Kerran poistuin kotoa
Blogihaasteet Eurooppa Vuosikatsaus

Matkavuosi 2017 – kuusi reissua, kymmenen tarinaa

Iloista vuotta 2018! Vuodenvaihteeseen kuuluu blogimaailmassa vetää yhteen menneen vuoden reissuja, maita ja kohteita. Itse niputin jo joulukuussa kasaan Euroopalle omistetun reissuvuoteni 2017, mutta nyt palaan siihen vielä muutaman makupalan kanssa.

Vaikka blogissani yritän kertoa reissuista monelta kantilta, kuten käymisen arvoisista kohteista, paikasta toiseen liikkumisesta ja myös siitä kun kaikki ei aina mene putkeen, ei ihan kaikkea tule silti aina blogissa jaettua. Tai jos niistä tuleekin mainittua, niin ehkä vain sivulauseen verran. Mikä on harmi, sillä viime vuoden matkoihini mahtui monta pientä tapahtumaa, jotka tulevat niihin hetkiin liittyvistä kuvista mieleen. Tässä vielä katsaus viime reissuvuoteeni, kymmenen pienen tarinan kautta.

MADRID TAMMIKUUSSA JA MIKKI HIIRI MERIHÄDÄSSÄ

Vuoden ensimmäinen reissu vei mut pitkäksi viikonlopuksi Madridiin. Sää oli hieman kesäisempi ja aurinkoisempi kuin Suomessa ja viihdyinkin mainiosti ulkona keväisestä fiiliksestä nauttien. Ihastuin kovasti Madridin suureen puistoon, El Retiro Parkiin. Se muistutti mua hieman puistosuosikistani Central Parkista.

Puisto tarjosi paljon nähtävää ja myös tekemistä. Turkoosin sävyissä hehkuvalle lammelle olisi myös päässyt soutelemaan. Olin yksin reissussa, joten mietin, viitsinkö mennä yrittämään veneen ohjaamista omin päin. Varsinkin kun edellisestä soutukerrasta oli jo useita vuosia. Siinä pähkäillessäni mulla alkoi soida päässä – kuin varoituksena – Mikki Hiiri merihädässä. Ja heti sen jälkeen mua vastaan käveli kukas muu kuin Mikki Hiiri! Otin tämän merkkinä ylempää siitä, että parempi pysyä tällä kertaa kuivalla maalla.

HELMIKUU JA TÄYDEN KYMPIN AURINGONNOUSU

Helmikuussa olin suuntaamassa viikonloppumatkalle Tallinnaan. Koska olen säästäväinen, en raaskinut ostaa bussia Tampereelta satamaan asti vaan jäin pois Kampissa, säästin rahaa ja suoritin reippaan aamu-ulkoilun satamaan. Olin liikkeellä aikaisin aamulla ja kävellessä Helsinki vasta heräili ympärilläni. Aamun toisiksi parasta antia tarjosi yllätyksenä tullut, upeissa väreissä hehkunut auringonnousu.

Olen suuri auringonlaskujen fani, mutta harvoin olen hereillä nousujen aikaan. Joten otin tästä harvinaisesta ilosta kaiken irti kuvaillen väri-iloittelua vähän joka kulmasta ja ties missä pusikoissa ja ryönäkasoissa rämpien. Kuvausmania kannatti, sillä palkkioksi kaikesta löysin maasta 10 euroa!

HUHTIKUU TARJOSI MAINIOITA NÄKYMIÄ

Huhtikuu tarjoili hulppeita maisemia monesta eri näkövinkkelistä. Iloisin yllätys koitti kun saavuimme Berliinin hostelliin. Olimme varanneet oman huoneen mukavalla sijainnilla sijaitsevasta hostellista, mutta mitään kovin suurta ja ihmeellistä en silti paikalta odottanut. Yllätys olikin suuri, kun huonetta tutkiessamme huomasimme, että siihen kuului myös pieni parveke! Parveke antoi tunnelmalliselle kadulle ja tarjoili täydellisen vinkkelin TV-tornin kuvailuun.

Huhtikuinen reissu kuljetti mua Berliinin lisäksi vuorokaudeksi Riikaan ennen kotiinpaluuta. Pääsiäisenä lensin reissukohteiden välissä yhteensä neljällä lennolla, jotka kaikki olivat sen verran aikaisia aamulentoja, että nukuin autuaasti läpi jokaisen. Berliini-Riika -lennolle irronnut ikkunapaikkakin meni lähes tyystin hukkaan unia katsellessa. Yhtenä hetkenä ilmeisesti silti havahduin unestani hetkeksi, katsoin ikkunasta ulos, näin hassunmuotoisia pilviä, nappasin kuvan, nukahdin saman tien uudelleen ja unohdin koko asian. Kunnes myöhemmin kuvia selaillessani törmäsin näihin unensekaisiin pilvi-ikuistuksiini.

