Kaksi kertaa Oslossa – kaksi vähän puolivillaista kokemusta

Joskus matkakohteen tuottamia fiiliksiä – niin hyvässä kuin pahassakin – on hankala pukea sanoiksi. Oslo on jättänyt muhun tällaisen olon. Olen käynyt Oslossa nyt kahdesti, viimeksi kotiuduin sieltä eilen illalla, ensimmäinen reissu on melkein tarkalleen viisi vuotta sitten heitetty.

Toki tiedän, että kaikki kohteet eivät voi olla niitä omia suosikkeja, eikä mistään tule pakotettuna mitään. Mutta eniten mua häiritsee Oslon kohdalla sen potentiaali: siinä on niin paljon niitä elementtejä, jotka saavat mut pitämään vastaavista kohteista kuin hullu puurosta, mutta Oslon kohdalla ne vain eivät iske.

Yleistys numero yksi: olen pitänyt paljon kaikista muista pohjoismaisista pääkaupungeista. Blogia kauemin lukeneet tietävät, että Tukholma on yksi mun kolmesta lempikaupungista. Köpiksessäkin olen viihtynyt aina hyvin. Reykjavik on varsin eri puusta kuin monarkistiset skandikumppaninsa, mutta tykkäsin kaupungin vähän anarkistisen hilpeästä meiningistä.

Yleistys numero kaksi: pidän kaupungeista, joilla on historiaa. Oslolla on pitkä, noin tuhatvuotinen historia. Vaikka tuo kaikki ei kaupungissa enää näykään, löytyy sieltä edelleen vanhoja rakennuksia ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä ja -sadoilta.

Yleistys numero kolme: pidän linnoista. Tämän voisi melkein niputtaa yhteen edellisen kohdan kanssa, mutta silti laitan sen omaksi yleistyksekseen. Oslon keskustassa komeilee Akershusin linnoitus, joka on varsin näyttävä ilmestys ja jota olen käynyt tutkailemassa molemmilla reissuillani kaupunkiin.

Yleistys numero neljä: kaupungista löytyy luontoa ja merta. En pidä kaupungeista, jotka ovat pelkkää ankeaa rakennusmerta ilman hengähdysmahdollisuuksia. Oslosta löytyi pieniä ja isoja puistoa, kukkia ja merikin on ihan kaupungin vieressä.

Yleistys numero viisi: pidän kaupungeista, joissa on leppoisa tunnelma. Oslossa oli varsin letkeää olla. Ihmiset olivat leppoisia ja ystävällisiä. Kellään ei ollut kiire minnekään. Sinne tänne haahuilevana turistina ei tuntunut olevan kenenkään tiellä tai ärsyttävänsä ketään olemassaolollaan.

Yleistys numero kuusi: pidän kaupungeista, joissa on helppo kävellä ympäriinsä. Oslon keskusta on kompakti, ja vaikka julkisissakin riittää, oli siellä helppoa kävellä ympäriinsä. Kävelyteitä oli hyvin ja kivaa nähtävääkin riitti matkan varrelle.

Näistä kaikista asioista huolimatta Oslo ei edelleenkään avautunut mulle. Vaikka kaupungista löytyi kaikki ne ainekset, joista olen ennenkin ammentanut itselleni mieluisia kaupunkilomakohteita.

En voi syyttää pitämättömyydestä tai iskemättömyydestä edes pelkkiä olosuhteita, niin omia tai kaupunginkaan. Nyt sää oli sateinen ja harmaa, mutta ensikäynnilläni kaupunki kylpi alkusyksyn auringossa ja oli ihanan lämmin ja kutsuva. Nyt olin hieman nuutunut vaellusreissustani Huippuvuorille, jossa vietin viisi päivää ennen muutaman päivän pyrähdystä Oslossa, ensivisiitillä ei taas väsymys painanut niin pahasti. Nyt olin liikkeellä yksin, viimeksi taas hyvässä seurassa ja silloin olimme liikkeellä vielä paikallisten kanssa.

Toki kumpikin käyntikertani Oslossa on ollut varsin lyhyt. Ensimmäinen reissu syntyi halusta päästä keikalle Osloon – kaikki muu aktiviteetti tuli sen lomassa ja minkä bändien näkemisen ohella ehti. Nyt taas olin pistänyt itseni likoon neljän päivän vaelluksella ennen Osloon palaamista. Kummallakaan kerralla ei siis tullut tutustuttua kohteeseen määräänsä enempää.

Jotkut kohteet ovat niitä, jotka avautuvat hitaasti – jos ollenkaan. Ehkä Oslo on yksi niistä. Olin vain odottanut, että Oslo olisi yksi niistä paikoista, joissa olisi heti kotoinen olo – koska kaikki siihen viittaavat merkit olivat olemassa.

Enkä todellakaan väitä, että Oslo olisi pelkästään tylsä kaupunki tai mulla olisi ollut siellä huono reissu tai kurjaa. Ei suinkaan. Oslo oli ihan kiva. Sellainen 7+. Mutta mua harmittaa tuo puolivillaisuus, sillä mulla on edelleen sellainen tunne, että Oslolla on paljon enemmänkin annettavaa. Mä en vain ole vielä saanut siitä kiinni.

Enkä mä aio vielä luovuttaa Oslon suhteen. Ehkä kolmas kerta toden sanoo!

Onko sulla samankaltaisia kokemuksia Oslosta vai onko kaupunki onnistunut ihastuttamaan sut? Tai onko sulla samanlaisia fiiliksiä jostain muusta kohteesta kuin mulla Oslosta?

Lue myös nämä:

• Vaellus Huippuvuorilla oli huikea kokemus
• Pilaako uusintavisiitti mielikuvan lempikohteesta?
• Reissukohteet, jotka olivat suorastaan huteja
• Peikkovuorella Norjan Bergenissä 

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU