Kerran poistuin kotoa
Blogihaasteet Pohdinnat

Saisinko menolipun tänne? Näitä paikkoja ikävöin

Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän löydän kohteita, joihin haluan. Joko ensimmäistä kertaa tai vaikka kahdettakymmenettä. Joskus mietin, kannattaako kohteisiin palata, vaiko keskittyä vaan tutkimaan niitä itselle ennestään tuntemattomia maailmankolkkia, sillä niitäkään tuskin ehtii elämänsä aikana kaikkea näkemään. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että matkustan syyllisyyttä tuntematta juuri sinne minne haluan. Ecuadoriin ensimmäistä tai Tukholmaan niin monetta kertaa, etten enää pysy laskuissa mukana.

Vaikka olen tällä hetkellä reissussa, tiedän, että se loppuu tämän kuun lopussa ja siksi on hyvä syy haaveilla tulevasta. Näihin seuraaviin kohteisiin huomasin haikailevani varsin akuutisti, kun asiaa aloin tutkailla:

Alpeille vaeltamaan

Vuorihulluna mitkä tahansa vuoret lämmittävät mieltäni suuresti, mutta Alpit ovat ensirakkauteni. Muistan edelleen ensikohtaamisemme: tuijotin niitä kieli pitkällä lentokoneen ikkunasta matkalla Maltalle. Kun vihdoin pari vuotta myöhemmin pääsin pariksi viikoksi Alpeille seikkailemaan ja hengittämään raikasta vuori-ilmaa, olin onnesta soikeana.

Olen innostunut entistä enemmän vuorista ja vaeltamisesta. Ja vaikka edelliseen reissuun Alpeilla mahtui myös pientä haikkailua, nyt haluan enemmän! Haluan vaeltaa Alppien yli tai tehdä lisää upeita lyhyitä vaelluksia noissa maisemissa. Kaipaus takaisin on valtava.

Maagiseen Islantiin

Islanti oli maa, joka sytytti luontomatkailukipinäni aivan uusiin liekkeihin. Sen vuoret, vesiputoukset, jäätiköt ja koko luonto ovat jotain niin ainutlaatuista, ettei sitä voi olla ihmettelemättä. Vaikka ehdimme viikossa kiertää maan ympäri kulkevan tien ja tutustua moneen upeaan Islannin kolkkaan, sydämeni halajaa lisää! Haluan uudestaan mut ensimmäisellä kerralla lumonneisiin paikkoihin. Haluan päästä myös sinne, minne viimeksi ei ehditty. Haluan kokea Islannin taian jokaisena vuodenaikana.

Istanbuliin – jos siellä ei olisi ihmisiä

Kun selasin Instagramiani etsiessäni postaukseen kuvia, huomasin Istanbulista ottamiani kuviani katsellessa, että tunnen sinne salakavalaa kaihoa. Istanbul oli mielettömän upea kaupunki. Sillä on uskomattoman pitkä ja vaiheikas historia ja siellä riittää näettävää ja koettavaa. Olen salaa haaveillut paluusta sinne siitä asti, kun kolmisen vuotta sitten siellä kävin.

Mutta miksi vain salaa? Myönnän, että vaikka rakastin Istanbulia, myös vihasin sitä suuresti. Vihasin sitä, kuinka paljon ihmisiä kaupungissa oli, ja me sentään kävimme siellä pahimman turistisesongin ulkopuolella! Kaupungin jatkuva hälinä ja ihmistungos uuvutti mut. Haluan siis palata Istanbuliin, mutta vain jos saan sen ilman ihmisiä.

Harry Potterin maailmaan

Harry Potter jaksaa ihastuttaa mua vuodesta toiseen. Vaikka olen ehtinyt kiertää muutamia kirjoihin liittyviä kohteita, mieli halajaa lisää. Haluaisin kovasti käydä uudestaan ihmettelemässä elokuvien lavasteita, seikkailla uudestaan huvipuistossa ja jopa upota taas kerran Potter-kirjojen maagiseen maailmaan. Siitä on liian kauan, kun olen viimeksi ehtinyt ne lukea!

Historiallisen Rooman tunnelmiin

Jos saisin loppuelämäni matkustaa vain yhteen kohteeseen, Rooma olisi varmasti korkealla ehdokaslistalla. Rakastan Roomaa, rakastan historiallista, huikean kaunista Roomaa. Vaikka Rooma on kaikilla mittapuilla upea kaupunki, on nimenomaan sen pitkä, edelleen näkyvissä oleva historia syy siihen, miksi rakastuin kaupunkiin niin palavasti.

Eikä mua edes haittaa, jos en saisi nähdä Roomasta mitään uutta. Voisin vaan kerta toisensa jälkeen palata ihmettelemään samoja rakennuksia ja raunioita. Viimeksikin seisoin vaikka kuinka pitkään vaan tuijottamassa Forum Romanumia ja lempparitemppelini raunioita siellä. Ja nautin.

Pyhäjärven rannalle ottamaan kevättä vastaan

Vaikka en ole koti-ikävää potenut reissullani lainkaan, on yhden asian missaaminen hieman harmittanut. Nimittäin kevään vastaanottaminen! Olen syntynyt keväällä ja se on ehkäpä suosikkivuodenaikani. Rakastan katsella, kun luonto herää eloon pitkän talven jäljiltä. Kuinka aurinko ja lämpö nujertavat talven muistot. Suosikkipaikkani seurata tätä näytelmää on Tampereella, Pyhäjärven rannalla.

Siellä on ihana katsoa kun jäät lähtevät, lumi väistyy, puut alkavat viheriöidä ja kevään ensi kukkaset putkahdella maan pinnalle. Tänä vuonna tämä meni sivu suun, mikä oli harmittavaa.

Ecuadoriin – vaikka lähdin vasta kaksi päivää sitten pois

Viimeisenä kohdelistallani on Ecuador, maa jonka jätin taakseni vasta kaksi päivää sitten. Silti, tai juuri siksi, tuntuu että jokin jäi kesken. En olisi olut valmis lähtemään, mikä tuli mulle yllätyksenä. Ecuador oli mun kohdelistalla vain Galapagossaarten takia. Onneksi oli, sillä muuten en varmasti olisi sinne eksynyt.

Galapagossaaret oli mielettömän upea paikka. Mutta niin oli myös muu Ecuador. Luonto on siellä ällistyttävän upeaa, hedelmät makeita, ihmiset todella ystävällisiä ja maa tuntuu todella kiehtovalta. Jos rahaa olisi, sanoisin heipat vastuilleni ja suuntaisin USA:n jälkeen takaisin Ecuadoriin.

Lue myös nämä:


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Jossus Travelpics
    3.5.2018 at 19:57

    Minäkin haluaisin palata Roomaan. Oli rakkaus ensisilmäyksellä.

  • Reply
    Suvi / suvinmatkassa
    4.5.2018 at 07:20

    Oih, Rooma <3 Sinne haluan kanssa palata yhä uudelleen ja uudelleen.. ja onneksi pääsen nyt kesällä taas piipahtamaan sielä!
    Alpit varmasti mahtavat, itselläni vielä bucket listalla. Joku päivä sitten 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      6.5.2018 at 06:28

      Rooma on kyllä ihan mahtava. Oi sua onnellista, kyllä mullekin kelpaisi reissu Roomaan kesällä. Alpit on kyllä huikeat, toivottavasti pääset käymään siellä mahdollisimman pian 🙂

  • Reply
    Katja/historiadeviajes
    4.5.2018 at 17:42

    Oon monesti miettinyt tuota samaa, miksi palata samoihin paikkoihin kun maailma on täynnä uutta. Mutta balanssi on aina hyvä vähän uutta ja vanhaa ? joihinkin paikkoihin ei vaan koskaan kyllästy

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      6.5.2018 at 06:30

      Kyllä, balanssi uusien ja vanhojen kohteiden välillä on hyvä säilyttää. Tukholma on mulle varmaan vähän sama kuin sulle Madrid, sinne palaan aina vain uudelleen. New York alkaa olla myös sellainen, jonne vaan täytyy jatkuvasti päästä. Onneksi sinnekin on nykyään sen verran edullisia lentoja tarjolla, ettei mene vararikkoon näiden ikisuosikkien kanssa 🙂

  • Reply
    Viherjuuria
    7.5.2018 at 09:44

    Mainio lista, varsinkin kun en ole itse käynyt yhdessäkään näistä kohteista! Tämä voisikin olla mun to do -lista tulevaisuuteen… Jostain syystä sun linkki ei muuten toiminut Travellover-blogin sivulla ja tulin googlen kautta…

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.5.2018 at 19:55

      Kiitos! Näitä postauksia lukiessa on ollut jännää huomata, kuinka erilaisiin kohteisiin haluamme palata. Hyvä muuten kun vinkkasit tuosta linkin toimimattomuudesta. En tiedä mikä siihen oli tullut. Nyt pitäisi toimia suoraan noista linkkilistauksistakin 🙂

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    8.5.2018 at 10:10

    Tässä olikin enimmäkseen minulle tuntemattomia kohteita. Roomassa olen käynyt kerran, mutta se ei vain kolahtanut. Olen miettinyt, että pitäisikö sille antaa toinen mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta: ennemmin käyttäisin senkin loma-ajan johonkin muuhun, vaikka ihanan Pohjois-Italian tutkimiseen. Ihanaa, että Ecuador valloitti sinut noin – nyt minäkin haluan sinne! 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.5.2018 at 19:58

      Mun mielestä mitään kohdetta ei kannata yrittää väkisin tuputtaa itselleen: kaikki eivät vain pidä kaikesta. Mä en pitänyt Pariisista yhden päiväreissun perusteella, enkä ole kahdeksan vuoden aikana kokenut tarvetta palata. Ehkä joskus käyn siellä toistekin, mutta käyn mieluisemmilta tuntuvissa paikoissa ensin 🙂 Jes, Ecuadorista todellakin kannattaa innostua. Se oli ihan mieletön paikka 😀

  • Reply
    Travelloverin Annika
    12.5.2018 at 14:02

    Tunnistan niin tuon, että jotkin paikat ovat ihania, mutta liika ihmisten määrä uuvuttaa. Minä en ole kokenut sitä Istanbulissa, mutta esimerkiksi Hongkong uuvutti aivan täysin. Joissain paikoissa alan kaivata takaisin oikeastaan vielä ollessani vielä siellä. Tiedän, että kohteen olevan niin ihon alla, että eihän se sieltä pois kulu.

    Kuinkakohan paljon Equador on vuosien saatossa muuttunut? 15 vuotta sitten minulle rakas ihminen oli siellä hengenvaarassa kidnappausuhan vuoksi ja maa ei ollut todellakaan turvallinen ainakaan suomalaiselle expatille. Näiden muistojen varassa olen ajatellut, että siinä on maa, johon minulla ei taida koskaan olla asiaa.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      17.5.2018 at 06:54

      Voi ei, mä olen vähän haaveillut Hongkongista viime aikoina. Vietin siellä lentokentällä muutaman tunnin matkalla Sydneyyn ja kaupunki näytti jotenkin kauniilta ja tunnelmaiselta sieltä kaukaa käsin.

      En oikein osaa sanoa Ecuadorin turvallisuustilanteesta muuta kuin ihan viime ajoilta. En ole matkailumielessä seurannut maan tapahtumia vasta kuin viime vuodesta alkaen. Tapasin useampia yksin maassa reissaavia länsimaisia naisia, jotka selkeästi erottuvat katukuvasta paikallisiin verrattuna. Mutta keneltäkään en kuullut mitään kauhutarinoita ryöstöistä, kidnappauksista tai mistään uhkaavista tilanteista. Järki pitää toki noilla maailmankolkilla pitää päässä, ei mennä yksin pimeällä kaduille kävelemään tai heilutella arvoesineitään julkisilla paikoilla. Mutta mä reissasin yhteensä kaksi kuukautta yksin Etelä-Amerikassa enkä oikeastaan kokenut yhtään pelottavaa, vaarallista tai uhkaavaa tilannetta, joten se kertonee jotain niin Ecuadorin kuin myös Chilen ja Argentiinan tilanteesta.

Leave a Reply