Vaikka olen jo viime vuoden lopulla kirjoittanut varsinaisen matkakoosteen vuodesta 2018, ajattelin vielä hetkeksi palata siihen, mutta yksinmatkailun näkökulmasta. Viime vuosi oli monin tavoin ennätyksellisin matkailun suhteen, olin esimerkiksi reissussa kauemmin kuin koskaan ennen ja kävin kauempana kotoa kuin aiemmin. Mutta viime vuonna matkustin myös yksin ennätyksellisen paljon.
Laskeskelin tätä postausta varten, että vuonna 2018 matkustin kokonaisuudessaan yksin kolmen kuukauden ajan. En ole tainnut minään aiempana reissuvuotenani olla edes yhteensä noin kauaa maailmalla, saati sitten omin päin. Pisin yksinmatkailun putkeni oli maailmanympärimatkallani, kun matkustin kaksi kuukautta yksin Etelä-Amerikassa.
Sen lisäksi matkustin viime vuonna muuallakin yksin, joko osana maailmanympärimatkaani tai muilla reissuilla. 2018 matkailin yksin Australiassa, Chilessä, Argentiinassa, Ecuadorissa, Portugalissa, Norjassa, Saksassa sekä USA:ssa, ja siis yhteensä kolmen kuukauden verran.
Olen kyllä matkustellut ennenkin paljon yksin, alkaen vuodesta 2015. Sillon lähdin ensimmäiselle reissulleni ominpäin, puoleksitoista viikoksi Kaakkois-Aasiaan, mulle ennestään tuntemattomille kulmille. Kuitenkin, vaikka yksin tehtyjä reissuja oli viime vuotta ennen useampi ja niiden pohjalta tunne yksin selviytymisestä vahva, olin kuitenkin pisimmillään reissannut yksin maksimissaan pari viikkoa.
Olin aavistuksen verran huolissani ennen maailmanympärimatkalle lähtöä, olisiko niin pitkä reissu, vaikka se sisälsi myös kaverien kanssa reissattuja osuuksia, turhan pitkä aika olla yksin maailmalla. Olin toki aiemmin huomannut sen, että yksin matkaillessaan löytää helposti matkaseuraa, mutta myös muut asiat askarruttivat. Mitä jos sattuu jotain, keneltä saan akuutimmin apua vaikka jos automaatti syö pankkikorttini? Tai jos sairastun? Entä kun ei ole mukana ketään, kenelle avata akuutisti tuntojaa kokemistaan asioista omalla äidinkielellä?
Yksinmatkailu oli helppoa – myös pidemmän aikaa
Yksin matkalla oleminen osoittautui kuitenkin omalla kohdallani verraten helpoksi. Asiaa varmasti auttoi se, että olen ylipäänsä matkustanut aika paljon, matkustanut useita kertoja yksin ja reissannut kerran aiemmin Etelä-Amerikassa. Mikään yksinmatkustelun aspekti ei siis tullut mulle yllätyksenä enkä kokenut mitään suuria vastoinkäymisiä.
Tiesin, että alkuun voisi vaivata kulttuurishokki tai muuten epäsosiaalisempi olo. Tiesin, miten näistä fiiliksistä pääsee eroon ja että ne tunteet ovat ok ja aivan normaali reaktio. Tiesin, millaisissa yhteyksissä olen aiemmin saanut matkaseuraa. Tiesin, miten reagoin korkeaan ilmanalaan, millon olo on sellainen, että saatan sairastua ja miten olen aiemmin selvitynyt matkailijan arjen pikku haasteista tai vastoinkäymisistä.
Lisäksi aiemman kokemuksen lisäksi mua varmasti auttoi se, että viihdyn yksin ja omassa seurassani. Pidän siitä, että mulla on aikaa omille ajatuksilleni enkä pelkää niiden kohtaamista. En tarvitse harhautusta siitä, että olen yksin.
Vaikka yleisesti ottaen yksinmatkailu sujui helposti, toki siinäkin on aina huonot puolensa, ainakin pienet sellaiset. Mutta hyviä puolia on silti mielestäni paljon enemmän.
Onko yksin matkaava yksinäinen?
Moni, joka ei ole koskaan matkannut yksin, saattaa luulla, että yksin matkaan lähteminen tarkoittaa varsinaista erakkoreissua. Yksin pitää tehdä kaikki nähtävyyksien kiertelystä ja ruokailuista alkaen, ja ainoat puhekumppanit ovat majapaikan ja ruokapaikkojen henkilökunta. Toki näinkin voi olla, mutta yleensä se on oma valinta, jos yksin matkaillessa ei halua ottaa muihin tätä suurempaa kontaktia.
Itse en ole maailman sosiaalisin tyyppi, vaan myönnän olevani aikamoinen introvertti. Hiljaisenpuoleisena suomalaisena mulla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia löytää seuraa. Juttuseuraa löytyi helposti hostelleista, mutta toki yöpyminen hostelleissa ja niiden dormeissa oli tietoinen valinta jo ihan sen suhteen, että niissä törmää helposti muihin (yksin) matkaaviin tyyppeihin. Ja näin kävikin.
Juttuseuraa löytyi helposti huonekavereista, aamupalapöydästä tai hostellien yleisistä tiloista. Päiväretkiseuraa tai seuraa kaupungilla kiertelyyn löytyi myös helposti ja yleensä myös varsin spontaanisti, joko saman hostellin majoittujista tai samoilla retkillä olleista tyypeistä. Olemalla edes sosiaalisen oloinen, tervehtimällä muita ja kyselemällä ihan perusjuttuja, kuten kuulumisia tai millaisella reissulla toinen on, on yllättävän helppo tutustua ihmisiin.
Lisäksi muut reissaajat ovat yleensä varsin sosiaalisia, kokemuksista ja kuulumisista kiinnostuneita tyyppejä, joten juttuseuraa ja samoista asioista kiinnostuneita tyyppejä löytää varsin helposti. Itse olin ladannut matkaa varten pari sovellusta, joiden kautta löytää mahdollista seuraa muista matkaajista pariksi tunniksi tai päiväksi, mutta näitä en tullut käyttäneeksi kertaakaan. Yksin liikkuvia matkailijoita on yllättävän paljon ja heistä riitti seuraa yllin kyllin, aina kun seuraa halusi.
Mikä oli hankalaa, kun oli yksin kaksi kuukautta?
Vaikka seuraa olikin helppo saada, ja ylhäisessä yksinäisyydessäkin oli mukava ajoittain olla, ei yksin matkaaminen ollut jatkuvasti ruusuilla tanssimista.
Lähdin Etelä-Amerikkaan ilman kunnollista espanjan taitoa, ja vaikka pääsääntöisesti asiat lutviutuivatkin, vaikka täydellistä ymmärrystä ei aina ollut, tuli vastaan silti hetkittäin tilanteita, joissa tunsin olevani hieman yksin. Välttämättä matkaseurakaan ei olisi aina näissä auttanut, varsinkin jos matkakumppanikaan ei osaisi espanjaa, mutta yleensä kaksi järkeilee asioita paremmin kuin yksi. Esimerkiksi bussimatkoilla olo oli ajoittain vähän orpo, sillä en vaan ymmärtänyt, mitä tapahtui, jos vaikka pysähdyimme yllättäen jostain syystä.
Myös sairastumiset olivat hieman ikäviä yksin liikkeellä ollessa. Vaikka en sairastunut mitenkään vakavasti, pieni flunssakin oli hieman hankala. Itse piti kipeänäkin raahautua ruokaostoksille tai apteekkiin.
Turvattomuuden tunnetta en kuitenkaan tuntenut yksin matkatessani. Olin toki ennakkoon lukenut miten esimerkiksi Etelä-Amerikassa kannattaa varautua asioihin, mikä varmasti auttoi. Ainoa yksittäinen uhkaava tilanne sattui Ecuadoriin saapuessani, kun luulin, että koira hyökkää aamuyön tunneilla kimppuuni. Onneksi selvisin tilanteesta säikähdyksellä, mutta yksin vieraaseen maahan saapuminen pikkutunneilla ei edelleenkään kuulu suosikkiasioihini.
Silti edellä listatut asiat olisivat voineet sattua kohdalle lyhyemmälläkin reissulla. Ne eivät varsinaisesti kulje käsi kädessä sen kanssa, että olin pitkän aikaa ilman ennalta tuntemaani reissuseuraa. En oikein osaa nimetä ainoatakaan varsinaiseen yksin pidempiä aikoja reissaamisen liittyvää asiaa, jonka olisin kokenut ehdottoman negatiivisena. Ainoastaan suomen puhuminen parin kuukauden tauon jälkeen tuntui aluksi todella oudolta.
Uskallanko reissata jatkossakin yksin?
Ehdottomasti uskallan! Pitkä reissu omin päin tehtynä ainoastaan vahvisti tuntemuksiani siitä, että yksinmatkailu sopii mulle ja se on mulle luonteva tapa matkustaa. En silti ala ehdottomaksi sen suhteen, ettenkö jatkossa matkaisi mielelläni myös hyvässä seurassa. Enemmänkin tämä antoi mulle entistä enemmän pontta siihen, että voin myös lähteä yksin, pärjätä ja nauttia matkalla olosta, jos en saa matkaseuraa jonnekin, minne palan halusta lähteä.
Mutta on tällä kolikolla pieni kääntöpuolikin: tälle vuodelle olen suunnitellut enemmän muiden kanssa tehtäviä reissuja kuin pitkään aikaan. Ei siksi, että olisin varsinaisesti kyllästynyt yksin reissamiseen, vaan enemmänkin vaihtelun vuoksi. Matkustin viime vuonna niin paljon yksin, että tällä hetkellä tuntuu siltä, että on kivaa pitkästä aikaa jakaa reissuja ja kokemuksia jonkun kanssa.
Voisin silti lähteä toistekin pitkälle reissulle tai maailmanympärimatkalle ominpäin. Vaikka koko matkan ajaksi. Nyt kun olen huomannut, että pidemmätkin ajat poissa kotoa sujuvat kivuttomasti vailla matkaseuraa, ehkä innostun joskus lähtemään matkalle vieläkin pidemmäksi aikaa itsekseni.
Postauksen kuvat ottaneet Ella ja Assi
Lue myös nämä:
- Millainen kohde Etelä-Amerikka on yksin matkustavalle naiselle?
- Yksin matkalla – niin ihanaa, niin kamalaa
- Näin minusta tuli yksinmatkaaja – kokemuksia ja vinkkejä
- Melkein kielitaidottomana Etelä-Amerikassa – näin pärjäsin
Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments