Tällainen Huippuvuoret on vaelluskohteena

Huippuvuoret on monin tavoin ainutlaatuinen paikka, ja sitä se oli myös vaelluskohteena. Vaikka en vielä kovin monta vaellusreissua olekaan tehnyt, tuskin tulen koskaan pääsemään toiseen, vastaavan fiiliksen jättäneeseen paikkaan. Luonnon autius, vuoret, poluttomuus sekä vaihteleva maasto ja sää olivat vain muutamia Huippuvuorilla vaikutuksen tehneitä juttuja, mutta niissäkin riitti ammennettavaa pitkäksi aikaa.

Koska reissuni oli niin mahtava ja toivon muidenkin saavan kipinän lähteä Huippuvuorille, ajattelin kertoa vinkkini siitä, millaista vaelluskohdetta odottaa. Mielestäni Huippuvuoret oli parasta juuri omin jaloin koettuna!

VAELLUSREISSUN JÄRJESTÄJÄ

Mut innosti lähtemään Huippuvuorille työkaverini Tiina, joka oli ollut samassa paikassa vaeltamassa jo viime vuonna ja keväällä huomasin hänen lähtevän taas ja kyselevän vaellusseuran perään. Itse en tehnyt mitään vertailua mahdollisten vaellusreissujen järjestäjien kesken, sillä tarjolla oli Tiinan hyväksi havaitsema järjestäjä. Valinta oli loistava, meillä oli ryhmässä mukana kaksi opasta, neljä vaeltajaa sekä valloittava Sissi-koira. Ryhmän koko oli hyvä, kukaan ei jäänyt porukan ulkopuolelle ja muutenkin noin pienen porukan kanssa on helppo tarvittaessa improvisoida.

Vaellusretken varasin netin kautta, retken järjestäjänä toimi Svalbard Trekking. Kuten jo aiemmin sanoin, käteen jäi pelkkää positiivista ja voin suositella Svalbard Trekkingiä varauksetta. Tarjolla on yhden päivän retkiä ja useamman päivän vaelluksia ja oppaat osaavat asiansa. Ei tarvinnut pelätä jääkarhuja tai mitään muutakaan.

JÄÄKARHUT

Huippuvuorten alueella on enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä ja jääkarhut saattavatkin muodostaa todellisen uhkan. Jopa tänä vuonna on raportoitu jääkarhun hyökänneen ihmisen kimppuun. Jääkarhun pelosta retkeä ei kannata jättää tekemättä, mutta vaarasta pitää olla tietoinen ja ymmärtää uhan olevan todellinen. Yleensä jääkarhujen hyökkäykset ovatkin liittyneet siihen, että ihminen on puutteellisesti tai olemattomasti aseistautunut tai varautunut tilanteeseen.

Me emme onneksi nähneet jääkarhua edes vilaukselta. Tosin vaelsimme pitkällä sisämaassa, useita kilometrejä rannikosta. Jääkarhut viihtyvät yleensä maksimissaan kilometrin päässä rannikosta, mutta aina saattaa löytyä poikkeuksia.

Meidän seurueemme molemmat oppaat olivat järeästi aseistautuneita ja jompikumpi heistä meni aina ensimmäisenä, jos suuntasimme kohteeseen, jonne oli huono näkyvyys. Sillä koskaan ei tiennyt, mitä esimerkiksi autiotalossa tai kulman tai mäenrinteen takana odottaisi. Yöksi leirimme ympärille viritettiin vielä ansalangat.

Itse en mitenkään erityisesti pelännyt jääkarhun kohtaamista, sillä olimme sen verran kaukana niiden todennäköisimmistä reiteistä, mutta pidin silti aina järjen päässä enkä ottanut tyhmiä riskejä.

HUIPPUVUORTEN SÄÄ

Meidän vaellusajankohta oli elokuun puoliväli, jolloin sää oli varsin odotetunlainen: viileä, pilvinen ja sumuinen sekä ajoittain aurinkoinen. Sadetta ei tullut kertaakaan, mikä on aina plussaa – varsinkin luonnossa ja vaihtelevassa maastossa liikkuessa. Lämpötila oli päivisin noin 5-10 asteen välillä. Välillä aurinko saattoi jopa hieman lämmittää, toisinaan taas lähistöllä ollut jäätikkö tai lumi viilentää ilmaa.

Öisin ilma viileni hieman päivän lämpötiloista. Mitään kunnon pakkasia ei ollut, vaan lämpötila taisi laskea nollan paikkeille. Öisin kannattaa varautua kesäaikaan myös siihen, että on jatkuvasti valoisaa. Itseäni valoisat yöt eivät haitanneet, vaan vedin öisin pipon silmille ja hautauduin makuupussiin – siten tuntui tarpeeksi pimeältä.

Sää tuntui olevan varsin tyypillinen ajankohdaan nähden. Elokuussa lämpöä on yleensä muutaman plusasteen verran. Tuuli saattaa kuitenkin tehdä ilmasta hyytävän. Kuulimme oppaalta juttuja yhtäkkiä iskeneistä myrskyistä sun muista, joten meillä oli varsin hyvä säkä sään suhteen. Ainoa haittatekijä oli sumu, sadetta tai kovaa tuulta ei ollut.

VAELLUSMAASTO

Koska Huippuvuorilta löytyy varsin vähän ihmisten tekemiä asioita, ei meillä ollut käytössä myöskään mitään valmiita vaellusreittejä tai edes polkuja, joita pitkin matkaa taittaa. Maasto oli varsin moninaista: hiekkaa tai kiveä, jäätikköä, soista maata, nurmea ja kaikkien suosikkia rakkakiveä. Tämä oli varsin nautinnollista etenkin pitkissä ylämäkinousuissa. Lisäksi matkan varrelle mahtui muutama joenylitys.

Reitti kulki siitä mistä se laitettiin kulkemaan. Siitä mistä oli joko helpointa tai ainakin vähiten hankalaa. Alas mentiin välillä rinteestä, jossa hiekka tuntui pakenevan alta. Ylös taas vaikka puron uomaa. Välillä hypittiin upottavassa maastossa mättäiltä toisille. Maasto oli varsin kumpuilevaa, eikä pitkiä tasaisen maan kävelytaipaleita tullut montakaan.

Ympäröivä luonto oli varsin askeettista. Puita ei ollut, muita kasveja vain vähän. Eläimistä tuli nähtyä lähinnä hassuja, lyhytjalkaisia ja sarjakuvamaisia Huippuvuorten poroja ja joitain lintuja. Alueella voi nähdä porojen, lintujen ja jääkarhujen lisäksi myös kettuja, valaita, delfiinejä sekä hylkeitä.

VAATETUS

Huippuvuorilla sää vaihtelee, eikä ole ikinä varsinaisen lämmin, joten mukaan kannattaa ottaa järkeviä ja monenlaista säätä kestäviä vaatteita. Liikkeellä ollessa on hyvä pukeutua tuulen- ja vedenkestäviin housuihin ja takkiin. Jalassa on hyvä olla todella tukevat kengät vaihtelevan maaston kannalta. Leirielämää ja öitä varten mukana oli merinovillakerrasta, fleeceä, kevytuntuvatakki, pipo, hanskat, merinosukkia ja tuubihuivi. Lisäksi jokien ylityksiä varten mukana kannatti olla vaihtokengät, esimerkiksi crocsit, jotka kuivuvat hetkessä.

Mulla oli mukana kahdet pitkäthousut: Fjällrävenin vaellushousut, jotka lähinnä pitivät tuulta ja niiden lisäksi tuulta ja vettä pitäneet housut. Koska sadetta ei tullut, vaelsin Fjällrävenin housuilla ja iltaisin leirissä pistin nuo toiset housut vuorostaan jalkaan. Kevytuntuvatakki oli hyvä, kun vaeltaessa pysähdyttiin tauoille ja tuli viileämpi mutta myös (mielestäni) kylmiä öitä varten. Kenkäni eivät olleet varsinaiset vaelluskengät vaan Jalaksen tulevat, varrelliset saappaat. Runsaasta varresta oli iloa hankalissa maastoissa, kengät pitivät myös vettä ja niiden paksut pohjat estivät sen, että kivikossa käveleminen olisi tuntunut pahalta.

Muuta vaatetta kannattaa ottaa mukaan sen verran, mitä kokee tarpeelliseksi. Itse palelen herkästi, joten öisin merinokerrasto tuli tarpeeseen, samoin hanskat ja pipo. Lämmintä vaatetta oli mukanani varsin paljon, mutta se kaikki tuli myös käyttöön.

