Yksitoista vuotta sitten, huhtikuussa 2008, suuntasimme siskoni kanssa ensimmäistä kertaa Tallinnaan. Tuossa vaiheessa olin vielä varsinainen matkailunoviisi, Viro olisi mulle vasta kolmas ulkomaankohde. Sitä ennen olin käynyt ainoastaan Ruotsissa ja Kyproksella.
Reissu tietenkin jännitti ja siihen tuli suhtauduttua sen ansaitsemalla vakavuudella. Vaikka tiedossa oli vain päivä Tallinnassa. Rahaa oli etukäteen vaihdettu, silloin oli vielä käytössä Viron kruunu ja käteistä meillä riitti. Junassa opettelimme innolla viron sanoja, jotta osaisimme mahdollisesti kommunikoida paikallisten kanssa sujuvasti. Muistan edelleen tästä monisivuisesta monistenivaskasta sen, että kaali on kapsas. Tästä huikeasta taidosta on ollut vuosien varrella paljon hyötyä.
Tallinna ei ensikokemalla sytyttänyt. Huhtikuinen päivä oli harmaa ja kylmä. Kiertelimme vanhaakaupunkia. Varmasti se oli jo silloin ihan sievä, mutta sen suurempaa innostusta se ei tainnut herättää. Kuva-arkistoista löytyy reissulta vain muutama hassu kuva. Yksi on autosta, jossa oli tuhma rekisterikilpi…
Tarkoituksenamme oli myös shoppailla ahkerasti. Siksi kaikki käteinen. Itse taisin ostaa yhden tai pari vaatetta, sisko ei sitäkään. Ei me oikein edes tiedetty, minne Tallinnassa kannattaisi vanhankaupungin ja kauppojen lisäksi suunnistaa. Muistan, että pyörimme jossain asuinalueella, jossa oli aika kämäisen näköistä. Kämäinen kuva jäikin Tallinnasta päällimmäiseksi muistikuvaksi, enkä sinne pitkään aikaan varsinaisesti hinkunut.
Nostalgiaa 11 vuoden takaa – järjetön määrä käteistä. Siinä tosin taisi olla meidän molempien rahat.
Nyt, yksitoista vuotta myöhemmin, palasimme yhdessä kaupunkiin. Olemme reissanneet yhdessä muualla tuon Tallinnan päänavauksen jälkeen, erikseen myös Tallinnassa. Mutta yhdeksitoista vuodeksi me jätimme kaupungin odottamaan paluutamme.
Reilussa vuosikymmenessä on muuttunut paljon. Sekä me, että myös Tallinna. Toivottavasti kaikki muutos on ollut positiiviseen suuntaan.
Tallinnassa tuntuu melkein olevan sääntö eikä poikkeus, että saat lokin kuvaasi, kun yrität kuvata vanhassakaupungissa maisemia näköalapaikalta!
Itse ihastuin Tallinnaan vasta viidennellä yrittämällä, kesällä 2016. Siitä lähtien olen käynyt Tallinnassa enemmän kuin mielelläni, useampi kerta vuodessa menee kevyesti. Nyt taisin tehdä jonkinlaisen ennätyksen, sillä kävin Tallinnassa kahdesti parin viikon välein. Ensin lyhyesti pääsiäisenä, nyt kahden yön voimin.
Koska Tallinna on meille molemmille nykyään sen verran tuttu, emme vaatineet kaupungilta suuria. Halusimme rentoa hengailua, nukkumista, syömistä ja vähän kivaa tekemistä siinä lomassa. Kantapäänkin kautta opittuna Tallinnasta on alkanut löytyä niitä itselleen sopivia puolia, joten nyt aikaa ei mennyt yrittämiseen ja erehtymiseen, vaan pystyimme keskittymään kunnolla siihen, mikä tekee Tallinnasta niin mainion.
Samoissa maisemissa 11 vuoden välein. Molemmat kuvat nappasi Heli.
Palasimme vanhankaupungin kauniille kujille. Ilma oli varmasti yhtä hyytävä kuin ensimmäisellä käynnilläkin – mitä sitä perinteitä muuttamaan. Muistelimme kolkkia, joille eksyimme yksitoista vuotta sitten, mutta kävimme myös niillä kulmilla vanhaakaupunkia, jotka jäivät ensimmäisellä kerralla väliin.
Tällä kertaa jopa maltoin vähän satsata majoitukseen ja yövyimme hotellissa (hostellimajoittuja tässä hei, siksi hotellista voi jo kerätä ihmetyspisteitä!) vanhankaupungin alueella. Oli ihanaa, kun ikkunoista avautui kaunis maisema punatiilisten kattojen mereen. Vaikka sää ei viikonloppuna ollut kaikkein parhaimmillaan, olivat aamut varsin kauniit ja pilvettömät. Silloin kelpasi kurkkia ikkunoista ulos oikein antaumuksella.
Nämä maisemat avautuivat meidän hotellihuoneen ikkunasta. Huomaa myös taas yksi lokki tunkemassa kuvaan!
Mitä enemmän käyn Tallinnassa, sitä enemmän tunnun kaupungista pitävän. Nytkin kierreltiin lähestulkoon pelkästään tuttuja kulmia, molemmille uutta tarjosivat ainoastaan Bastionin tunnelit. Ne olivat ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eikä mua olisi haitannut sekään, että oltaisiin pyöritty pelkästään niissä osissa Tallinnaa, joissa on hyvä ja kotoisa olo – oikeastaan mikäs sen parempaa kuin palata jonnekin, missä tietää viihtyvänsä.
Tallinnaan olen suunnitellut vielä ainakin kaksi reissua tälle vuodelle. Katsotaan, tuleeko tästä Tallinnaan rakastumisen vuosi, ainakin hullaantuminen on hyvässä vaiheessa.
Liittyykö sulla muistoja ensikosketuksestasi Tallinnaan? Oliko se silloin hitti vai huti?
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Tallinnan Bastionin tunnelit – pieni seikkailu maan alla
- Viides kerta toden sanoi – mitä Tallinnaan ihastuminen vaati?
- Budjettimatkaajan onni – viikonloppu Tallinnassa 6 eurolla!
- Testissä Tallinnan näköalapaikat
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
No Comments