Kerran poistuin kotoa
Blogihaasteet Etelä-Amerikka Maailman ympäri

Patagonian luonnon kauneus oli mykistävää

Matkalla olo tuntuu olevan haikeita jäähyväisiä. Ensin niille, jotka jäävät kun itse lähtee ja sen jälkeen kaikille kauniille, jota tapaa matkan varrella, mutta josta on lopulta pakko erota. Ainakin hetkeksi. Vaikka matkaani on mahtunut paljon upeaa, on Patagonia muodostunut reissuni kohteista sellaiseksi, josta on ollut todella vaikeaa lähteä.

Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän huomaan pitäväni kohteista, joissa on jotain todella erityistä. Uniikkia luontoa, eristäytyneisyyttä, jotain muuta kuin lauma katutaitelijoita vedättämässä turistia.

Torres del Painen upeat vuoret

Vietin Patagoniassa 2,5 viikkoa. Olisin voinut viettää helposti vaikka pari kuukautta. Paikan hiljaisenkarussa kauneudessa oli jotain, joka vetosi muhun suuresti. Jotkut sanovat, että Patagoniassa ja Uudessa-Seelannissa on paljon samaa. Ja aluksi vähän jännittikin, miten heti Uuden-Seelannin jälkeen Patagonia maistuisi. Mutta maistuihan se. Vielä paljon enemmän kuin uskalsin odottaa.

Sekä Uusi-Seelanti että Patagonia ovat olleet samoilla rakennuspalikkalaatikoilla, kun niitä on tehty. Kummastakin löytyy uljaita vuoria, turkooseja järviä, jäätiköitä ja muuta. Luontoa parhaimmillaan. Mutta Uudessa-Seelannissa maisemat vaihtuvat kuin sormea napsauttamalla. Ensin olet järven rannassa, sitten hurautat vuorijonon ohi ja kohta oletkin jo jossain aivan muualla.

W trekin parhaita maisemia

Patagoniassa luonnon armottomuus korostuu. Siellä kasvaa vain se, minkä täytyy. Se mikä selviytyy. Ei ole muuta. Sen takia tuijotat siellä tuntitolkulla samoja, horisontissa siintäviä vuoria. Välillä matkaa voivat koristaa pienet käppyräpuut, hassut kivimuodostelmat tai lampaiden tai guanakojen laumat. Mutta maailman avaruus ja luonnon herruus korostuu siellä, siinä autiudessa, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Sitä en ole missään muualla kokenut yhtä vahvana.

Perito Morenon jäätikkö | Beaglen kanaalin jylhät maisemat

Ehdin nähdä Patagoniaa Punta Arenasin, Ushuaian, Beaglen kanaalin, Puerto Natalsesin, Perito Morenon jäätikön sekä Torres del Painen verran. Alueen kaupungeista säväytti ainoastaan Ushuaia, muuten ne toimivat lähinnä portteina luontoon tai eteenpäin matkalla. Ushuaia, maailman eteläisin kaupunki, onnistui lumoamaan mut, siinä oli sitä jotain. Ehkä melkein puolen vuorokauden bussimatka sinne ja takaisin sai oikeasti tajuamaan, että on maailman lopussa, kuten kaupunki itseään mainostaa.

Punta Arenas taas onnistui yllättämään mut, sillä kaupunki tiesi kertoa, kuinka pitkä matka mulla olisi sieltä kotiini Tampereelle. Reilu 15 000 kilometriä. Samassa kyltissä osasivat kertoa, että Tampereella sanotaan Moro! Oli huikea tunne löytää nämä pienet tiedonhippuset omasta, rakkaasta kotikaupungista paikasta, joka on ihan toisella puolella maailmaa.

Mun suosikkimajakkani | Ushuaian edessä oleva laivanhylky

Vaikka Patagonia jo itsessään on ollut yksi reissuni ehdottomista kohokohdista, löytyy myös suosikista ne erityiset lempparipaikat. Toinen niistä on Beaglen kanaali, jonka ehdin jo rohkeasti nimetä maailman kauneimmaksi paikaksi ja olen edelleen sitä mieltä. Paikan yhdistelmä karunkaunista luontoa, majakoita, vuoria, eläimiä ja vain minimimäärä ihmisen läsnäoloa oli huumaavaa.

Toinen sydämestäni palan vienyt paikka on ehdottomasti Torres del Painen kansallispuisto. Vietin siellä neljä päivää vaeltaen paikan kuuluisan W trekin. Enkä ole koskaan nähnyt yhtä kauniita vuoria. Omaa onnellisuuttani (ja akuuttia hypotermiaani) lisäämään ne saivat vielä kauniin lumipeitteen, kun olin siellä. Lisäksi sain vaeltaa uskomattoman kauniissa säässä, mikä tuntuu olevan Torres del Painessa enemmän kuin poikkeus.

Beaglen kanaalin Isla Martillo, pingviinien saari | Tampere bongattu Punta Arenasissa!

Patagonia on paikka, jonne haluan ehdottomasti palata takaisin. Haluan taas istua busseissa tuijottaen tunnista toiseen samaa karua, mutta niin kaihoisan kaunista maisemaa. Nähdä ja kokea lisää upeaa luontoa ja palata Ushuaiaan nauttimaan sen uniikista tunnelmasta. Patagonia, en malta odottaa, että taas kohtaamme!

Lue myös nämä:


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.

You Might Also Like...

14 Comments

  • Reply
    sari/ matkalla lähelle tai kauas
    5.4.2018 at 18:48

    On varmaan ika siistiä, kun on saanut käydä maailman lopun paikassa! On kyllä upeita kuvia.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      6.4.2018 at 16:52

      Maailman lopussa oli kyllä aika siistiä käydä. Tosin vielä siistimpää olisi ollut, jos sieltä olisi voinut vielä lähteä Etelämantereelle, mutta ensi kerralla sitten 🙂

  • Reply
    Saana | Live now – dream later
    7.4.2018 at 10:42

    Nyt kun näiden matkahaaveiden (ja vähän muidenkin haaveiden) makuun päästiin mun blogin puolella, niin Patagoniasta on – kiitos bloggaajien – muodostunut mulle yksi sellainen unelmakohde, missä on päästävä käymään. Nämä kuvat on aivan tajuttoman kauniita, lättänässä Suomessa asuessa kun on välillä vaikea muistaa, että jossain ihan oikeasti näyttää tältä. Ehkä se kertoo juurikin suomalaisuudesta, kun muhun vetoaa eniten kuvat, joissa vehreiden patikkapolkujen taustalla kohoaa lumihuippuiset vuoret. Mun pitääkin ajan kanssa selata näitä sun juttuja läpi, kun on viime aikoina ollut niin vähän aikaa blogien lukemiseen! ?

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.4.2018 at 22:43

      Patagonia on kyllä ehdottomasti haaveilun ja toteuttamisen arvoinen kohde. Se on niin ainutlaatuinen ja upea paikka. Sama vika vähän mulla, Suomessa ollessa ei vaan aina muista että jossain maissa upeat vuoret ovat arkipäivää. Juttelin vähän aikaa sitten lentokentällä laukkua jättäessäni lentoyhtiön virkailijan kanssa Suomesta ja Chilestä. Kerroin hänelle, että tykkään Chilestä muun muassa siksi, kun täällä on niin paljon vuoria. Olin aiemmin jo tsekannut itseni lennolle ja saanut käytäväpaikan, mutta tämä henkilö päätti siirtää mut ikkunapaikalle, että saisin ihailla lennon aikana vuoria ? Näin asiakkaita palvellaan! Vuorimaisemissa patikointi oli kyllä huumaavaa, pitäisiköhän ensi kesänä suunnata vaikka Alpeille…

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    7.4.2018 at 12:25

    Samat sanat kuin Saana jo sanoi: blogien ansiosta Patagonia on päätynyt bucket-listalleni! Olen hieman leikitellyt ajatuksella, että tekisin syksyllä reissun jonnekin vähän kauemmaksi. Olen miettinyt Australiaa kun siellä käymisestä on aivan liian pitkä aika. Mutta ehkä Etelä-Amerikka olisi kuitenkin paljon jännittävämpi kohde, kun en ole siellä pientä Brasilian-reissua lukuun ottamatta käynyt.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.4.2018 at 22:55

      Patagonia ansaitsee kyllä paikkansa bucket-listalla, se on niin ainutlaatuinen ja kaunis. Australia ja Etelä-Amerikka ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja tulevalle reissulle. Pidin itse molemmista, mutta Australiassa keskityin kaupunkeihin, Etelä-Amerikassa taas luontoon niin en osaa oikein verrata kohteiden kiinnostavuutta. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti reissua näille kulmille, jos vaan mahdollista. Vaikka maailma on täynnä kauneutta, on Etelä-Amerikan upea luonto tällä hetkellä yksi mua ehdottomasti eniten kiinnostavista asioista.

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    7.4.2018 at 18:35

    Uusi-Seelanti ja Chile on jo kauan olleet mun suurimpia matkahaaveita, eikä sun kuvat reissun varrelta ainakaan helpota kuumetta lähteä joskus sinne päin. Kyllähän nuo maisemat varsinkin Patagoniassa on ihan uskomattomia! Chilessä on paljon muutakin kiinnostavaa, mutta Patagoniaa ei voi millään jättää välistä jos sinne päin pääsee. Mukavaa matkan jatkoa ja uusia elämyksiä! 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.4.2018 at 22:59

      Sulla on mainiot matkahaveet, toivottavasti kumpikin lähtee pian toteutukseen 🙂 Patagonia on ollut kyllä niin uskomaton paikka, onneksi otin sen osaksi tätä reissua! Chile on todella monipuolinen maa, olen nähnyt täällä Patagonian lisäksi Pääsiäissaaren, Atacaman aluetta sekä Santiagon, ja kaikki ovat olleet aivan erityyppisiä paikkoja. Paljon Chilestä jää vielä seuraaville kerroille, mutta varmasti palaan tänne vielä 🙂 Kiitos, uusia elämyksiä seuraa ihan pian, sillä huomenna on vuorossa Ecuador!

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    12.4.2018 at 00:47

    Pakko kyllä kompata muuta jengiä, nimittäin blogeista olen myös saanut järjettömän kiinnostuksen Patagoniaa kohtaan. Taisi olla Maailman äärellä -blogi joka aloitti tykityksen, sen jälkeen olen törmännyt muutamassa muussakin matkablogissa Patagoniaan. Jessus sentään mitä maisemia oli sinunkin postaukseen ympätty!!!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      12.4.2018 at 18:21

      Patagoniaa on tosiaan esiintynyt jonkun verran blogeissa viime vuosina, mikä on ollut hienoa. En muista mistä olen saanut ensikipinäni Patagoniaan, mutta jostain muualta kuin blogeista se on lähtenyt. On kuitenkin hienoa olla levittämässä Patagonian ilosanomaa, se on kohde jossa soisin mahdollisimman monen käyvän 🙂

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    19.4.2018 at 07:21

    Vau! Upeita kuvia! No alkaa varmaan tarttumaan tämä kuume sitten minuunkin pikkuhiljaa kun näitä katselee. Pakkohan tuonne on joskus päästä.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      23.4.2018 at 04:24

      Kiitos! Patagonia kannattaa kyllä laittaa omille kohdelistoilleen. Sen kauneus pitää itse päästä kokemaan, vaikka toki kuvien kautta pystyy välittämään pienen osan sen upeudesta 🙂

  • Reply
    Travelloverin Annika
    5.5.2018 at 20:57

    Nyt on meinaan sellainen juttu, että minun täytyy päästä Patagoniaan. Olen nähnyt sieltä aiemminkin ihania kuvia, mutta näköjään tarvitsin lisää vahvistusta. Aivan uskomattoman kaunista! Miksiköhän en ole nähnyt näitä kuviasi Instassa? Miksi se pahuksen sovellus päättää, mitä muka haluan nähdä tai en. Lähden saman tien tykkäämään näistä kaikista. Moro!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      6.5.2018 at 06:32

      Jes, taas yksi Patagoniasta innostunut! Vaikka Patagonia ei olekaan se helpoimmin lähestyttävä kohde, on sinne asti lähteminen kaiken vaivan arvoista. Se on niin upea paikka, etteivät sanat riitä kuvaamaan. Onneksi sentään on kuvat. Ja IGTT, sillä ei Instagramiin pelkästään voi enää luottaa, jos jotain kivaa haluaa nähdä.

Vastaa käyttäjälle Noora | Kerran poistuin kotoa Cancel Reply