeissä asioidakseni mun on pitänyt poistua mukavuusalueeltani eli keskustasta.
Viime aikoihin asti olen ottanut suunnakseni näissä tapauksissa entisen kotikulmani Kalevan tienoot. Nyt ratikkatyömaan takia olen kuitenkin huomannut, että täältä siirtyy bussilla nykyään jouhevammin Lielahteen päin ja vaivihkainen kiinnostus Lielahden antia kohtaan oli herätetty.
Lielahden Nottbeckien hautausmaa
Koska mua kiinnostaa historia, Lielahdessa mua pitkään kiinnostanut kohde on ollut Nottbeckien hautausmaa. Hautausmaalle on tarjottu jo muutaman kesän ajan yleisöopastuksia, mutta harvakseltaan ja pienellä aikaikkunalla. Opastuksia on ollut tarjolla toukokuun alusta syyskuun loppuun yhtenä sunnuntaina kuukaudessa pari tuntia kerrallaan.
Tämän suppeahkon ajallisen tarjonnan takia pääsin paikalle vasta nyt, kenties kaksi vuotta sen jälkeen kun ensimmäiseksi hautausmaavierailun mahdollisuudesta kuulin. Käyntiä kannatti kuitenkin odottaa, sillä vaikka hautausmaa oli pikkuinen, se oli silti kaunis ja toimi voimakkaana kontrastina alueen teolliselle habitukselle.
Nottbeckien hautausmaa tuntuu olevan varsin tuntematon kohde jopa monille paikallisille. Itsekään en tiennyt paikasta mitään, ennen kuin luin jostain ensimmäisen kerran näistä sinne tarjolla olleista opastuksista. Nottbeckit olivat kuitenkin mulle nimenä ja sukuna tuttuja jo ennestään.
Jos olet viime vuosina vieraillut Tampereen keskustassa sijaitsevassa Näsilinnan kartanossa, eli Museo Milavidassa, olet varmasti kuullut siellä Nottbeckien tarinaa. Heidän sukunsa vaikutti vahvasti muun muassa tuossa kartanossa sekä Finlaysonin tehdastoiminnassa.
Pieni hautausmaa-alue sijaitsee Lielahden kauppakeskittymän laitamilla. Paikan löytää Puuilon viereiseltä parkkipaikalta lähtevän pienen polun päästä. Vaikka etäisyyttä lähimpiin liiketiloihin ja autotiehen on vain joitakin kymmeniä metrejä, on hautausmaan hiljaisuudessa saapunut kuin toiseen paikkaan – tai jopa toiseen aikaan.
Jykevällä takorauta-aidalla rajattu hautausmaa sijaitsee tunnelmallisten puiden keskellä. Lielahden vilinä ja vilske ei sinne asti kantaudu. Kun itse aloin tarkemmin selvittää hautausmaan sijaintia sinne perille löytääkseni, olin hieman ällistynyt. Olin kuvitellut hautausmaan sijaitsevan hieman toisaalla, lähempänä Lielahden kartanoa, jossa Nottbeckien suku on myös vaikuttanut. Puiden ympäröimä hautausmaa tuntuu kuitenkin varsin luontevalla paikalla sijaitsevalta, kunhan sen porteille löytää.
Hautausmaa on kaikin puolin pienehkö: koko on kanttiinsa vain muutamiakymmeniä metrejä. Hautoja on alle kymmenen ja paikkaan haudattujakin kymmenen. Haudat sijaitsevat hautausmaan keskellä kahdessa rivissä, hautojen lisäksi hautausmaalla on ainoastaan omaa elämäänsä eläviä kasveja ja puita sekä pieni kappeli, jonne kävijöitä ei kuitenkaan päästetä. Opas kuitenkin lohdutti meitä sillä, että rakennus on ulkoapäin komeampi kuin sisältä ja toimittaa vain puutarhavajan virkaa. Eli tarjolla olisi vain haravoiden ja kastelukannujen kavalkadi.
Opastus kesti noin 45 minuuttia ja kattoi laajasti Nottbeckien suvun jopa varsin epäonnistakin historiaa. Yksi kuoli umpisuolehtulehdukseen, koska leikkauksen jälkeiset komplikaatiot koituivat hänen kohtalokseen. Toinen taas sai saman vaivan ja kuoli siksi, ettei sukulaisensa huonojen kokemusten perusteella uskaltanut leikkauttaa sitä. Kaikkia suvun jäseniä ei tälle pienelle maa-alueelle ei ole haudattu, Nottbeckein suku on vaikuttanut Suomen lisäksi monessa Euroopan maassa, eritoten Sveitsissä, sekä myös Kanadassa.
