Porto – niin ihana, että siellä voisi asua!

Olen matkustellut melkein 50 valtiossa ja varmasti lähemmäs 300 kaupungissa ja kylässä. Olen käynyt paikoissa, joihin olen ihastunut ikihyväkseni, joihin paluusta olen haaveillut, jotka ovat olleet kauniita, mystisiä, tunnelmallisia, uniikkeja. Olen käynyt kaupungeissa, jotka ovat havisseet historiaa tai sykkineet elämää. Kylissä, jotka ovat olleet kuin viime vuosisadoilta. Maisemissa, jotka riipaisevat sydäntä, kun niitä ajatteleekin. Silti oikeastaan yhdestäkään matkakohteesta ei ole tullut tunne, että tänne voisin muuttaa.

Kunnes saavuin pari viikkoa sitten ensi kertaa Portoon ja löysin vihdoin sen paikan, jonka kapeilla kujilla ja värikkäisen talojen lomassa näkisin itseni viihtyvän jopa pidemmän aikaa.

Lähimmäksi tätä pitkäaikaisempaan oleskeluun houkuttelevaa kohdetta on päässyt tätä ennen ainoastaan kaksi kaupunkia, New York ja Tukholma. Tosin tiedän jo nyt, etten koskaan haluaisi muuttaa New Yorkiin loppuelämäkseni. Varmasti uupuisin kaupungin hektisyyteen ja pitkiin välimatkoihin jossain välissä.

Mutta silti haaveilen lyhyemmästä asettumisesta sinne: syksy New Yorkissa on ollut unelmissani jo pari vuotta. Kolmisen kuukautta kaupungissa, vaikka syyskuun alusta marraskuun loppuun, tuntuisi ajatuksen tasolla kutkuttelevalta: siinä ehtisi kokea kaupungin elämää enemmän kuin viikon verran ja nähdä kun kaupunki verhoutuu syysasuunsa.

Tukholma taas on aivan ihana. Sellainen, jossa varmasti viihtyisin pidempäänkin kuin vain muutaman kuukauden verran. Siellä käyn enemmän kuin mielelläni vaikka monta kertaa vuodessa. Mutta ehkä siksi, että se on niin lähellä ja sinne on niin helppo lähteä koska tahansa, en ole koskaan konkreettisesti suunnittellut muuttoa sinne – tosin jos yhtäkkiä tulisi tilaisuus muuttaa Tukholmaan, luultavasti tarttuisin siihen.

Mutta Porto minkä teitkään!

Monesti ennestään uppo-outo paikka ei anna parastaan, jos siellä on huono sää. Tai jos itse ei ole parhaassa hapessa. Saavuin Portoon sateisena iltapäivänä, edelleen jet lagin jälkimainingeista kärsien. Olin viihtynyt vallan mainiosti jo Lissabonissa, joka oli ensikosketukseni Portugaliin ja Portoon saapuessani hyvä ja kotoisa tunne vain jatkui. Ja sitten vahvistui.

Ensimmäinen päivä Portossa meni vähän kuin ensitreffeillä. Hakien ja ihmetellen. Tutkien, minkälainen tyyppi onkaan kyseessä. Ensimmäisen päivän jälkeen hyvä fiilis pysyi – kaupunki tuntui varsin nappivalinnalta.

Toinen päivä Portossa taas oli iloa ylimmillään. Porto kylpi auringossa, mulla riitti taas energiaa ja vietin siellä aivan loistavan päivän. Haahuilin kaupungin kapeilla kujilla. Ihmettelin niska vääränä kauniin värisiä taloja, torneja joita pilkisti esiin sieltä täältä ja huumaannuin kaupungin taiteesta. Katutaidetta, värikkäitä mosaiikkilaattoja, kaikkea. Juuri tältä näyttäisi kaupunki, jonka itse saisin suunnitella!

Ihastunut kiertely vaihtui pikkuhiljaa pohdinnaksi. Olisiko tuossa talossa kiva asua? Vai olisiko tämä parempi? Näin itseni pysyvämmin tallaamassa noita kauniita kujia, saamassa energiaa kaupungin persoonallisesta värikkyydestä ja aavistuksesta rappioromantiikkaa. Mietin missä olisi lähikauppani. Minne menisin lukemaan kirjaa ja nauttimaan kauniista päivästä. Varsin nopeasti menin kaupunkiin tutustuvan turistin roolista lähes paikalliseksi.

Yleensä paikasta kuin paikasta, ihanastakin sellaisesta, löytyy nopeasti joku mua pahasti ärsyttävä asia. Joko iso tai pieni, mutta silti sen verran ärsyttävä, että se katkaisee heti mahdolliset muuttomietintäni. Paikallinen kieli on hankala, taloissa on erikseen kuuma- ja kylmävesihanat, julkinen liikenne ontuu, paikassa asuu liikaa ihmisiä ja niin edelleen. Portosta en lyhyen ajan jälkeen keksinyt yhtään vikaa.

Huonojakin puolia löytyisi varmasti pidemmän ajan kuluessa. Vietin yöni hostellissa, en paikallisessa asunnossa. En tiedä millaista normaalilla paikallisella on asua noilla kulmilla. Ruokakauppojen tarjonta oli varsin mukiinmenevää, mutta miten kelpuuttaisin sen pidemmän ajan kuluessa. Suuri osa paikallisista tuntui puhuvan edes auttavaa englantia, mutta maan virallinen kieli on silti portugali, jota en osaa. Ja niin edelleen.

Mutta silti, silti… Joku tuossa ehkä maailman kauneimmassa ja leppoisimmassa kaupungissa vaan iski muhun ihan totaalisesti. Niin pahasti, että mietin edelleen, millaista arkeni olisi Portossa. Ja mietin myös, pitäisikö tällä kertaa tehdä muutakin kuin vain miettiä.

Onko joku kaupunki hurmannut sut yhtä pahasti kuin Porto mut?

Lue myös nämä:

• Euroopan maiden kakkoskaupungit – pääkaupunkeja parempia?
• Kumpi antaa kävijälle enemmän, pääkaupunki vai kakkoskaupunki?
• Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä.

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU