Kerran poistuin kotoa
Kaupunkilomat Linnat Suomi

Imatran Valtionhotelli – yö upeissa, linnamaisissa puitteissa

En enää muista, missä yhteydessä törmäsin ensimmäistä kertaa Imatran Valtionhotelliin, mutta sen muistan, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Eihän tällainen linnafani voi olla hullaantumatta yli satavuotiaasta jugendlinnasta, jonka hotellipuitteet ovat kuin sadusta. Koin tämän herätyksen kuitenkin varsin myöhään, vain muutama vuosi sitten, mutta siitä lähtien olen haikaillut sinne pääsemisestä.

Mun on pakko myöntää, että aluksi mun oli vaikeaa sovittaa hulppeaa linnarakennusta Imatralle. Pieneen itäsuomalaiseen kaupunkiin. Ehkä siksi, että Imatra tuntui ajatuksena sangen kaukaiselta, sinne lähteminen ei koskaan ollut ykkösajatuksena, vaikka paikka kiinnostikin kovasti. Mun on jotenkin helpompi matkustaa lentokoneessa 3-4 tuntia ulkomaille kuin sama aika junassa vain päästäkseni toiselle puolelle Suomea.

Kuitenkin keväällä Valtionhotellissa vierailu tuli vihdoin mukaan matkasuunnitelmiin. Olimme kaverini Raijan kanssa innostuneet lähtemään Lappeenrannasta viisumivapaalle risteilylle Viipurin, ja kehitimme tämän aikeen ympärille hieman pidempää reissua. Tuossa vaiheessa tajusin, että Imatra sijaitsee niin lähellä Lappeenrantaa, että tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä! Raija oli helppo innostaa Valtionhotellista parin googlettamalla löytyneen kuvan perusteella, joten vihdoin Imatra kutsuisi.

Hulppeaa linnatunnelmaa Imatran keskustassa

Imatran Valtionhotelli yllätti mut monta kertaa jo ennen siellä vierailua. Jos ensimmäinen yllätys oli se, että rakennus sijaitsee Imatralla, oli toinen yllätys se, että se sijaitsee kaupungin keskustassa. Olin jotenkin olettanut, että näin suuri ja näyttävä rakennus sijaitsisi jossain Imatran peräkylillä, laajalla tontilla omassa rauhassaan. Olinkin siis enemmän kuin yllättynyt, mutta myös mielissäni siitä, että hotellin sijainti on niin keskeinen – sinne olisi helppo päästä myös julkisilla.

Tästä kuvakulmasta hotelli on mielestäni parhaimmillaan, vaikka se näyttää toki hyvältä mistä suunnasta tahansa!

Vaikka hotelli sijaitsee Imatran paraatipaikalla, on sen ympäristö silti jotenkin hillitty ja arvokas. Vaikka vieressä kulkee kylänraitti, kivenheiton päässä sijaitsee tori ja Imatran ylpeys Rosso (luin, että imatralaiset olivat äänestäneet sen kaupungin parhaaksi ravintolaksi) ja hotellin ikkunoista kajastavat kahden suuren kauppaketjun valomainokset.

Hotellia ympäröi pieni, herttainen puisto. Sen vieressä on tilaa koskelle, joka meidän visiittimme aikana sai jopa hetken pauhata valtoimenaan. Ja kosken toisella puolella on ihastuttava Kruununpuisto. Rakastan luontomatkailua ja jo heti hotellin ympäristössä sai kokea pienen palan tunnelmallista kaupunkiluontoa, mikä olikin suuri nautinto.

Meidän huone sijaitsi hotellin etupuolella, tuon ison parvekekokonaisuuden yllä, jossa on tornista vasemmalla kolme kolmen pikkuikkunan rypästä. Meidän huone oli niin iso, että siihen mahtuivat nuo kaikki ikkunat.

Meidän ikkunat viereiseltä parvekkeelta kuvattuna. Omaa parveketta huoneeseen ei valitettavasti sisältynyt. Tosin jo huoneessa itsessään oli niin paljon ihmeteltävää, ettei aika varmasti olisi edes riittänyt suurempaan parvekehengailuun.

Jylhä ja hämyisä jugendlinna

Imatran Valtionhotelli on valmistunut vuonna 1903, joten rakennuksella riittää sille sopivaa ikää ja arvokkuutta. Rakennuksen suunnittelija olisi varmasti voinut keksiä Imatralle lähes mitä tahansa hotelliksi, mutta olen hänelle ikuisesti kiitollinen, että hänen ideansa oli näin mahtipontinen rakennus. Jos arkkitehti olisi edelleen elossa, antaisin hänelle pusun. Huraa Usko Nyström!

Linnamaisuus korostuu erityisesti hotellirakennusta ulkopuolelta ihastellessaan. Rakennus on pullollaan pieniä ja suuria torneja, lisäksi sen seinät näyttävät hyvin jyhkeiltä, kuten linnoissa kuuluukin. Monessa tasossa olevat ikkunat, parvekkeet ja katon kaaret antavat rakennuksesta sokkeiloisen ja hieman salaperäisenkin mielikuvan. Hotelli näyttää siltä, että jos sen saloihin uppoutuu tarpeeksi, sen sisään saattaa eksyä, eikä ehkä enää ikinä löydä takaisin. Ei sillä, että se välttämättä haittaisi.

Hotellin aula oli varsin näyttävä

Aulan kupeessa oli pari yleiseen oleiluun tarkoitettua tilaa, mutta näihin emme sen enempää ehtineet tutustua, sillä omassa huoneessammekin oli niin paljon nähtävää

Linnamainen tunnelma jatkuu myös hotellin sisällä. Näyttävästä pääportaikosta noustaan rakennuksen aulaan, joka on juuri sopivan hämärä luomaan autenttista tunnelmaa. Kun kirkkaasta auringonpaisteesta sisään saavuttuaan silmät ovat tottuneet linnan hämärään, sieltä erottaa paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Vastaanoton vierestä nousee näyttävä portaikko ja aula tarjoaa erilaisia ovia ja syvennyksiä, jotka kutsuvat kävijöitä tutkimaan enemmän.

Linnan käytävämattokin oli astetta tyylikkäämpi!

Jonkin kerroksen käytävällä oli näin upea peili (ja jotain ihme hihhuleita)

Linnahotelli tarjoaa upeita huoneita

Me olimme varanneet huoneen nimenomaan linnan puolelta, vaikka samaan hotellikompleksiin kuuluu myös modernimpi osa, puistohotelli. Tässä kohtaa en kuitenkaan halunnut alkaa pihistellä rahan suhteen, vaan majoittua nimenomaan hulppeassa linnarakennuksessa. Olimme vielä onnistuneet saamaan hotelliin loistavan alennuksen Scandicin kesäalesta. Yksi yö kahden hengen huoneessa linnan puolella kustansi vain 111 euroa.

Pelkäsin hieman, että tuollaisella säästöhinnalla saamme hotellin pienimmän huoneen. Sekin olisi tosin kelvannut vallan mainiosti, mulle riitti jo se, että ylipäänsä pääsisin yöpymään rakennuksessa! En kuitenkaan usko meidän saaneen kaikkein pikkiriikkisintä huonetta, tai jos saimmekin, muiden linnarakennuksen huoneiden täytyy olla valtavia.

Sängystä katsottuna meidän huone oli näin valtava!

Huoneeseen mahtui vaikka kuinka monta tuolia ja pöytää ja myös sympaattinen kaappisohva

Huoneemme tuntui olevan saman kokoinen kuin yksiö, jossa asun. Lääniä riitti, samoin huonekaluja. Huoneemme pystyi jakamaan kolmeksi kokonaisuudeksi: oli makuuhuone, keittiö sekä olohuone. Vaikka kaikki nämä kolme kokonaisuutta sijaitsiva samassa, isossa huoneessa, olin silti äimistynyt siitä, kuinka paljon huonekaluja tilaan mahtui sen tuntumatta täyteenahdetulta.

Kahden vuoteen lisäksi huoneeseemme mahtui kepeästi pöytäryhmä tuoleineen, sohvaryhmä sekä pari pientä piironkia. Mun piti ottaa ihan erikseen työn alle istua huoneen jokaisella istuimella, niin paljon niitä riitti. Tilaa oli myös sen verran, että mahduimme vetämään huoneessamme spontaanit kävelyharjoitukset sen jälkeen, kun Raija oli lukenut netistä jonkin uutisen tehokkaasta kävelytyylistä.

Sohvalta katsottuna huoneen toiseen päähän on matkaa

Ehkä tästä jo selviää, että oltiin varsin hurmaantuneita meidän huoneesta. Sen tyyli sopi linnan henkeen loistavasti ja siellä oli niin viihtyisää hengailla, että siellä vietti mielellään tuntikausia. Kylpyhuonekin oli kovin sympaattinen kaikessa vauvansinisyydessään. Lisäksi ihastuin ikkunasyvennyksiin, joita meidän huoneessa oli kolmin kappalein. Ikkunat olivat pieniä, ulkoapäin ne näyttivät ihan kattoikkunoilta, mutta sisäpuolelta ne sopivat huoneen tunnelmaan loistavasti, jatkaen näin linnan hieman hämyisää tunnelmaa.

Me kiertelimme lähes koko linnan, koska tilaisuus oli. Kolusimme jokaisen kerroksen, kurkkasimme jokaisen avoimen oven taakse, tallasimme portaita ylös alas ja astuimme jokaiselle tarjolla olleelle parvekkeelle ihailemaan lähiympäristöä ja linnaa taas yhdestä uudesta perspektiivistä.

Pienistä ikkunoista näki hyvin ulos

Meidän vessa oli kuin hattarapilvi. Onhan sinistäkin hattaraa olemassa?!

Vaikka hotellirakennus näyttää ulospäin sokkeloiselta, sen sisällä ollessa se on varsin organisoidun oloinen. Joka huonekerroksessa on samanlainen käytävä huoneineen. Toki voi olla, että linnan tietyissä tiloissa, johon kuka tahansa ei pääse, on kätkössä vaikka mitä kiehtovia salaisuuksia, sopukoita ja mitä vielä.

Vierailumme kruunasi aivan upea sää, joka helli Imatraa koko majoittumisemme ajan. Hotelli näytti erityisen lumoavalta ja satumaiselta auringonvalossa, joka siivilöytyi sen ympärillä olevien puiden lomasta. Lisäksi hotellista sai mieltälämmittävän kivoja kuvia, kun taustana toimi sininen taivas pienine pilvenhattaroineen. Joskus olisi kiva nähdä hotellin puitteet myös talvella, kirpakkana pakkaspäivänä, kun maailma sen ympärillä on yhtä valkoinen kuin itse hotellikin. Ehkä pitää tehdä uusi vierailu ensi talvena!

Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, oli vierailumme hotellissa erittäin onnistunut ja palaan sinne mielelläni uudelleen. Haluan nähdä lisää hotellin upeita huoneita, joten ensi kertaa odotellessa. Eikä vajaan neljän tunnin junamatka Imatralle enää niin ylivoimaiselta tunnu, kun tietää, mikä upea hotelli siellä mua odottaa.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  

You Might Also Like...

No Comments

    Leave a Reply