Lielahden kartano – lisää Nottbeckien suvun historiaa
Jos Lielahden tienoilla haluaa jatkaa enemmänkin Nottbeckien jäljillä, kannattaa samalla reissulla vierailla läheisessä Lielahden kartanossa.
Vaikka kartano kantaa Lielahteen viittaavaa nimeä, sijaitsee se nykyään Hiedanrantana tunnetussa kaupunginosassa noin parin kilometrin päässä hautausmaasta. Ihan suoraa reittiä hautausmaan ja kartanon välillä ei kulje, mutta pienen mutkan kautta perille kyllä pääsee.
Nottbeckit eivät liity Lielahden kartanoon yhtä vahvasti kuin vaikka Milavidaan, mutta Lielahden kartano oli aikanaan suvun omistuksessa reilun kolmen vuosikymmenen ajan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Kartanon historia alkaa jo 1680-luvulta ja se on aikanaan ollut ratsutila.
Ulkoapäin kartano onkin varsin uljaan ja näyttävän näköinen rakennus kaikkine torneineen. Itse asiassa rakennuksen korkein torni näkyy jo kauas. Se erottuu puiden latvojen yli noin kilometrin päässä sijaitsevalle Paasikiventielle asti. Olen tuota tornia tuijotellut moneen kertaa bussin ikkunasta ohi mennessäni.
Vielä muutama vuosi sitten kartano ja sen alue olivat kokonaan yleisöltä suljettu ja kun alueelle päästettiin kävijöitä vuonna 2015, se joutui varsinaisen yleisöryntäyksen kohteeksi. Enkä ihmettele, sillä kartano on todella upea ja varmasti aikanaan yleisöltä suljettuna alueena herättänyt erityistä mielenkiintoa. Nykyään kartanoon pääsee vierailemaan helposti. Siellä toimii Kartanokahvila Mielihyvin sekä muitakin toimijoita ja tämän vuoksi sekä kahvilaan että muuallekin kartanon tiloihin voi mennä tutustumaan maksutta.
Mun on pakko myöntää, että näyttävästä ulkokuorestaan huolimatta Lielahden kartano oli sisältä pieni pettymys. Ei paikka mitenkään huonossa kunnossa ollut, mutta kun olen vieraillut Tampereen muissa kartanoissa, etenkin suuren vaikutuksen tehneissä Milavidassa sekä Hatanpään kartanossa, Lielahden kartanon pelkistetyt, valkoiset sisätilat olivat hieman tylsät. Kaikkiin huoneisiin ei toki päässyt kurkistamaan, mutta osan niistä pääsi näkemään, samoin kartanon käytäviä sekä portaikkoja. Ei Lielahden kartano huono käyntikohde ole, varsinkin jos pitää kartanoista, mutta ulkoisen ja sisäisen annin ristiriita silti pisti silmääni.
Kartanokahvilan antia on pakko sen verran hehkuttaa, että siellä tarjolla ollut herkullisen näköinen suklaakakku oli gluteenitonta ja sopi siis myös mulle syötäväksi. Kahvilassa kannattaa vierailla, se on myös sisustettu varsin tyyliin sopivasti ja ulkoterassilta avautuvat kivat maisemat kartanon takapihalle sekä Näsijärvelle.
Olen mielissäni siitä, että vihdoin pääsin tutustumaan näihin kahteen mielenkiintoiseen kohteeseen. Nottbeckien hautausmaakierroksia kannattaa pitää silmällä viimeistään ensi vuonna, jos tämän vuoden kierroksille ei enää ehdi. Tänä vuonnakin (2019) alueelle pääsee kuitenkin tutustumaan vielä kahdesti: sunnuntaina 1.9. ja sunnuntaina 29.9. Hautausmaa on kumpanakin sunnuntaina avoinna kello 11-13 ja noin 45 minuuttia kestävät opastukset alkavat kello 11 ja 12. Lue lisää kierroksista tampere.fi:stä.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Yksityispalatsista museoksi – Tampereen kiehtova Näsilinna
- Kävelykierroksella Pispalassa, tuossa Tampereen kaunottaressa
- Hervannan Suolijärvi – nimeään kauniimpi retkikohde
- Père-Lachaise – Pariisin kuuluisin hautausmaa
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
No Comments