Kerava on oikeasti mahtava kohde syysretkelle!

Kyllä, luit oikein. Kerava. Paikka, jota kohtaan myönnän olleeni vähän ennakkoluuloinen aiemmin. Pidin sitä ties minä hiipparien ja hihhuleiden mestana, kohteena, jonka ohittaessa kannattaisi junassakin olla vähän varuillaan. Ihan varmuuden vuoksi.

Sain kuitenkin kutsun jo varsinaiseksi legendaksi muodostuneeseen Keravan bloggaajapäivään, jonka järjestivät tänä vuonna Lähtöportin Mika, FiftyFiftyn Sonja sekä Maa Quzuun Outi. Tattista vielä! Olin itse asiassa saanut kutsun jo viime vuonna, lajinsa ensimmäiseen Kerava-päivään, mutta jotunut jättämään sen välistä muiden kiireiden takia. Nyt, kun olin kuullut positiivisia juttuja tuosta ensimmäisestä tapahtumasta ja huomannut, että väki tuli sieltä hengissä pois, uskaltauduin lähtemään matkaan. Ilman lisävakuutuksien ostoa!

Lähdin siis Keravalle viettämään kesälomani viime metrejä, mistä sain kyllä kuulla. Kuka hullu nyt Keravalle lähtisi vähiä lomiaan tuhlaamaan. Saavuin tapaamiseen vielä reissun päältä, Tukholmasta, ja joku jo luuli mun lentävän Tampereelta Helsinki-Vantaalle, vain palatakseni sitten lähijunalla lähtösuuntaan päästäkseni perille. Vaikka vähän hullu olenkin, niin näyttävää paikalletuloa en silti olisi edes harkinnut.

Päivä Keravalla osoittautui enemmän kuin antoisaksi, eikä yhtään harmittanut jättää visiittiä Tukholmassa hieman suunniteltua lyhyemmäksi. Varmasti hyvällä seuralla oli suuri osuus siihen, että päivästä muodostui niin mainio, mutta löytyi Keravalta myös varsin mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia kohteita, jopa vähän hatusta vedettynä, sillä Suomessa riehunut Mauri-myrsky sekoitti suunitelmapakkaamme turhankin tehokkaasti.

Kerava on upea syyskaupunki!

Lähes jokaisesta Suomen kylästä ja kaupungista kuulee ylistystä upeana kesäkaupunkina. Mutta mä olen julistanut kesäkaupungit niin viime sesongin jutuksi (kirjaimellisesti) ja olen sitä mieltä, että syyskaupungit on uusi kesäkaupungit! Kaupunki, joka on syksyn väriloistossa upea, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Sitä Kerava todellakin oli.

Kiersimme pitkin poikin Keravaa niin tiuhaan, että menin aivan päästäni pyörälle. Lidlin sijainnista sentään opin päivän aikana hieman hahmottamaan sitä, olimmeko jo kenties menneet paikan ohi aiemminkin. Mutta vähän joka paikasta, jopa ihan keskustasta, löytyi puistoja ja muita puilla koristeltuja alueita, jotka syyskuun loppupuolella hohtivat ruskan upeissa sävyissä. Kyllä Keravaa kelpasi ihmetellä siinä väriloistossa.

Aurinkomäki tarjosi puistotunnelmaa

Mauri-myrsky toi mukanaan sateita ja tuulta. Välillä satoi lähes vaakatasossa, välillä tihutteli, mutta aurinkokin ehti toisinaan pilvien välistä kurkkia. Aurinkomäki oli nimensä veroinen, sillä se sai pidettyä Maurin pahimmat puuskat kurissa alueeseen tutustumisen ajan.

Itse kirmailin punertavien puiden ja köynnösten perässä niin, että puolet paikan annista ja Mikan tykittämistä Kerava-faktoista taisi mennä ohi korvien, mutta ei se mitään. Kyllä Aurinkomäen annista tuli silti nautittua.

Paikan kiinnostavin juttu taisi olla Keravan Walk of Fame, nimensä mukaisesti kuuluisien paikallisten nimilaatoilla päällystetty tienpätkä. Tunnistin jopa useamman nimen, mutta enpä olisi tiennyt, että kyseiset henkilöt ovat vaikuttaneet Keravalla. Yritimme laskea, kuka tunnistaa eniten nimiä, mutta ainakin omissa laskuissani menin varsin nopeasti sekaisin. Walk of Famen tähtityypeistä voit lukea enemmän tästä.

Keskuspuisto – toinen kiva Keravan puistokohde

Matka jatkui keskustan puistosta toiseen, nimittäin Keskuspuistoon. Ihan lempipuistoni Central Parkin veroinen tämä kokemus ei ollut, vaikka joku vähän yrittikin toista väittää, mutta varsin mukava silti.

Keskuspuiston kupeesta löytyi paljon ihania ruskapuita, jotka tietenkin taas vangitsivat huomioni. Mutta löytyi sieltä myös muuta hauskaa. Meidän oli alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut tarkoitus viettää suuri osa päivästä Sipoon puolella olevassa Talma Active Parkissa, mutta tuulen ja sateen vuoksi seikkailupuisto ei olisi ollut turvallinen kohde. Keskuspuisto sentään tarjosi meille pientä seikkailua kompensaatioksi veden yli menneen kivipolun ja aina välillä vettä suihkautelleen sadettimen muodossa. Onneksi kaikki pääsimme puolelta toiselle ilman molskahduksia!

Keskuspuiston valloituksen katkaisi taas yksi Maurin tuoma vesiryöppy, minkä takia kävimme tutustumassa paikalliseen kirjastoon, joka sijaitsi ihan puiston vieressä. Alan harrastajana tutustuin tietenkin innolla keravalaiseen kirjastokulttuuriin ja panin merkille, kuinka hyvin näyttelytilaa ja -telineitä kirjastosta löytyikään. Muy bien.

Luonnon helmassa Ollilanlammella

Varsin lyhyen, tai ainakin lyhyeltä tuntuneen automatkan päässä Keravan keskustasta sijaitsi tunnelmallinen pala luontoa Ollilanlammen muodossa. Saimme tuollakin kokea joko keravalaisen sään tai Maurin monet kasvot, sillä lyhyen ajan sisällä koimme kaikkea piiskaavasta sateesta auringonpaisteeseen. Jos Islannissa voi kokea jokaisen vuodenajan yhdessä päivässä, niin Keravasta voisi melkein sanoa samaa.

Ollilanlampi oli sympaattinen lampi, jossa uiskenteli sorsia ja jota ympäröi kaunis syksyinen luonto. Kun muut keskittyivät kuvaamaan Ollilanlammen pitkospuita, mä kökin ties missä rantavesissä, ojien pohjalla ja puiden katveessa kuvaamassa syksyn lehtiä ja sieniä. No mutta kun olivat niin sieviä!

Hyvin temperamenttisen sään takia kiersimme vain lammen ympäri, mutta alueella olisi tarjolla pidempääkin metsälenkkiä. Tänne voisin tulla joskus uudelleen, ottaa eväät mukaan ja tutustua paikan antiin pidemmän kaavan mukaan. Koska siis on Eräjormailua Keravalla – päivä?

Porrastreeniä Keinukalliolla

Mua vähän harmitti se, etten päässyt purkamaan energiaani seikkailemalla Talmassa, joten ehkä vähän siitä syystä suunnattiin Keinukalliolle. Sieltä löytyi kaksi mun juttua, maisemia sekä viha-rakkaussuhteella menevä porrastreeni. Näiden lisäksi portaiden vieressä pönöttää ilmeisesti jo varsin ikoninen Sherwood-kyltti.

Kyltti on ilmeisesti ilmestynyt portaiden kupeeseen hieman pyytämättä ja yllättäen, mutta onneksi on saanut jäädä siihen. Se oli varsin loistava idea! Ihan Hollowood-kyltin veroinen, ainakaan kokoluokassaan, se ei ole, mutta kannattaa silti käydä katsomassa, jos kulmille osuu.

Koko porukalla temmellettiin ylös Keinukallion 261 porrasta ja portaiden yläpäässä olikin tarjolla varsin kivat maisemat. Kyllä kannatti kiivetä! Portaitakin oli sen verran, että akuuteimmat kiipeilyhalut talttuivat niillä hetkeksi.

Heikkilän kotiseutumuseon tunnelmallisessa miljöössä

Pakko antaa krediittiä päivän järjestäjille siitä, että vaikka alkuperäiset suunnitelmat oli jo tunteja sitten lakaistu romukoppaan, he vetivät hatusta kerta toisensa jälkeen kohteita, joissa käydä – ja joissa oli vielä kiva käydä!

Heikkilän kotiseutumuseo oli jo mennyt talviteloille, mutta museon alueelle pääsi silti vapaasti kiertelemään ja ihastelemaan tunnelmallisen värisiä puutaloja ja talonpoikaiselämää. Ja kun tässä postauksessa on kantava syksy-teema, pakko kehaista, miten loistavasti rakennuksien värit sointuivat yhteen ruskan kanssa.

Itse kökin taas puolet ajasta lähes nenä kiinni maanpinnassa, sillä löysin vallan ihastuttavan värisiä vaahteranlehtiä. Taisin tartuttaa intoani myös muihin ja lopulta melkein koko porukka kuvasi vuorollaan kaikenkirjavaa syksyn antia.

Kivisilta yli Keravanjoen

Viime Kerava-päivän juttuja luettuani mulle selvisi, että Keravalla on varsin kivan näköinen kivisilta. Kun olin vasta pari kuukautta sitten seikkaillut Vaasan lähiseudulla tutustumassa alueen kahteen vanhaan kivisiltaan, paloin halusta nähdä myös tämän, paljonpuhutun yksilön!

Eikä silta tuottanut pettymystä. Se oli varsin näyttävä ja sijaitsi komeissa maisemissa. Siinä oli suomalainen idylli parhaimmillaan. Mauri päätti olla heittämättä vettä niskaamme tässä vaiheessa päivää, mikä oli kiva. Vaikka yritin kyllä kovasti ehdottaa, että voisimme tarpeen tullen mennä pitämään sadetta sillan alle. Jostain syystä ajatus ei saanut suurta suosiota…

Keravalta löytyy urbaania taidetta!

Syksyn lisäksi toinenkin asia Keravalla sykähdytti mua, nimittäin kaupungin graffititaide. Tykkään kaupungeista, joista löytyy väriä, ja Keravalla sitä oli tuotu esiin mulle mieluisin keinoin.

Aurinkomäen ja Keskuspuiston välimaastosta löytyi sympaattinen Graffitikontti. Vaikka konttia ei ollut koolla pilattu, mahtui siihen paljon värikästä taidetta.

Vähän kauempaa löytyi taas purkutaidetta, eli purkutuomion saanut rakennus, josta oli tehty ennen maan tasalle pilkkomista tilapäinen graffititaidegalleria. Tällä kertaa purkutuomiota odotti bensa-asema, joka oli koristeltu varsin upein teideteoksin ja sai myös meidän sisäiset pahikset ja gangstat valloilleen!

Päivä oli kerrassaan mahtava, vaikka Mauri yrittikin pistää meille hanttiin. En voi kun kiittää Mikaa, Sonjaa ja Outia järjestelyistä, luovuudesta ja Kerava-aiheisista faktoista. Sekä Merjaa, Hannelia ja Katjaa loistavasta seurasta. Lisäksi kiitän vielä Kulmakonditoriaa todella herkullisesta ruuasta, jonka meille ystävällisesti tarjosivat. Jos vielä toiste päädyn Keravalle, tiedän ainakin, minne suunnata syömään!

Muiden Keravalla seikkailleiden kokemuksia voit lukea tästä:

FiftyFifty: Päivä Keravalla sujuu rattoisasti, kun mukana on huumorintajua

Lähtöportti: Keravan kätketyt helmet

Lähtöselvitetty: Kolmen koon syksy: Mitä annettavaa Keravalla on Kouvolan ja Kotkan jälkeen?

Maa Quzuu: Tivoli, graffiteja ja tulevat Asuntomessut -19 ihan pätevää syytä käydä Keravalla

Merjan matkassa: Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla

Toisiin maisemiin: Kerava yllättää jälleen

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU