Moikka! Tällä puolella ruutua on pitänyt kiirettä. Uudessa-Seelannissa on tullut oltua jo viikon verran, enkä vielä ole blogin puolelle ehtinyt kirjoittaa kuulumisia. Jos haluat seurailla kuulumisia hieman tuoreemmaaltaan, kannattaa laittaa seurantaan blogin FB-sivu ja Instagram-tili, joihin yritän hieman useammin päivittää matkan tapahtumia.
Mutta otsikkoon palaten, on Uusi-Seelanti ehtinyt viedä sydämeni varsin totaalisesti. Eikä siihen oikeastaan edes tarvittu viikkoa, vaan se tapahtui heti kun tänne pääsin. Jo lennolla Australiasta tänne vatsa kipristeli onnesta, kun tuijottelin ikkunapaikalta alla avautuvia maisemia. Joistain paikoista tulee heti tunne kuin kotiin olisi tullut, ja Uudesta-Seelannista tuli sellainen heti. Jo heti lentokoneesta nähtyjen maisemien perusteella. Tunne on vain vahvistunut, mitä enemmän aikaa olen täällä viettänyt.

Waiheke

Waiheke
Pari ensimmäistä päivää vierähti Aucklandin hujakoilla. Itse kaupungista en osaa paljoakaan sanoa, paitsi että siellä on paljon mäkiä. Niin paljon, että suosiolla otettiin taksi meidän majapaikasta bussiasemalle mieluummin kuin lähdettiin huhkimaan roinavuoriemme kanssa hullun jyrkkään ylämäkeen.

Waiheke
Kuten edellisestä ymmärtää, olen saanut matkaseuraa! Kaverini Assi lensi Suomesta tänne, oltiin Aucklandissa samana päivänä, mä tosin vasta illalla kun Assi tuli jo aamulennolla. Parin päivän päästä muutumme duosta trioksi, kun Ella yhyttää meidät Christchurchista, mistä otamme campervanin allemme.

Waewaetorea

Minä ja Assi Waewaetorealla
Tässä autoilua odotellessamme ollaan Assin kanssa harrastettu pientä saarihyppelyä. Aucklandissa suuri osa ajasta meni tutustuessa Waiheke-saareen. Ehdittiin haikkailla siitä ehkä kymmenesosa, mutta maisemat oli aivan mahtavia! Luonto on täällä ihan huikaisevan kaunista.
Seuraavaa saarihyppelyä teimme Paihiassa, jossa tehtiin muutaman tunnin veneretki alueen eri saaria kiertäen. Ainoastaan yhdellä niistä käytiin maissa, nimittäin nimihirviö Waewaetorealla. Mutta siellä kyllä kelpasi olla. Onneksi voin laittaa tänne kuvia, koska ei mun verbaaliset kyvyt millään riittäisi tuon kaiken kauneuden kuvaamiseen.
Paihian saarihyppelyn jälkeen vaihdettiin saarta pohjoisesta etelään. Parin päivän ajan meidän tukikohta oli Nelson, jossa käytiin moikkaamassa Assin tuttuja, jotka ystävällisesti majoittivat meidät ja kierrättivät meitä ympäri seutuja. Lisäksi sain leikkiä noin miljoona pallonheittokertaa aivan ihastuttavan koiran, Kalan, kanssa.

Ihana Kala!
Nyt ollaan matkalla Kaikouraan, jossa olisi tarkoitus viettää seuraava yö, haikkailla ja toivottavasti nähdä delfiinejä ja valaita!
Säiden puolesta meillä on käynyt aika hyvä tuuri. Sadepäiviä on kyllä reissuun mahtunut, mutta ne ovat oikeastaan olleet matkustuspäiviä. Lisäksi Nelsonia riepotteli kunnon myrsky paria päivää ennen kuin suunnattiin sinne, mutta onneksi se ei vaikuttanut meidän suunnitelmiin. Todella pahaa jälkeä tulvavesi oli silti kaupungissa tehnyt. Nyt taas automatkalla Nelsonista Kaikouraan voi vielä todistaa taannoisen maanjäristyksen tuhoja. Aika hiljaiseksi vetää nähdä näin läheltä luonnonvoimien mahti ja tuhovoima.

Nelson
Yritän kirjoitella kuulumisia aina kun pystyn, mutta jos blogin puolella seuraavat tulevat viikot ovat hieman hiljaisempia, se johtuu siitä, että autoillaan pitkin maata ja olosuhteet ovat mitä ovat. Mutta ainakin Facebookia ja Instagramia pyrin päivittämään suht aktiivisesti.
Lue myös nämä:
- Parasta Uudessa-Seelannissa – kuvankaunis Milford Sound
- Uuden-Seelannin Stewart Island oli kuin paratiisi
- Hobittila ihastutti oikeasti!
- Viisumi- ja maahantulovinkkejä Uuteen-Seelantiin matkaaville
Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä.
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Anni | Rajatapaukset
6.2.2018 at 13:04Mun puolestaan ei tarvitse kuin katsoa näitä sun kuvia ja oon ihan sydän lääpällään Uuteen-Seelantiin päin!
Noora | Kerran poistuin kotoa
10.2.2018 at 10:55No arvaa oonko mä lääpälläni! Joka päivä vaan entistä enemmän.
Milla
21.2.2018 at 13:52Moi! Päivitätkö instaa ja blogia wifillä aina kun mahdollista, vai onko sulla joku “oma” netti siellä mukana? Ite oon suunnittelemassa Uuden-Seelannin kiertämistä ens vuonna. Sun blogin lukeminen nostattaa kyllä matkakuumetta aika kovin! 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
23.2.2018 at 11:55Moi! Ostin tänne saapuessani travel simin, jotta pystyisin käyttämään nettiä paremmin. Mutta suomalaisena, rajattomaan dataan tottuneena se kuluu niin nopsaan että turvaudun myös wifiin aina kun sellainen on saatavilla. Muuten travel simin data kuluu todella nopsaan. Kiva kuulla että matkakuumeen nostattaminen on onnistunut 🙂