Kerran poistuin kotoa
Etelä-Amerikka Maailman ympäri Oseania

Heippa ihana Uusi-Seelanti, hola Chile!

Blogi on vaipunut pitkään hiljaisuuteen, mutta sille oli syynsä: Uusi-Seelanti. Sen lisäksi, että maa oli niin mukaansatempaava, ettei koneelle ehtinyt monestikaan istahtaa, olimme monesti niin katveessa, ettei nettiin olisi edes ehtiessään päässyt. Nyt Uuden-Seelannin seikkailut ovat kuitenkin enää muistoja vaan, muistoja mielessä, muistikorteilla ja matkapäiväkirjassa. Olen siirtynyt seuraavaan kohteeseeni Chileen jo pari päivää sitten.

En tiedä mitä kaikkia ylisanoja voisin käyttää Uuden-Seelannin kuvailuun. Se oli ihan huikea maa. Luonto oli niin monipuolista ja niin upeaa. Vähän kuin Islannissakin, jossa melkein minne tahansa mennessään löytää jotain uskomattoman upeaa. Uskaltaisin jopa väittää, että Uusi-Seelanti nousi suosikkimaakseni, vaikka 4,5 viikkoa siellä eivät tarjonneetkaan pelkkää aurinkoa.

3,5 viikkoa campervan-arkea sujui yllättävän nopeasti. Asiaa toki saattoi auttaa se, että matkaan mahtui pari yllätysyöpymistä muualla kuin autossa, kiitos sykloni Gitan. Varsin nopeasti auton yhdestä laatikosta elämiseen, ruuan kokkaamiseen kaasukeittimellä, vuoteen askarteluun niin sateella kuin paisteellakin ja ties mihin improvisointiin tottui. Uudessa-Seelannissa autoilusta, campervan-elämästä ja sen kustannuksista on tulossa vielä postauksia.

Näimme Uudessa-Seelannissa viikkojen aikana niin paljon, että mulla on edelleenkin pää pyörällä kaikesta. Näin niin paljon kauniita paikkoja, että on mahdotonta nimetä, mikä niistä oli paras. Erityisen paljon ihastuin kuitenkin ainakin Bay of Islandsiin, Stewart Islandiin, Milford Soundiin, Queenstownin seutuun, Arthur’s Passiin, Rotoruaan ja Hobittilaan.

Sää ei valitettavasti suosinut meitä koko reissumme ajan ja syklonin takia jouduimme tekemään myös yhden isomman reittimuutoksen. Emme onneksi sen takia missanneet kuin pari kohdetta.

Tongariro Alpine Crossingia odotimme kaikki kieli pitkällä, mutta vaikka meillä oli periaatteessa kolme päivää, joista valita ajankohta sen vaeltamiselle, emme onnistuneet saamaan edes kohtuullista säätä, vaan Pohjoissaaren vallannut harmaus konkretisoitui monen tunnin jäätävänä tihkusateena. Sellainen ei ole hauska seuralainen lähes 20 kilometrin vaellukselle. Itse vaellusreitti oli kuitenkin upea enkä malta odottaa että pääsen tekemään sen uudelleen, hyvällä säällä!

Reilu kuukausi Uudessa-Seelannissa tuntui loppuvan armotta kesken, vaikka ehdimme siinä ajassa kiertää maata ristiin rastiin ja ajaa yli 5000 kilometriä. Ensi kerralla pitää lähteä vähintään kahdeksi kuukaudeksi, mielellään vaikka kolmeksi! Nyt emme ehtineet tehdä kuin päivävaelluksia, mutta seuraavalle kerralle tekisi mieli mahduttaa ainakin yksi tai kaksi useamman päivän haikkia.

Campervan oli täydellinen tapa kiertää maata, vaikka meidän Poni (vuokra-autolle kuulemma annetaan yleensä aina lempinimi, meidän omamme oli Poni, joinain hetkinä myös ponihelvetti…) nieli bensaa niin paljon että hirvitti. Alkureissulla Assin kanssa, kun vielä odottelimme Ellaa saapuvaksi, taitoimme matkaa jonkin verran myös busseilla, mutta autoilun spontaanius sopi meille täydellisesti.

Väittävät että Wellingtonissa tuulee, mutta en mä mitään huomannut!

Matkani on tosiaan jatkunut Chileen. Olen pari päivää vain chillaillut Santiagossa. Nukkunut pois univelkoja ja yrittänyt saada kiinni aikaerosta. Lensin tänne päivämäärärajan yli, joten kello oli tänne saapuessani vähemmän kuin Uudesta-Seelannista lähtiessäni, vaikka päivämäärä pysyi samana. Maaliskuun 3. päivä kesti kohdallani suunnilleen 40 tuntia. Elämäni pisin päivä, kirjaimellisesti.

Huomenna tarkoitus on jatkaa matkaa kohti Patagoniaa. Santiagoa olen nähnyt lentokenttäkuljetuksen ikkunoista vähän (nukuin suunnilleen puolet automatkasta) ja muuten parin korttelin verran hostellin ympäriltä. Palaan tänne vielä, joten olen päättänyt ottaa nämä ensimmäiset päivät puhtaan rentoilun kautta, että jaksan seikkailla ympäri Patagoniaa seuraavat reilu pari viikkoa.

Koska pystyn ainakin tällä hetkellä olemaan taas paremmin sekä koneen äärellä että myös netissä, yritän saada kirjoiteltua Uudesta-Seelannista muitakin kuin kuulumispostauksia. Ideoita nimittäin on vaikka millä mitalla, samoin valokuvia. Enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan kaikki upeat kokemukseni teidän kanssa!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

2 Comments

  • Reply
    Katja / Historiadeviajes
    6.3.2018 at 16:53

    Jos nää Uuden-Seelannin kuvat vakuuttaa niin voi juku en malta odottaa kuulumisia sieltä Chilestä! En vaan pääse yli enkä ympäri että se maa on kyllä mun listaykkönen kaikissa haaveissa tällä hetkellä.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.3.2018 at 22:47

      No arvaa odotanko että pääsen kohta postailemaan Chilen upeuksista! Nyt oon toista päivää Patagoniassa niin pian alan päästä sinne missä on oikeasti kuvattavaa. Tai no jo oikeastaan lentokoneessa matkalla tänne istuin vaan nenä kiinni ikkunassa kun oli aika hulppeat maisemat 🙂 Chile on kyllä haaveilemisen arvoinen, toivottavasti pääset pian käymään täällä!

Vastaa käyttäjälle Noora | Kerran poistuin kotoa Cancel Reply