Yksi asia, joka askarrutti mua paljon ennen lähtöäni maailmanympärimatkalle, oli se miten noin pitkällä reissulla pankki- ja raha-asioiden hoitaminen sujuu. Nyt kun olen palannut kotiin ja selvinnyt kunnialla eri valuuttojen, pankkikorttien sekä -sovellusten pyörityksestä, voisin laittaa jakoon vinkkini siitä, miten valuuttojen ja pankkiasioiden kanssa pärjää maailmalla.
Ennakkovalmistelut ennen matkalle lähtöä
Vaikka mulle ei ole koskaan sattunut mitään ikävää, raha-asioihin liittyvää matkoillani, oli tämä asia yksi niistä jutuista, joiden miettimiseen ja suunnitteluun yritin ennen lähtöäni panostaa. Varsinkin kun lähdin reissuun, jossa olin suuren osan matkasta yksin ja ilman akuuttia apua, jos korteille tai rahoille sattuisi jotain.
-
Rahaa kahdessa pankissa, viisi pankkikorttia mukana
Lähdin matkaan mukanani viisi eri pankkien maksukorttia. Sen lisäksi rahojani pidin kahdessa eri pankissa. Ehkä vähempikin korttimäärä olisi riittänyt, mutta olin saanut vasta vähän ennen matkalle lähtöäni tietää silloiselta pankiltani Aktialta, että he tulisivat uusimaan korttinsa Visoista Mastercardeiksi reissuni aikana, enkä ehtinyt hankkia korvaavia kortteja ajoissa. Mukaan lähti siis kaksi Aktian korttia (erikseen debit ja credit, joista sanottiin, että lakkaisivat toimimasta reissuni loppupuolella), S-pankin debit, Bank Norwegianin luottokortti sekä Mastercard prepaid.
Kahdessa eri pankissa rahojen pitäminen ja se, että mukana olisi sekä Visoja että Mastercard ja kortteja useasta eri pankista, toi turvallisuuden tunnetta. Aina välillä korttien kanssa on ongelmia, joten tuolla valikoimalla aina joku varmasti toimisi. Ja niin myös teki. En kertaakaan joutunut reissullani tilanteeseen, jossa kaikki maksukorttini olisivat olleet toimimatta.
Rahojani pidin kahden eri pankin, Aktian ja S-pankin tileillä. S-pankin säästötilillä oli suurin osa rahoistani, pieniä summia pidin Aktian ja S-pankin käyttötileillä, sillä ne olivat kytkettyinä pankkien debit-kortteihin. Jos joku olisi varastanut jonkun korttini, ei varas olisi voinut nostaa miltään tililtä paljoakaan rahaa.
Kuvausrekvisiittana on kortteja, jotka eivät enää toimi.
-
Huolehdi korttien käyttörajauksista etukäteen
Varmasti lähes kaikkien maksukorttien asetuksista (joko verkkopankissa, mobiilisovelluksessa tai pankin konttorissa asioimalla) pystyy säätämään kortin kulloistakin käyttöaluetta. Säädinkin näitä jo ennen lähtöä, jotta se tulisi myöhemminkin helposti tavaksi sitä mukaan kuin mantereet ja korttien käyttömaat vaihtuvat. Korttien käyttöalueita rajaamalla pystyy helposti estämään kortin väärinkäyttötapauksia, joten tätä ominaisuutta kannattaa hyödyntää!
Säädin myös ennen lähtöä korttien osto- ja nostorajoja. Jätin kaikille korteille suhteellisen pienet rajat sekä nostoille että päivittäisille maksuille, juurikin varkauksien varalta.
Ilmoitin myös Aktiaan, josta suurin osa korteistani oli, ennen lähtöä, missä maissa tulisin matkustelemaan ja korttejani käyttämään. Tämä ei tietenkään vielä takaa, ettei pankki voisi silti kortteja sulkea, jos epäilee niitä käytettävän väärin, mutta ehkä ei ainakaan heti ensimmäisen ulkomailla tapahtuvan rahannoston jälkeen lukitse kortteja
-
Jätä tärkeitä tietoja kotipuoleen
Jätin ennen reissuun lähtöäni sekä äidilleni että siskolleni laput, jossa oli jokaisen mukaan lähteneen korttini tunnusluvut, verkkopankkieni käyttäjätunnukset sekä pankkieni tilinumerot. Koska olin joutunut hankkimaan pari uutta korttia juuri ennen lähtöä ja koska kannoin mukanani viittä korttia, joihin kaikkiin oli eri tunnusluvut, tuntui huojentavalta, että näiden muistamisen suhteen olisi hätävara, jos huonosti kävisi.
Tämän lisäksi nappasin valokuvat kummankin verkkopankkini avainlukutaulukoista ja tallensin ne pilveen offline-tilaisina tiedostoina, jotta tunnukset olisivat aina saatavilla.
