Kerran poistuin kotoa
Etelä-Amerikka Maailman ympäri

Vihdoinkin Pääsiäissaarella! (Ja taksimatkailun eksotiikkaa)

En oikein tiedä millä sanoilla aloittaisin tämän postauksen. Tai millä sellaisilla sanoilla, jolla en heti karkottaisi kaikkia sieltä ruudun toiselta puolelta. Haluaisin tähän vain todeta että ÄÄÄÄÄ APUA MÄÄ OON PÄÄSIÄISSAARELLA!

Jos jotain kohdetta niin tätä oon tältä reissulta odottanut kaikkein eniten. Pääsiäissaari on kiehtonut mua kauemmin kuin mikään muu maailmanympärimatkani kohteista. Muiden upeutta vähättelemättä. Mutta tämä on ehdottomasti ollut se pitkäikäisin unelma ja nyt mä oon täällä. Huh.

Matka tänne sujui hyvin, olin aamulla hyvissä ajoin lentokentällä (sillä tämä oli se lento, jota en todellakaan halunnut missata) ja lentokin oli aikataulussa ja meni mukavasti. Mutta kaikkea pientä on mahtunut tähän päivään, niin etten oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Santiagossa nappasin taksin lentokentälle ja sain taksikuskiksi oikein mukavan ja keskustelunhaluisen nuorenmiehen. Harmi vaan ettei hänen sanavarastoonsa kuulunut englanti ja mun espanja on ihan hävyttömän huonoa. Kerroinkin sen hänelle heti alkuun, kun hän alkoi availla sanallista arkkuaan. Se ei kuitenkaan häntä hidastanut, eivät edes useat no comprendo -toisteluni.

Jotain saatiin edes keskusteltua. Jos oletin ymmärtäneeni kysymyksen, yritin veistellä niihin parhaani mukaan yksi- tai kaksisanaisia (näistä olin jo ihan superylpeä!) vastauksia. Ei ehkä aina osunut maaliin, mutta tulipa edes jostain juteltua. Ihailtavasti kuski ei lannistunut, vaikka huomasi kyllä, kuinka työn ja tuskan takana espanja mulle oli. Niin työn ja tuskan, että ihan hikoilutti koko taksimatkan ajan. Eikä lentokentälle tietenkään ollut se lyhin ajomatka…

Lopuksi kuski oli sitä mieltä, että ollaan niin hyviä kavereita kaiken meidän tutustumisen jäljiltä, että heitetään hyvästiksi vielä hyvin kiusallinen poskisuudelma. Varmaan muistutin jotain sulavaa pakastetta charmikkuudellani siinä vaiheessa. No, pääsin perille onnellisena ja elämäni pisimmät melkein-keskustelut espanjaksi käyneenä.

Mutta eivät kiinnostavat taksimatkat siihen loppuneet, vaan Pääsiäissaaren puolella seurasi toinen. Odottelin lentokentällä viimeisten matkustajien joukossa taksia. Mua ennen taksia oli nappaamassa pariskunta, mutta koska autossa oli tilaa, päätti kuski, että mä tulen samalla kyydillä. Eikä siinä, olihan se mukavaa, ettei tarvinnut enempää jäädä odottelemaan.

Kuskin auto oli varsin pieni, ja mua ennen kyytiin menneen pariskunnan tavarat olivat valloittaneet melkein koko takaluukun. Mun rinkka sinne vielä survottiin, mutta repun jouduin nappaamaan mukaan etupenkille. Lystiä lisäsi se, että pelkääjän paikan jalkatilassa pyöri hervottoman kokoinen vesimeloni, joten turha oli toivoa repun mahtuvan lattialle, hyvä kun sinne mahtuivat mun jalat. Istuin siis melkein reppu suussa tuon ajomatkan, onneksi matka ei ollut pitkä eikä kuski halunnut käydä pitkiä espanjankielisiä keskusteluja mun kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten kaikissa lupausta herättävissä mainoksissa kerrotaan. Pääsin onnellisesti hostellilleni, jossa olin jopa satsannut omaan huoneeseen. Paljoakaan aikaa en siellä malttanut kuluttaa, vaan Pääsiäissaaren mysteerit kutsuivat mua heti luokseen.

Lukitsin huoneen oven lähtiessäni. Täällä on käytössä lukkomalli, jossa pientä nystyrää käännetään oven sisäpuolelta niin, että ovi lukittautuu sillä. Ja lukittautui muuten niin tehokkaasti, ettei se auennut enää ulkopuolelta avaimella, vaikka kuinka yritin. Jouduin siis murtautumaan omaan hostellihuoneeseeni sen ikkunan kautta, että sain oven sisäpuolelta auki. Onneksi huone on maan tasalla eikä viidennessä kerroksessa.

Olen kaiken takseilla huristelun ja murtovarkailun lisäksi ehtinyt myös vähän pyöriä ympäri saarta ja käydä bongaamassa ensimmäiset moai-patsaat. Aika hiljaisiksi vetivät, onneksi niitä on vielä täällä jäljellä. Huomenna koetan vuokrata itselleni pyörän ja lähteä bongaamaan lisää patsaita. Tältäköhän Pokemon Go:n pelaajista tuntuu!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

3 Comments

  • Reply
    Timo
    8.4.2018 at 21:35

    Hauska nähdä näitä samoja paikkoja uusiksi – nostalgiaa! 🙂 Meilläkin tuli taksin kans pähkimistä Pääsiäissaarella ja kun ei ollut erityisiä odotuksia, niin oli kyllä tosi positiivinen yllätys meille. Näin tuli se blogattua itse: http://blog.kytta.net/2017/02/paasiaissaari-easter-island.html

  • Reply
    Timo
    9.4.2018 at 17:22

    Hankalinta oli noi lennot, kun itse-etsien ei meinannu löytyä kuin menopaluuta Santiagosta ja ei oikein huvittanut aloittaa länteen lähtemistä 6+6h ‘turhalla’ käynnillä vääräs suunnas. 🙂

    Kiitos vierailusta mun blogissa!
    Laitetaans vastaukseni tähänkin, jos ei satu niitä seuraamaan:

    “Me tarvittaisiin tandem-pyörä ja niitä ei saarella oikein näkynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestetyt retket, muttei innosta pakkotahti, joten autoilu oli hyvä vaihtoehto. Hiukan jännitti jo etukäteen, että koko saarelle ei oo mahdollista saada autoon vakuutusta, joten kaikki autoilu on omalla vastuulla. Mutta siellähän oli niin rauhallista, ettei paremmasta väliä. ^^

    Eniten yllätti se trooppisuus – mielikuvissa ja nähdyissä kuvissa ei paljoa palmuja ollut. Ja se yhden pääsylipun taktiikka kaikkiin saaren kohteisiin, joka kuulemma oli tullut aika hiljan, oli mukavan helpon järkevä.”

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      11.4.2018 at 00:10

      Huomasin myös lentojen hankaluuden. Tein itse juuri tuon Santiagosta sinne ja takaisin -koukkauksen. Olisin halunnut lentää sinne Uuden-Seelannin suunnalta, mutta lentoja oli sieltä päin vain kerran viikossa ja se olisi venyttänyt muuta Chilen osuuttani sen verran hankalaksi, että otin suosiolla tuon edestakaisin vievän vaihtoehdon. Mutta onneksi sain ujutettua lennot maailmanympärilentoihini, niin lentojen kalleudesta ei ole aavistustakaan jo muutenkin kalliissa paketissa 😀

Vastaa käyttäjälle Nimetön Cancel Reply