Olen todella onnekas, sillä olen päässyt matkustamaan useissa maissa, nähnyt upeita paikkoja ja ihmetellyt miten upeita maisemia maailmasta voikaan löytyä. Luulin jo, että olen löytänyt omat maisemalliset suosikkini: Machu Picchun, Uuden-Seelannin upeat maisemat Milford Soundissa, Sveitsin raikkaat Alpit ja Islannin kaikki kummallisuudet.
Mutta kun istuin katamaraanin kyydissä Beaglen kanaalissa, Tulimaassa, todella kaukana kotoa, löysin maailman kauneuteen aivan uusia ulottuvuuksia. Siellä jäisen tuulen mua piestessä olin onnellisempi kuin koskaan. Beaglen kanaali on upein paikka, missä olen toistaiseksi päässyt käymään. Niin sydäntäraastavan kaunis, että melkein päätin jättää reissuni siihen, sillä mitä tuon jälkeen olisi enää odotettavissa…
Vaikka rakastan lämpöä, arktisemmissa alueissa on jotain, joka vetää mua jatkuvasti puoleensa. Niiden estetiikka vetoaa muhun hiljaisella, karulla kauneudellaan. Ne saavat mut liekkeihin, jolloin hyytävä viima ei tunnu ihan niin pahalta.
Löysin sielunmaisemani Beaglen kanaalin maisemista, jossa yhdistyivät kaikki suosikkiasiani: vuoret, meri, majakat, upeat eläimet ja alueen tyyneys. Ihmisen kädenjälki oli vähäistä, luonto sai olla oma ankara itsensä ja piestä maisemia miten lystää. Mitä vähemmän ihmisiä, sitä enemmän kotonani tunnun olevani.
Beaglen kanaali on saanut nimensä HMS Beagle -aluksen mukaan, joka on tehnyt alueella kartoitustyötä. Laivan kuuluisin matkustaja on ollut itse Charles Darwin. Beaglen kanaali erottaa toisistaan Chilen ja Argentiinan. Toisella puolella näkyivät Argentiinan maisemat, toisella puolella Chilen.
Joskus mun motivaattoreina toimivat pienet, hassutkin asiat. Suurin syy, miksi lähdin Beaglen kanaaliin laivaretkelle, oli majakka! Kyllä, halusin nähdä majakan, jonka kautta retki koukkaisi. Se on niin klassisen majakan näköinen kuin olla ja voi puna-valkoisine raitoineen ja se sijaitsee pikkuruisella saarella. Jos Muumilaakson tarinat jotain iskostivat muhun, on se rakkauteni majakoihin. Nyt lähdin maailman ääriin vain yhtä kaunista yksilöä ihmettelemään!
Mutta oli se sen arvoista. Les Eclaireurs oli niin kaunis. Lisäksi olin todella onnekas, sillä pääsin risteilemään tuolla uskomattoman kauniina iltapäivänä. Aurinko paistoi ja taivaalle oli ripoteltu muutama pilvenhattara. Ei majakkaa voi täydellisemmässä ympäristössä nähdä.
Kuului katamaraaniretkeen muutakin. Ennen majakkaa pysähdyimme kahdella pienellä saarella. Toista asuttivat merileijonat, toista linnut. Lintusaarella oli paljon mustavalkoisia merilintuja, jotka näyttivät ensisilmäyksellä pingviineiltä, kunnes nousivat lentoon. Laivalla olleet kiinalaiset silti sekosivat linnuista, huusivat kuorossa “pinguinos, pinguinos”, survoivat kaikki muut matkustajat laivan kaiteita vasten ja rynnivät ottamaan selfieitä. Lintujen kanssa, jotka eivät edes olleet pingviinejä… Kaikkea sitä.
Mutta mahtui retkeen myös pingviinejä! Menomatka huipentui pysähdykseen Isla Martillon, pingviinien asuttaman saaren rannoille. Saarella asustaa ainakin kahta eri pingviinilajia: patagonianpingviinejä (magellanic penguins) ja valkokulmapingviinejä (gentoo penguins). Valkokulmapingviinit ovat niitä, joilla on punaiset nokat ja ovat kuvissa paljon tuimemman näköisiä. Patagonianpingviinit taas ovat noita runsaslukuisempia palleroita.
Mitä enemmän näen eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössään, sitä enemmän sitä arvostan. On hauskaa katsoa, kun eläimet ovat oikeasti iloisia, leikkisiä omia itsejään – jos siltä tuntuu. Eivätkä vain apaattisina eläintarhojen häkeissä tai viihdyttävät ihmisiä pakotettuina. Kasassa nukkuvia merileijonia ja tomerasti ympäriinsä viipottavia pingviinejä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.
Retkeni Beaglen kanaaliin olisi ollut täydellinen ilman eläimiäkin, mutta kyllä ne kruunasivat päivän. Retki kesti noin 4,5 tuntia, missä ajassa ehti nauttia Beaglen kanaalin kauneudesta rauhassa. Olen silti edelleen niin vaikuttunut kaikesta näkemästäni, että voisin lähteä tuonne koska tahansa uudelleen. Vaikka koko päiväksi nauttimaan ja ihmettelemään. Maailma ei ole koskaan ollut näin kaunis ❤
Jos siis harkitset käyntiä Ushuaiassa, suosittelen ehdottomasti, jo ihan sen takia että pääset käymään täällä! On Ushuaia itsessäänkin ihastuttava, siellä todella aistii maailman lopun fiiliksen.
Lue myös nämä:
- 10+1 suosikkipaikkaani maailmanympärimatkalla
- Patagonian luonnon kauneus oli mykistävää
- Perito Moreno – jäätävän upea jäätikkö Argentiinassa
- Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä.
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
traveldreamer17
21.3.2018 at 16:36Upean näköistä! Ja nuo eläimet <3. Itselleni ei ole tullut edes mieleen matkustaa Tulimaahan, mutta saitpa tällä postauksella senkin minun bucket listille. Sun maailmanympärimatkan seuraaminen ei ole mulle kyllä terveellistä, koska matkakuume vain nousee.
Noora | Kerran poistuin kotoa
23.3.2018 at 00:47Voin myöntää, ertä Tulimaa ei ole aina ollut mullakaan must go -paikkojen kärkipäässä. Mutta kun Patagonia ylipäänsä oli, niin jotenkin tuntui hauskalta ajatukselta, jos lähtisi käymään Ushuaiassa, ja siitä koko ajatus sitten lähti. Mitä enemmän alueeseen tutustuin, sitä vakuuttuneempi olin siitä, ettei valinta olisi huono. Eikä se todellakaan ollut 🙂 Ei tämä reissu kyllä tee hyvää omalle matkakuumeellekaan, jatkuvasti kuulee uusista kohteista, joihin ei nyt tällä kertaa ehdi…
Kirsti
22.3.2018 at 16:46En yhtään ihmettele, että näistä maisemista ja eläimistä lumoutuu, on nuo niin kauniita maisemia ja varmasti onnellisia eläimiä omassa ympäristössään..
Mukavaa, että saan ihmetellä näitä aivan ilmatteeksi sinun kuvaamana ja kertomana. Itse en voi koskaan päästä näitä luonnossa näkemään. Kiitos Sinulle.
Noora | Kerran poistuin kotoa
23.3.2018 at 00:51Maisemat olivat kyllä uskomattomat ja eläimet kruunasivat koko paikan. Kovin onnellisilta näyttivät, toivottavasti niitä ihmettelevässä käyvät ihmiset eivät häiritse niitä! Upeaa kuulla, että mun tarinoista ja kuvista on iloa myös muille. Mielelläni näitä jaan, olisihan se aika hölmöä pitää kaikki huikeat kokemukset vain omana tietonaan 🙂 Kiitos siis sinulle, että luet juttujani!