Vaikka aina valitan blogin puolella sitä, että reissaan Suomessa liian harvoin, viime viikonloppu toi silti pientä muutosta vallitsevaan asiantilaan. Tein vuorokauden mittaisen visiitin kaverini Ellan luokse Kuopioon. Kaupungissa vietetty aika oli valitettavan lyhyt, mutta silti tyhjää parempi.
Vuorokauteen tuntuu mahtuvan yllättävän vähän tunteja, kun sen viettää hyvässä seurassa. Ehdimme silti kuitenkin vähän seikkailla Kuopiossa. Mä olen käynyt Kuopiossa pari kertaa aiemminkin, mutta kaupunki on mulle silti edelleen varsin tuntematon. Joskus on tullut lähdettyä sinne lähinnä suosikkibändien perässä, eikä siinä paljon muuta ehtinyt nähdä. Muutama vuosi sitten ehdin vähän enemmän, silloin Ella kierrätti mua ympäri Kuopion keskustaa ja lähiympäristöä.
Jotain silti oli jäänyt vierailuista puuttumaan, nimittäin Puijo! Jos Kuopiosta lähtee etsimään jotain, missä tamperelainen voisi tuntea olonsa erityisen kotoisaksi, se olisi nimenomaan Puijon alue. Tällä kertaa ehdimme tehdä sinne pienen retken, ja pari päivää aiemmin iskeneestä takatalvesta huolimatta käynti siellä oli varsin mainio.
Torni kohoaa puiden latvoja korkeammalle, joten se on helppo bongata vähän joka paikasta
Puijo on helppo retkikohde
Vaikka Puijon alue on metsäisä ja varsin rauhaisa, se ei silti sijaitse kaukana Kuopion keskustasta. Matkaa sinne kertyy vain parin kilometrin verran keskustasta. Puijolle on myös äärettömän helppo suunnistaa. Seuraa vain Puijon kuuluisaa tornia, joka hallitsee mäennyppylän laelta alueen maisemaa, etkä voi eksyä!
Puijolle suunnatessaan kannattaa tietenkin käydä vilkaisemassa lähemmin tuota jatkuvasti maisemasta pilkistävää tornia. Taival sinne oli ainakin meillä varsin portainen, mutta varmasti tornille mutkittelee myös reitti, joka ei niin ehdollista spontaanin jalkapäivän pitoon. Me kuitenkin olimme sen verran masokistisia, että reippailimme kaikki portaat ylös ja vielä pari kaupan päälle – tosin emme kilpajuoksutahtiin, kuten jotkut muut paikalla olleet tekivät.
Tuosta alkoivat portaat, jotka sitten jatkuivat melkein silmänkantamattomiin
Satojen portaiden kyllästämä reitti kulki Puijon hyppyrimäkien vierestä. Nuorempana olin varsin urheiluhullu ja seurasin innokkaasti monenmonta eri lajia, myös mäkihyppyä. Koskaan en kuitenkaan käynyt yksiäkään kisoja katsomassa paikan päällä, vaan telkkarin kautta kisahuumaan uppoaminen riitti mulle mainiosti.
Toki olen hyppytorneja myöhemmällä iällä nähnyt, mutta koskaan en ole käynyt niitä näin lähellä kuin nyt Puijolla. Siinä konkretisoitui hyvin se, kuinka pitkiä matkoja hyppääjät hyppäävät, sekä myös liitävät ilmassa ennen maahantuloa. Vaikka suurinkaan Puijon mäistä ei vedä vertojansa lentomäille, oli näissäkin mäissä jo aistittavissa se vauhdin huuma, jonka hyppääjät varmasti kokevat.
Hyppyrimäkien vieressä tunsi itsensä pieneksi!
Puijon tornista näkee kauas
Meille sattui kohdalle sään puolesta hieman tylsä ulkoilupäivä. Taivas oli paksujen pilvien peitossa ja juuri satanut yllätyslumi kätki paljon maisemien upeutta alleen. Olimme kuitenkin kivunneet urheasti Puijon tornin juurelle, joten pitihän sitä samalla vaivalla tornin huipulle asti päästä.
Kyllä muutama euro kannatti tuosta lystistä maksaa, sillä tornista avautuivat varsin hulppeat maisemat! Maisemista voi varmasti nauttia mainiosti myös kaupunkia sen enempää tuntematta, mutta Ella osasi osoittaa kaupungista mielenkiintoisia yksityiskohtia, kertoa paljon juttuja ja vastailla mun “missä mikäkin on” -kysymyksiin mainiosti. Tällä tavalla kaupungista sai todella paljon irti ja sain samalla Kuopiosta myös selkeämmän kuvan siitä, mitä missäkin on.
Tornimaisemat muistuttivat mua paljon myös rakkaasta kotikaupungistani. Pyynikin näkötornista avautuu varsin samantapainen maisemakattaus: metsäiset kaupunkimaisemat, jossa tornien ympärillä riittää puita ja ulkoilumaastoa, kauempana siintää keskusta ja muita kaupunginosia, ja vesistöt täplittävät kumpaakin näkymää.
Toki myös Puijon ja Pyynikin samanlaisuutta korostavat molempien alueiden portaat. Porrastreeniä on helppo harrastaa kummankin kaupungin luonnon helmassa. Pyynikin alueella portaita tosin on ripoteltuna alueelle enemmän ja pienemmillä askelmäärillä. Puijolla taas saa rykäistä kunnon porrassetin yhdellä kertaa.
Valokuvanäyttelyn kuvista oli hankala saada kuvaa, mutta eiköhän tästäkin selviä, että upeita otoksia on näytillä
Ulkotasanne on varmasti parempi paikka kesällä, mutta kyllä siellä takatalven aikaankin kävi kääntymässä
Puijon tornista löytyy kahvio, joka tarjoaa myös sisätilan maisemien ihailulle. Käyntimme aikana kahviossa oli esillä Puijon alueella kuvattuja upeita luontokuvia. Nämä kannaattaa käydä katsomassa, jos lähiaikoina on tornin suunnalla liikkeellä. Maisemista pääsee nauttimaan myös ulkotasanteelle, jossa lasit eivät häiritse maisemien ikuistamista. Hyisenä huhtikuun päivänä oli kuitenkin varsin kiva, että myös sisätiloissa pystyi nauttimaan tornin maisema-annista.
Kuopion kaupunki ja ympäröivät alueet vaikuttivat varsin kauniilta jopa tällaisena päivänä ja vuodenaikana, jona maisemat eivät ole parhaimmillaan. Mielellään lähtisin silti nauttimaan näistä maisemista ja myös Puijon ulkoilumahdollisuuksista joskus kesäaikaan, kun paikka lienee parhaimmillaan. Tässäpä siis yksi lisäkannuste mulle kotimaanmatkailun lisäämiseen!
- Visit Puijon sivuilta löytää Puijon tornin aukioloajat ja pääsymaksut
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Pyynikin näkötorni – Tampereen parhaat näköalat!
- 10 kiinnostavaa Suomi-kohdetta, joihin pääsee julkisilla
- Minun Suomeni – rakkaimmat paikat ja muistot
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI
No Comments