VARUSTEET JA RUOKAILU

Kaikki vaelluksella tarvitut varusteet piti ottaa itse mukaan. Longyearbyenissä on urheilu- ja retkeilykauppoja, joista voi ostaa lähes kaiken tarpeellisen, mutta ilmeisesti mitään varustevuokraamoja siellä ei ole. Kannattaa muistaa, että retkikeittimiin tarvittavaa kaasua ei saa viedä lentokoneeseen, mutta sitä voi ostaa Longyearbyenistä!

Mulla oli rinkkana maailmanympärimatkalle hankkimani 50+10-litrainen rinkka, joka riitti hyvin myös kaikkien vaellusvarusteiden kantamiseen ja oli jo aiemmin erittäin hyvin istuvaksi todettu.

Mukaan lähtivät seuraavat varusteet:

• teltta, kolmen vuodenajan makuupussi, silkkimakuupussi, makuualusta sekä pieni tyyny (vaihtovaatteista askartelin lisätyynyn)
• retkikeitin, keittimen kaasu, lusikka-haarukka, kattila, ruokailuastiat ja tiskausvälineet (tiskisieni sekä ekologista pesuainetta)
• vesipulloja (Huippuvuorilla luonnosta otettu vesi pitää keittää ennen juomista, joten on hyvä että sitä varten on kuumaa vettä kestäviä pulloja. Lisäksi otin myös pari pieneen tilaan tyhjänä menevää pulloa.)
• tulitikut retkikeitintä varten
• varavirtalähde ja vara-akku kameralle
• jeesusteippi
• kävelysauvat (olivat ihan parhaat varsinkin hankalassa maastossa ja ylä- ja alamäissä)
• kuivapusseja ja Minigrip-pusseja

Pienenä vinkkinä: Tampereen kirjastoista voi lainata itselleen kävelysauvoja neljän viikon laina-ajalla. Kannattaa tutustua ja katsoa, jos oman kuntasi kirjasto tarjoaisi myös vastaavaa palvelua. 

Ruokina oli helposti valmistuvia retkiruokia, nuudeleita, tonnikalaa, puuroa, välipalapatukoita, kuivattuja hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä, vauvanruokasmoothieita, suolakeksejä, tomaattikeittoa ym. Ruokaa kannattaa varata mukaan paljon, jo ihan sen takia, että vaeltaessa tulee nälkä, mutta myös siksi, että huonojen sääolosuhteiden takia matkanteko saattaa viivästyä.

Muista, että sinun tulee viedä kaikki roskat mukanasi! Niitä ei saa jättää luontoon tai muualle lojumaan, joten varaa niitä varten oma uudelleensuljettava pussi tai muu vastaava.

HYGIENIA

Hygieniasta huolehtiminen sujui juuri niin hyvin kuin karussa luonnossa vain voi. Koska vessoja ei ole, tarpeet tehtiin sinne minne tehtiin. Aina jonkun kumpareen takaa löytyi hieman näkösuojaa. Vettä löytyi, jotta kasvoja, hampaita sun muita voi pestä. Kosteuspyyhkeillä sai myös kätevästi kuurattua pois enimpiä likoja. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että suihkuun ei pääse, eikä vessanpöntöllekään.

Hygieniasta huolehtimisessa auttoi:

• pieni pyyhe (josta oli hyötyä myös joen ylitysten jälkeen, sillä siihen sai näppärästi kuivattua jalat)
• aurinkorasva suojakertoimella 50 (vaikka ei olekaan kuuma, aurinko porottaa tuolla varsin tehokkaasti)
• vessapaperi (joka piti käytön jälkeen joko laittaa omaan roskapussiin tai polttaa)
• käsidesi
• rakkolaastarit
• kosteuspyyhkeet
• hammasharja ja -tahna

Vaikka vaellus Huippuvuorilla ei ollut ihan sieltä keveimmästä päästä, oli se silti aivan mahtava kokemus! Ainutlaatuinen luonto, monipuolinen maasto sekä loistava seura tekivät vaelluksesta ikimuistoisen. Uskon, että tulen lähtemään Huippuvuorille vielä uudelle vaellusreissulle. Nyt näin palan saarten upeudesta, mutta vielä paljon kiinnostavaa jäi odottamaan.

Jos aiheeseen liittyen löytyy kysyttävää, vastaan mielelläni!

Lue myös nämä:

• Vaellus Huippuvuorilla oli huikea kokemus!
• Tällainen on Huippuvuorten suurin kaupunki Longyearbyen
• Vaeltamassa Färsaarilla – vinkit onnistuneisiin päiväpatikoihin
• Tällainen on Torres del Painen W Trek

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU