Saksa on niin monin tavoin mainio matkailumaa, mutta yksi monista syistä, miksi pidän siitä niin paljon, on sen kauniit vanhatkaupungit. Syyskuisella reissullani maahan päätavoitteenani oli tutustua upeaan Reinin jokilaaksoon ja sen linnoihin, mutta ehdin onneksi käydä myös parissa isommassa kaupungissa, Frankfurtissa ja Mainzissa, ja vierailla niiden historiallisilla kulmilla.
Vaikka molemmista kaupungeista lötyy kauniita vanhoja rakennuksia ja menneiden aikojen tunnelmaa, ovat kaupungit silti vain muistoja siitä, mitä ovat entisaikojen kukoistuksessa olleet – kumpikin kohde kärsi pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, jotka tuhosivat suuren osan sekä Frankfurtista että Mainzista. Onneksi jotain on jäänyt muistoksi näihin päiviin asti, joko alkuperäisenä tai jälleenrakennettuna.
Frankfurtin vanhakaupunki on pieni mutta herttainen
Frankfurt toimi reissuni toisena tukikohtana, mutta koska nähtävää riitti lähiseuduillakin varsin paljon, ehdin tutustua kaupunkiin kunnolla vain yhden päivän verran. Se kuitenkin riitti itselleni tärkeimpien kohteiden koluamiseen mainiosti.
Frankfurt on osaksi hyvin moderni kaupunki, jonka maisemakuvaa hallitsevat pilvenpiirtäjät, mutta modernin kolossaalisuuden seasta löytyy silti vielä pieni muisto ajalta, jolloin talot olivat mielestäni kauniimpia.
Yksi seikka, minkä takia juuri saksalaiset vanhatkaupungit ovat niin tunnelmallisia ja viehättäviä, on ristikkotalot. Frankfurtin vanhastakaupungistakin niitä löytyy muutama. Tosin enää yksi ainoa nähtävissä olevista ristikkotaloista on säilynyt vahingoittumattomana, aikanaan alueella on ollut tuhansia ristikkotaloja.
Paras paikka Frankfurtin ristikkotaloista ja historiallisesta tunnelmasta nauttimiseen on Römerberg-aukion ympäristö. Koska vanhankaupungin alue ja sen mielenkiintoisin anti on supistunut varsin pienelle alueelle, riittää aukiolla myös kasapäin turisteja, varsinkin keskipäivän jälkeen. Kannattaa yrittää olla ajoissa paikalla, jos haluaa yrittää nauttia paikan tunnelmasta ilman jatkuvaa ihmistulvaa.
Vanhankaupungin käsittämä muutaman korttelin alue on suhteellisen nopeasti kierretty. Alueeseen tutustuessa kannattaa kuitenkin piipahtaa myös Main-joen rannalla. Joenvarsi on varsin tunnelmallinen paikka ja antaa mielenkiintoisen perspektiivin kaupunkiin, jossa uusi ja vanha ovat sulassa sovussa.
Domturmissa maisemia ihailemassa
Rakastan näköalapaikkoja ja tartun aina tilaisuuteen käydä katselemassa kaupunkeja eri näkövinkkeleistä. Frankfurtin vanhankaupungin laitamilla sijaitseva Frankfurt Cathedral tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kirkon torniin voi kiivetä ihailemaan Frankfurtin kaupunkinäkymiä.
Muutaman euron maksua vastaan pääsee nousemaan 328 rappusta 66 metriin, ja nousu palkitaankin upeilla maisemilla. Varoituksen sanana sanon silti, että nousu ei ole kovin heikkokuntoisille tai ahtaanpaikankammoisille! Ylös (ja samaa reittiä alas) johtaa ainoastaan äärimmäisen kapea kierreportaikko, jonka vinha spiraali sai todellakin pään pyörälle. Rykäisin nousun kertalaakilla ylös, sillä jos olisin pitänyt taukoja, olisi usko varmasti loppunut kesken, enkä olisi ikinä selvinnyt huipulle.
Jos pieni fobioita kutkutteleva reippailu ei haittaa, suosittelen tornissa käymistä. Maisemat palkitsivat hieman piinalliselta tuntuneen nousun torniin.
Mainzin vanhassakaupungissa riitti tunnelmaa
Joskus reissun parhaat jutut eivät kuulu alkuperäisiin suunnitelmiin. Näin kävi Mainzin kanssa. Mainz osui junamatkani varrelle, kun matkustin Frankfurtista St Goariin. Junamatkaan kuului mennen tullen junanvaihto Mainzissa. Menomatkalla kiinnitin huomiota kaupunkiin sen yhden juna-aseman nimen ansiosta. Asema oli nimeltään Mainz Römisches Theater, jonka ruosteisella saksallani tajusin tarkoittavani roomalaista teatteria. Nimi oli varsin paikkansapitävä – heti juna-aseman toisella puolella oli nähtävissä Rooman valtakunnan aikaisen amfiteatterin rauniot.
Tästä innostuneena googlettelin Mainzia enemmänkin. Aluksi siksi, että ajattelin paluumatkalla pysähtyä käymään noilla raunioilla. Pienen tutkimisen ja vinkkien kyselyn jälkeen kävi selväksi, että Mainz olisi muutenkin varsin tutustumisen veroinen kaupunki, joten paluumatkalla teinkin sinne muutaman tunnin spontaanin tutustumisretken ennen paluutani Frankfurtiin.
Vaikka Mainziakin on pahasti moukaroitu maailmansodan pommituksissa, löytyy sieltä edelleen paljon viehättävää nähtävää. Sen historiallinen anti oli mielestäni Frankfurtia runsaampi ja mielenkiintoisempi.
Jo matkalla juna-asemalta vanhankaupungin sykkeeseen törmäsin St Christoph’s Church -kirkon raunioihin. Rakastan goottilaista arkkitehtuuria, joten varhaisgoottilaisen kirkon rauniot olivat täydellinen ensikosketus kaupunkiin. Kirkko on nykyään sotamuistomerkki ja muistuttaa toisen maailmansodan tuhoista. Raunioituneenakin paikka oli todella vaikuttava.
Mainzin vanhankaupungin kenties upein paikka on Kirschgarten square, joka on täynnä upeita ristikkotaloja. Itse tein alueella kävelykierroksen, joka alkoi Mainzin katedraalin viereiseltä aukiolta, puikkelehti kohti Kirchgartenin taloja ja jatkui sieltä kohti roomalaisen teatterin raunioita. Tuolle reitille mahtui yllättävän paljon kaunista katseltavaa – yksittäisiä upeita rakennuksia sekä herttaisia kujia.
Mainzin roomalaisen teatterin rauniot
Päätin kierrokseni kaupungin toisen juna-aseman kupeessa sijaitseville roomalaisen teatterin raunioille. Rauniot ovat varsin nimensä mukaiset – lähinnä satunnaiselta näyttäviä kiviröykkiöitä nurmen keskellä. Tietystä kaselukulmasta siitä voi jopa erottaa jotain muotoja ja aavistuksia sen menneiden aikoiden upeudesta.
Pelkästään teatterin raunioiden takia kaupunkiin ei kannata suunnata, ellei ole maailman suurin muinaisen Rooman valtakunnan fani, mutta jos lähistölle sattuu ja historia kiinnostaa, kyllä paikka kannattaa vilkaista. Jos ei muuta niin junaa odotellessa! Kuvia siitä, miltä paikka on loiston päivinä näyttänyt, voi katsoa täältä.
Vaikka paljon historiallista Saksaa onkin pommituksissa tuhoutunut, olen iloinen siitä, että tämänkin verran paloja menneisyydestä on Frankfurtiin ja Mainziin jäänyt näihin päiviin asti. Frankfurtin vanhakaupunki ei noussut suosikkieni joukkoon, mutta Mainzissa oli ehdottomasti sitä taikaa, minkä takia vanhoistakaupungeista niin paljon pidän.
Lue myös nämä:
- Kylätunnelmaa Reinin varrella Saksassa – St Goar ja Oberwesel
- Schloss Rheinfels – kaksi yötä saksalaisessa linnahotellissa
- Tukholman Gamla stan – pakko päästä joka kerta!
- Quebecin vanhakaupunki – maisemat kuin sadusta
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Katriina
1.1.2019 at 15:32Mainzissa kannataa viipyä pitempääkin. Jotkut juuttuvat sinne jopa vuosikausiksi , mutta hyvää ja kiinnostavaa on niin runsasti, että en viitsi ruveta sitä hehkuttamaan. Kannattaa tulla itse ktsomaan. Mainitsen vain että vieras ei jää pitkään vieraaksi tuomiokirkon takana olevissa viinituvissa – ja aina on tilaa vielä yhdelle, kun tiivistetään. Mainzilaiset osaavat tehdä raskaasti työtä, mutta myös juhlia raskaasti ja ottaa ilon irti elämästä. Napoleonin valloituksen surkeuden käänsivät iloitteluksi ja juhliksi salikarnevaaleissa ja kulkueessa. Mainzissa ei ole rakennettu halvalla ristikkotaloja vaan jo menneitten kaupunkilaisten rikkauden näkee punaisista hiekkakivirakennuksista, jotka on rakennettu Odenwaldin, Pfälzerwaldin ja Mainin punaisesta hiekkakivestä. Mainz oli pahasti hävitetty, mutta tuhotut hiekkakivirakennukset jälleenrakennettiin hiekkakivestä. Näkee, että roomalaiset olivat Mainzissa ja toivat mukanaan sivistystä – ja viiniköynnökset. Jos Mainzissa tonkaisee kaivurilla maahan mihin tahansa, niin löytyy muistoja roomalaisista. Parhaat löydöt on kerätty museoon. Mainzin kirkkoruhtinas oli muinoin mahtimies ja sai osallistua keisarinvaaliin. Mainzissa Johannes Gutenberg keksi kirjanpainotaidon, eikä kirjoja tarvinnut enää luostareissa käsin kopioida. Mainzissa 2000-vuotiset perinteet elävät.
Noora | Kerran poistuin kotoa
2.1.2019 at 15:39Mainz oli kyllä kiinnostava kaupunki ja varmasti jossain välissä tulen vierailemaan siellä pidempään. Nyt aikataulu ei valitettavasti jättänyt sille mahdollisuutta! Mainzissa huomasi, että kaupungilla on pitkä historia. Ensi kertaa odotellessa.
Kati Suomalainen im Allgäu
3.1.2019 at 09:51Kiva kirjoitus, asuin vuoden verran Frankfurtissa ja senkin jälkeen useasti siellä käynyt niin en ole kertaakaan kiivennyt Domiin. Ihmettelin itsekin että miksi en? Ekana vuonna se oli remontissa ja sinne ei uskoakseni päässyt. Mutta ens kerralla sinne on pakko päästä.
Noora | Kerran poistuin kotoa
3.1.2019 at 18:52Kiitos Kati! Oho, sähän olet onnistunut tuota Domin tornia välttelemään! Kannattaa kyllä vierailla siellä, jos ahdas portaikko ei hirvitä. Maisemat olivat sen verran mainiot ja hintakin oli muistaakseni vain kolme euroa 🙂