Palasin vähän aikaa sitten blogissani maailmanympärimatkaani ja Chileen. Yksi Chilessä käymistäni paikoista oli Atacaman autiomaa, jota tutkin San Pedro de Atacamasta käsin parin retken voimin. Ensimmäisessä Atacama-postauksessani kerroin vierailustani Moon Valleyssa, upeissa kuumaisemissa. Tässä postauksessa taas seikkailaan suolan keskellä, Atacama Salt Flat -suolatasangolla.
Mikä ihmeen suolatasanko?
Suola itsessään ei kuulosta kauhean eksoottiselta nähtävyydeltä. Sitähän löytyy vaikka keittiön kaapista tai pikaruokapaikoista pussikaupalla. Miksi sitä pitäisi lähteä ihmettelemään toiselle mantereelle asti?
Suola onnistuu kuitenkin loihtimaan luontoon kiehtovia muotoja ja värejä. Suolatasanko tai suolapannu syntyy, kun autiomaahan muodostuu haihtumisen jälkeen suolamainen kansi. Vaikka suolainen maaperä ja monenlaiset muodostelmat saattavat näyttää varsin jykeviltä, ovat tällaiset suolaisat maastot kuitenkin todella hauraita.
Ehkä tunnetuin, sekä myös suurin suolatasanko löytyy Chilen naapurimaasta Boliviasta. Siellä oleva Salar de Uyunin suolatasanko kuuluu samaan Atacaman autiomaahan kuin missä Atacama Salt Flat myös sijaitsee. Tuolla alueella siis suolaa ja kuivuutta riittää.
Alueella järjestetään retkiä, joilla voi vierailla muutaman päivän aikana sekä Bolivian että Chilen suolamaisemissa, mutta itse päätin jättää Bolivian seuraavia kertoja varten.
Atacama Salt Flat – suolan ja flamingojen tyyssija
Atacama on jännittävä paikka. Suureksi osaksi maisema tuntuu tasaiselta kaukaisuuteen asti, jossa maisemaa halkovat horisontissa siintävät vuoret. Toisaalta nuo vuoret näyttävät välillä vähän hassuilta. Osa näyttää siltä, kuin niiden huiput olisivat katkenneet tai kadonneet – tai niiden piirtäminen olisi jäänyt kesken. Autiden keskellä etäisyyksiä on hankala hahmottaa, ja melkein käden ulottuvilla oleva kumpuileva maasto on oikeasti paljon kauempana kuin näyttää.
Kuivuuden keskellä ja myös kuivuudesta voi silti löytää kauneutta. Vaikka Salt Flatin alue onkin varsin tasaista, ei se ole puuduttavaa hiekkaerämaata. Nimensä mukaisesti maasto koostuu suolaisesta maaperästä, ja suola on onnistunut kipristymään kaikenmoisiin hassuihin muotoihin ja kekoihin.
Täällä suola ei muodosta peilimäistä, silminkantamattomiin jatkuvaa tasankoa, kuten olen esimerkiksi Bolivian puolelta nähnyt kuvia. Ei ainakaan täällä, missä me kävimme. Suola on vähän kuin klönttejä, ja sen hiekkalaatikolla ämpäreitä takoneen, hyviä kakkuja toivoneen, mutta huonon kakkupäivän kohdanneen lapsen tuotoksia.
Lisäksi suolamerta täplittävät pienet lammet, joissa flamingot viettävät aikaansa. Eläväiset, värikkäät linnut ovat varsin hauska kontrasti maiseman muuten varsin yksitoikkoiselle väritykselle. Pinkkiin vivahtavia ylväitä lintuja sinisissä väriläiskissä on ilo katsella ja seurata.
Alueella kannattaa vaellella ympäriinsä, sillä flamingoja ja toki myös kiehtovia maisemia, löytyy monesta suunnasta. Ja kävellä täällä saakin, sillä taas maiseman avaruus hämäsi kulkijaa ja sain kulkea varsin pitkät pätkät paikasta toiseen flamingoja ja muuta ihmetellessäni.
Kuten retkeni lähistölle Moon Valleyyn, myös retki suolatasangolle oli iltapäiväretki. En muista, järjestetäänkö retkiä myös keskipäivän tienoilla, mutta itse suosisin iltaan painottuvaa retkeä. Laskeva aurinko värjäsi täälläkin maiseman ja taustalla häämöttäneet vuoret uusilla, punaisen ja muilla lämpimillä sävyillä. Muutos oli huikea ja sitä oli upeaa päästä todistamaan.
Jere Valley – vihreä keidas karujen maisemien kupeessa
Samalla retkellä, ennen sen kohokohtaa Salt Flatia, vierailimme myös lähellä sijainneessa Jere Valleyssa.
Jos muuten olin nähnyt autiomaata varsin yksitoikkoisissa, ruskean ja harmaan eri sävyissä, jota säesti aina välillä joko sininen taivas tai vesi, täällä oli luvassa jotain aivan muuta.
Jere Valley on satoja vuosia vanha asutus, jossa on ihmisen tekemä kastelujärjestelmä, jossa hyödynnetään alueen rotkon läpi virtaavaa vettä. Paikka onkin uskomattoman vehreä ja raikas tuulahdus kaiken kuivuuden syleilyssä. Alueella on myös luolamaisia onkaloita, joita Jere Valleyssa asuneet ihmiset ovat käyttäneet asumuksinaan.
Teimme alle tunnin kestäneen kierroksen alueella, ja olin varsin hämilläni sen kontrastista muun ympäristön rutikuivaan ulkoasuun. Vihreät puut olivat kerääntyneet kasvamaan joen varrelle, ja näyttivät viihtyvän siinä varsin hyvin.
Jere Valley ei ehkä muuten vaikuttaisi mitenkään erityiseltä, tai välttämättä edes vierailun arvoiselta paikalta, jos se sijaitsisi jossain muualla. Kuitenkin täällä autiomaassa, kuivuuden ja ruskean sävyjä kantavan väripaletin keskellä se oli tervetullut tuulahdus ja mielenkiintoinen käyntikohde. Ilmeisesti kun ihmiselle tarjotaan tarpeeksi vettä, se yrittää asettautua melkein minne tahansa, jopa absurdeilta tuntuviin maailmankolkkiin.
Vaikka ehdin tehdä Atacamassa ainoastaan kaksi retkeä, olivat Moon Valley ja Salt Flat hyvin erilaisia käyntikohteita. Toki kummassakin korostui se, että seutu on todella sateetonta ja maisemat ruskeaan vivahtavat, mutta tarjolla oli silti varsin ainutlaatuisia maisemia.
Pistä siis Atacaman alue käyntikohteiden listalle, kun suunnittelet reissua Chileen. Se on pullollaan mielenkiintoista nähtävää, josta mä ehdin nähdä murto-osan verran.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Avaruusmaisemissa Chilen Moon Valleyssa
- Kymmenen suosikkimaatani ja kymmenen kuvasuosikkiani niistä
- Melkein kielitaidottomana Etelä-Amerikassa – näin pärjäsin
- Heippa ihana Uusi-Seelanti, hola Chile!
- Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
2 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3.5.2019 at 23:19Hienoja kuvia, mutta yllättävän erilaisilta näyttävät Salar de Uyuniin verrattuna. Useimmiten ne Uyunin retket tosiaan kestävät kolme päivää, mutta suolatasonko/-aavikko, on vain pieni osa retkeä ja muuten keskitytään Andien ja vuoristojärvien maisemiin. Ja myös noihin flamingoihin.
Noora | Kerran poistuin kotoa
7.5.2019 at 21:37Kiitos! Uyunissa en tosiaan ole käynyt, kuvien perusteella kuitenkin tuntuvat varsin erilaisilta paikoilta. Tässäkin siis yksi syy suunnata joskus Boliviaan – suola on siellä erilaista kuin Chilessä!