-
Selvitä, miten kortit voi tarvittaessa sulkea
Ennen lähtöäni selvitin myös, miten voisin sulkea korttini, jos tarve sille tulisi. Pankeilla tuntuu nykyään olevan hyviä sovelluksia, joiden kautta hoitaa suurin osa pankkiasioista. Tarkistin siis jo ennakkoon, miten jokaisen sovelluksen kautta kortin voisi sulkea ja kirjoitin ylös myös puhelinumerot korttien sulkua varten. Melkein kaiken matkaan liittyvän tiedon tallentamiseen käytin Google Drivea. Tallensin sinne tiedostoja offline-tilassa, jotta voisin päästä niihin käsiksi helposti myös ilman nettiyhteyttä.
-
Suojaa nettiyhteytesi ja sitä myöden myös pankkiasiointisi
Otin reissuun mukaan sekä läppärin, tabletin että puhelimen. Ennen lähtöä ostin kolme laitetta kattavan VPN-palvelun F-securelta. VPN muun muassa suojaa tietoja avoimessa wifi-verkoissa, joita pitkälti reissuissa käytin. Pankkiasioiden hoitaminen tuntui turvallisemmalta, kun tiesi, etteivät tietoni ole kenen tahansa saatavilla.
-
Käytä e-laskuja
Jos tiedät, että tulet saamaan laskuja matkasi aikana, tee kaikista e-laskutussopimus tai pyydä sähköpostilasku. Lisäksi kannattaa hyödyntää verkkopankkien tarjomia maksupohjien tallennuksia, jotta mahdolliset tarpeelliset tilinumerot kulkevat helposti mukana.
Valuutta- ja maksukorttiasiat reissun aikana
Pidemmälle reissulle lähtiessä ei kannata hankkia jokaisen mahdollisen kohdemaan valuuttoja etukäteen. Rahaa saa helposti myös maahan saavuttuaan. Matkaan lähtiessäni mulla oli mukana hyppysellinen euroja, ensimmäisen matkakohteeni Australian dollareita reilulla 150 eurolla sekä USA:n dollareita hieman yli 200 eurolla.
USA:n dollari on hyvä yleisvaluutta, joka kelpaa lähes kaikkialla, ainakin rahanvaihdossa jos ei suorana maksuvälineenä. Itse en onneksi joutunut käyttämään dollarivarastoani kuin vasta Ecuadorissa, reissuni viidennessä maassa, jossa se on paikkallinen valuutta. Mutta pieni dollarivarasto lähtee varmasti jatkossakin mukaan useille reissuille, hieman kohteesta ja kestosta riippuen.
Reissuni vei mua seitsemään maahan: Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Chileen, Argentiinaan, Ecuadoriin, USA:an sekä Portugaliin. Kaikissa käytin maksuvälineenä käteisen lisäksi myös kortteja, toisissa maissa enemmän kuin toisissa. Vähiten korttimaksua tuli käytettyä Etelä-Amerikassa, mutta sielläkin korttia pystyi aina välillä hyödyntämään.
-
Pärjäsin hyvin kahden maksukortin avulla
Vaikka lähdin matkaan viisi korttia mukanani, hyödynsin käytännössä ainoastaan kahta säännöllisesti: Mastercard Prepaidia sekä Bank Norwegianin luottokorttia.
Mastercardin prepaid-kortti on siis kortti, jonne ladataan etukäteen rahaa, jota voi sitten käyttää kuten muiltakin maksukorteilta. Tätä korttia käytin pääsääntöisesti ruokaupoissa ja muita pienempiä jokapäiväisiä ostoksia maksaessani aina kun kortti kävi maksuvälineenä.
Koska kortilta voi käyttää maksimissaan siellä olevat rahat, eikä se ole suoraan yhteydessä mihinkään pankkitiliin, se tuntui turvalliselta mahdollisen varkaustapauksen tai korttikopioinnin osuessa kohdalle. Yleensä pidinkin kortilla kerrallaan 50-200 euron edestä rahaa. Sinne oli helppo ladata lisää rahaa Aktia Wallet -sovelluksen avulla. Kortille voi ladata rahaa vaikka päivittäin, mitään rajoituksia sen suhteen ei ole. Ja koska kortti ei ole yhteydessä mihinkään tiliin, ei pankki ole ensimmäiseksi sulkemassa sitä epäilyttävien nostojen tai ostojen takia.
Norwegianin luottokortilla taas hoidin isommat maksut kuten autonvuokran, majapaikkojen maksut ja retket. Lisäksi nostin siltä monesti käteistä ja maksoin nettiostoksia. Keskitin tälle kortille hinnakkaammat ostokset saadakseni kortin tarjoamia lentopisteitä. Norwegianille en ennakkoon ilmoittanut, että kortille tulisi tapahtumia ulkomailta, mutta kortin käyttö kaikissa maissa sujui ongelmitta: pankki ei yrittänyt sulkea korttia ja kortti toimi aina kun piti.
-
Rahan nostaminen ja valuutanvaihdot ulkomailla
Rahan nostamiseen kannattaa kiinnittää ulkomailla vielä enemmän huomioita kuin Suomessa. Varsinkin Etelä-Amerikassa ei suositella rahaa nostettavan katujen varsilla olevilta automaateilta, vaan kannattaa suosia automaatteja, jotka ovat rakennusten, kuten pankkien tai ruokakauppojen sisällä. Itse nostin rahaa aina myös lentokentältä, kun saavuin uuteen maahan. Lentokenttä nostoympäristönä tuntui turvalliselta.
Mastercardin kanssa oli ajoittain vaikeuksia automaateilla: ne eivät aina antaneet rahaa vaikka kortin olisi pitänyt kelvata automaattiin ja vaikka kortilla olisi ollut tarpeeksi rahaa ladattuna. Norwegianin Visan kanssa ei koskaan ollut ongelmia. Kannattaa varautua siihen, että rahannostosta veloitetaan korvaus. Maasta riippuen tuo summa oli noin 1-8 euroa nostokertaa kohti ja summa oli kiinteä, ei sidoksissa nostettavaan rahamäärään.
Itse kuitenkin mieluummin maksoin nostokulun useammin ja nostin vähemmän rahaa kerralla kuin että olisin nostanut satojen eurojen summan kerralla. Varsinkin Etelä-Amerikassa, jossa yritin olla tavallistakin varovaisempi raha-asioiden kanssa, en yleensä edes kantanut maksukortteja mukana. Jos niitä jouduin kanniskelemaan mukanani, vaikka juuri rahannoston takia, pidin kortteja shortsieni etutaskussa, samoin nostetun rahan nippua. Jos taskuvaras olisikin yrittänyt iskeä, ei etutaskuja kovin huomaamattomasti pengota.
Rahaa vaihdoin valuutasta toiseen vain kerran, kun tarvitsin Argentiinan pesoja ja olin menossa Ushuaiaan, jossa automaatteja oli kuulemma vähän ja toiminta joskus mitä sattuu. Chilestä löytyi onneksi hyvin valuutanvaihtopisteitä. Kysyin hostellistani suositusta, mihin kannattaisi mennä ja tarkastin myös etukäteen valuutan kurssin, jotta tiesin, paljonko suurinpiirtein pitäisi saada.
-
Pidä korteista hyvää huolta!
Tämän pitäisi olla sanomattakin selvää, mutta korteistaan kannattaa pitää hyvää huolta. Kun liikuin kaikkien matkatavaroideni kanssa, yritin pitää kortteja ja rahojani mahdollisimman monessa paikassa. Kannattaa suosia esimerkiksi rahavöitä, vaatteiden taskuja ja muita hyviä piilopaikkoja, jotta jos jotain varastetaan, niin kaikki ei silti menisi.
Ennen lähtöäni olin varautunut melkein pahimpaan raha-asioiden suhteen. Varsinkin kun tiesin reissaavani paljon yksin ja kahden kortin kanssa, jotka lakkaisivat toimimasta jossain vaiheessa reissuani. Mutta kaikki sujui onneksi todella hyvin. Mitään ei varastettu, mikään kortti ei jäänyt automaattiin, kukaan ei yrittänyt huijata rahanvaihdossa ja kortitkin pääsääntöisesti toimivat hyvin. Tai ainakin löytyi ensimmäisen kortin jälkeen toinen, joka toimi, jos ensimmäinen yski.
VPN:n käyttö varsinkin maksuliikenteen suojaamiseen langattomissa verkoissa oli rahan arvoinen sijoitus. Yhtään kertaa pankki ei yrittänyt sulkea korttejani epäilyttävien maksujen takia. Lisäksi kun kantoi mukanaan vaan pieniä rahasummia kerralla, ei tarvinnut turhan paljon huolestua siitä, jos rahalle tapahtuisi jotain.
Prepaid-kortti oli myös hyvä hankinta, sillä sen avulla maksaminen tuntui turvalliselta. Jos väärinkäytöksiä sen kortin suhteen olisikin esiintynyt, olisivat vahingot jääneet minimiin. Eri pankkisovellusten avulla lähes kaikki pankkiasiat sujuivat todella helposti maassa kuin maassa.
Toivottavasti tästä tietopaketista on sulle apua! Ja jos aiheesta löytyy kysyttävää, vastailen mielelläni.
Lue myös nämä:
- Maailmanympärimatkalla käyttämäni sovellukset
- Näin paljon maailmanympärimatkani maksoi
- Säästövinkkejä maailmanympärimatkaa varten
- Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments