Oikeastaan musta tuntuu siltä, että Färsaarten kanssa loppuvat kaikki sanat. Olen yrittänyt aloittaa tätä postausta vaikka millä lauseilla ja kuvailuilla – sillä kuinka joku kohde voikaan vielä pyyhkäistä kuvainnollisesti matkailijan jalat alta upeudellaan, kun aika monta maailmankolkkaa on jo tullut nähtyä. Mutta näin vain kävi. Färsaaret oli niin uskomaton paikka, että en oikein vieläkään tiedä, miten päin olisin, vaikka tässä yritän normaalisti työtuolilla istua. Hankalalta silti tuntuu.
Superlatiivien käyttö tuntuu välillä uskaliaalta, sillä enhän ole nähnyt koko maailmaa. Tällöin jonkun kohteen julistaminen parhaaksi tai kauneimmaksi on hieman kyseenalaista. Mutta silti tuntuu, ettei Färsaarista voi puhua vähätellen – tai oikeastaan edes verraten. Sitä on turha yrittää verrata mihinkään muuhun kohteeseen, sillä se on ainutlaatuisuudessaan niin mykistävän upea. Ja täydellinen.
Färsaarten loisto piilee vastakohdissa. Se on herttainen mutta uljas. Kutsuva mutta karu. Toinen toistaan kauniimpien ja värikkäiden pikku kylien, ruohokattoisten majojen ja hobittilamaisen kylätunnelman vastapainona on sään ja luonnonvoimien pieksemää luontoa.
Niin jylhiä maastonmuotoja kuin Färsaarilla kohtaa lyhyenkin matkan aikana, on hankala kuvitella tai edes kuvailla. Tasamaalla kulkeva polku lähtee äkkiarvaamatta jyrkkään nousuun, joka taas päättyy lähes pystysuoraan pudotukseen alla pauhaavaan veteen.
Jos Färsaarten maisema on oikullinen, samoin on sää. Kauniin aurinkoisena päivänä saattaa saada niskaansa lunta tai rakeita ihan tosta noin vaan, ja parin minuutin infernon jälkeen säänhaltija viheltelee viattomana, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En edes osaa laskea, montako raekuuroa saimme niskaan yhden päiväpatikan aikana, siinä auringonpaisteiden lomassa.
Se mikä mut kuitenkin lumosi Färsaarilla kaikkein tehokkaimmin, olivat sympaattiset lunnit! Olen fanittanut noita hassuja lintuja pienestä pitäen ja nyt sain toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmani, kun pääsin näkemään niitä Mykinesin saarella. Enkä pelkästään muutamaa, vaan ehkä jopa tuhansia. Mykines on lunnien valtakunta ja mun elämä siellä vierailun jälkeen täydellistä! Lunneista lupaan ihan oman postauksen, nuo höpönassut ovat sen ansainneet.
Lampaita ei voi myöskään olla bongaamatta kun Färsaarilla seikkailee. Saaren lampaat ovat varsin hauskaa katsottavaa, jo ihan värityksestä lähtien. Erilaisin mustavalkoisin naamavärityksin moni lampaista näytti kuin black metal -bändin muusikoilta.
Me lähdimme Färsaarille ensisijaisesti vaeltamaan ja saari tarjosikin upeat puitteet monelle päiväpatikalle. Useassa tapauksessa jouduimme taittamaan saman patikkapolun kahteen suuntaan, mutta noissa maisemissa se ei ehtinyt haitata. Lyhyenkin reitin varrelle ehti mahtua niin näyttävä maisemakavalkadi, ettei se ehtinyt kyllästyttää vaikka sen saikin nauttia tupla-annoksena.
Meitä rajoitti hieman Färsaarilla liikkumisen suhteen se, että meillä ei ollut käytössä autoa, vaan taitoimme matkaa julkisilla. Viikossa tämä ei tosin ehtinyt haitata, ehdimme ilman autoakin kiertää saaria varsin kattavasti. Kaikkiin mielenkiintoisiin kohteisiin emme bussien avulla päässeet – tosin emme olisi kaikkialle edes ehtineet. Joten mitään ei jäänyt tästä hampaankoloon. Autoillessakaan emme olisi ehtineet viikossa kaikkialle, varsinkin kun tulimme muiden juttujen ohessa patikoineeksi reilu 100 kilometriä viikon aikana.
Vaikka tiesinkin odottaa Färsaarilta paljon, ne antoivat mulle vielä paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Sain kokea saaret auringonpaisteessa, myrskyn kourissa, lumisateessa sekä sumuisena. Sain nähdä lunneja ja paljon muita eläimiä. Sain vaeltaa upeissa, ikuisesti mieleen jääneissä maisemissa ja sain imeä itseeni paikan luonnonrauhaa ja ainutlaatuista tunnelmaa. Färsaarille tulen vielä varmasti palaamaan!
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Färsaarten Mykines oli lunnifanin unelmakohde!
- Färsaarten Mykines – saari kuin taruista
- Vaeltamassa Färsaarilla – vinkit onnistuneisiin päiväpatikoihin
- Kevään reissusuunnitelmat – kaupunkilomia ja yksi vaellus
- Tällainen Huippuvuoret on vaelluskohteena
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
7 Comments
Maarit Johanna
6.6.2019 at 14:08HALUAN!!! En kuitenkaan lentämällä, vaan joskus M/S Nörronan kyydillä. Hitto oon googlaillut Fäärejä niin kauan. Oikeastaan kaikki Pohjois-Atlantin karut saaret kiehtoo. Näissä on vain sitä mystiikkaa niin paljon mukana. Oijjoi!
Noora | Kerran poistuin kotoa
6.6.2019 at 21:07Mä niin tiesin! Färsaaret on kyllä ihan sun kohde. Tuollainen laivamatka olisi seuraavalla kerralla huikea, toivottavasti tulisi siihen mahdollisuus. Mulla on sama juttu tuon alueen saarten kanssa, voisin riemusta kiljuen lähteä suunnileen minne tahansa ja olla onnellinen. Bongasin jo Walesin pohjoisosista pienen saaren nimeltä Puffin Island, taitaa kuulua mun tulevien vuosien kohteisiin 😀 Mystiikkaa tuolta kyllä löytyy. Lähtisin vaikka heti takaisin. Tai voisin vaan muuttaa jollekin noista saarista majakkaan asumaan. Se olisi ihan täydellistä <3
Mari lassila
10.6.2019 at 18:33Kiitos kivasta jutusta. Olen menossa nyt kesällä ja jos en saa käyttööni tyttöni ystävän autoa, niin julkisilla matkaan. Mikä oli reittisi tarkalleen, mistä mihin julkisilla? Entä menitkö helikopterilla mitään osuutta?
Noora | Kerran poistuin kotoa
11.6.2019 at 21:52Kiitos! Me mentiin ainoastaan busseilla ja lautoilla, ei helikoptereilla lainkaan. Meidän reittiä määritteli busseilla saavutettavuuden lisäksi myös se, missä oli leirintäalueita, sillä telttailtiin osa reissusta. Ja bussilla saavutettavien leirintäalueiden ja muiden intressien takia tukikohtamme olivat Tórshavn, Vestmanna sekä Vágarissa sijaitseva Giljanes.
Ensin suhattiin bussilla lentokentältä Tórshavniin, Torshavnista tehtiin lautalla retki läheiselle Nólsoyn saarelle, Tórshavnista jatkettiin bussilla Vestmannaan ja Vestmannasta Tórshavnin kautta Vágariin. Tuolla matkalla busseja olisi onnistunut vaihtaa näppärästi jossain puolimatkan tienoilla, mutta me ei tajuttu tätä mahdollisuutta ajoissa. Kovin suurta osaa Färsaarista ei ehditty tällä taktiikalla viikossa tutkia, toki käytiin vielä kaupan päälle Mykinesissä. Mutta viikossa tuossakin riitti aivan tarpeeksi tekemistä, vaikka kovin laajalla akselilla ei liikuttu. Yritän kirjoitella jossain vaiheessa myös vinkkipostauksen julkisilla liikkumisesta sen perusteella, mitä tuossa ajassa saimme hommasta kiinni.
Sini
16.11.2019 at 23:47Färsaaret on varmaan upea paikka luontoarvoiltaan. Itse en kuitenkaan halua matkustaa kyseiseen paikkaan. En niin kauan, kun siellä harjoittavat perinteisiin vedoten äärettömän julmaa Grindadrap-perinnettä, jossa surmataan kymmeniä pieniä valaita ajamalla ne rantavesiin ja tapetaan veitsien avulla. Kannattaako tutustua myös tähän astetta karumpaan faktaan Färsaarista.
Noora | Kerran poistuin kotoa
25.11.2019 at 09:52Kiitos kommentistasi. Olen tietoinen tuosta heidän harjoittamastaan tavasta. En silti välttämättä näe, että matkailuboikotti on oikea keino tällaisten asioiden muuttamiseen, sillä sitä kautta tieto siitä, että jotain vastustaa, harvoin tavoittaa kohdettaan. Sitä paitsi jos tällaista periaatetta noudattaisi enemmänkin, ei oikeastaan minnekään voisi matkustaa, sillä ihmisiin, eläimiin ja luontoon kohdistuvia loukkauksia ja epäkohtia riittää todella monessa maassa. Itse koen, että muut tavat vaikuttaa tällaisiin epäkohtiin ovat tehokkaampia, mutta jokainen saa onneksi itse päättää, millä perusteella matkustaa tai ei matkusta tiettyyn kohteeseen 🙂
Matkailevan matkailun opettajan ongelmia | Mutkia Matkassa
10.5.2021 at 19:16[…] Live now dream later: Färsaaret – matkakohde joka jätti sanattomaksiKerran poistuin kotoa: Färsaaret – tämän kohteen kanssa loppuvat ylisanat! […]