VENETSIAN SALAPERÄISET HEVOSET – MYÖS TUKHOLMASSA

Toukokuussa seikkailin pitkin Italiaa ja päätin saapasmaan retkeni Venetsiaan. Venetsiassa yksi ehdottomista käyntikohteistani oli Basilica di San Marco ja erityisesti sen parveketta koristavat hevospatsaat. Hevospatsaat halusin nähdä, sillä seikkailin kaupungissa osittain Dan Brownin Inferno-kirjan innoittamana ja kyseiset hevoset oli mainittu siinä. Kiipesin kirkon parvekkeelle niitä ihailemaan ja tsekkasin myös paikan museossa esillä olevat alkuperäiset patsaat.

Venetsiasta lensin Tukholmaan jatkamaan reissuani, ja törmäsin aivan sattumalta uudelleen näihin hevosiin! Oikaisin siellä jonkun pienen aukion kautta, jossa oli vielä remonttiakin menossa. Siinä puikkelehtimisen lomassa huomioni kiinnittyi yhtäkkiä tutunoloiseen hevospatsaaseen. Ja sitten toiseen. Patsaiden kopioit sijaitsivat jostain syystä myös tuolla pienellä aukiolla Tukholman ydinkeskustan laitamilla. Tuskin olisin patsaisiin sen suuremmin huomioita kiinnittänyt, ellen niitä olisi juuri varta vasten Venetsiassa ihaillut.

KUMMALLINEN VAANIJA TOUKOKUISESSA VENETSIASSA

Venetsiasta löytyy enemmänkin kerrottavaa. Kaupunki on oikeasti niin upea ja kuvauksellinen kuin kuvissakin. Ja kaikki haluavat ikuistaa niitä näkymiä myös itse. Mikä tarkoittaa, että joka paikassa on ihmisiä, kuvaajia ja ihmettelijöitä. Mikä yllätys! Bongasin Venetsiasta kaiken muun kauniin lisäksi aivan ihanan sillan, josta tietenkin halusin kuvan. Ilman ihmisiä.

Alkoi pitkä vaaniminen kadunkulmassa, jossa seisoin kuvauskalusto kädessä väijyen ja tuhahdellen. Aina kun edelliset sillan tutkijat, maisemien ihailijat ja itsensä ikuistajat olivat häipyneet maisemista, tuli seuraavia tilalle ennen kuin ehdin käyttää lännen nopeinta laukaisinsormea. Noin vartin kyttäämisen jälkeen tilaisuuteni koitti, sain kuvan ihmisvapaasta sillasta ja sain häipyä kadunkulmasta puhisemasta.

TUKHOLMA OLI TÄYNNÄ KULTAA

Toukokuussa Tukholma tarjosi yllätyshevosten lisäksi enteen tulevasta. Kävelin Gamla Stanin halki viimeisenä Tukholman päiväni iltana, juuri ennen kuin suunnaksi piti ottaa lentokenttä. Myöhemmin illalla pelattaisiin jääkiekon MM-kisojen loppuottelu, jossa Ruotsi pelaisi Kanadaa vastaan. Käännyin Gamla Stanissa kujalle, jonka huomasin olevan täynnä kultaista paperisilppua. Tuossa hetkessä tiesin, että Ruotsi tulisi voittamaan maailmanmestaruuden ja niin myös kävi.

KESÄ SAA LOKITKIN POSEERAAMAAN

Monacon tuima tipunen | Tallinnan vähintään yhtä iloinen tirppa

Lintuja on hauska kuvata, varsinkin jos ne tekevät jotain ikuistamisen arvoista. Kuten tuijottavat kameraan selkeästi kuvaajaa halveksien. Tuimailmeisiä lokkeja tarttui puhelimeni muistiin sekä kesäkuussa Tallinnassa että elokuussa Monacossa. Varsinkin Tallinnan Patkulin näköalapaikan linnut tuntuvat olevan kuvissa enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta niistä huokuva innon taso vaihtelee. Mun kohdalla ei näyttänyt paljoakaan nappaavan.

Monacon tirppa oli vielä tuomitsevampi. Yritin kuvailla maisemia sen ohi, yli ja vaikka mitä, mutta se vain jatkoi pönöttämistä vartiossa ja loi muhun uusia tuomitsevia katseita. Lopulta päätin lähteä pahoittamasta lokin päivää ja jatkoin maisemien ihailua muualla.

 EZE, 3 000 ASUKKAAN KYLÄ JA KOLME SUOMALAISTA

Pitkin Ranskan Rivieraa seikkaillessani olin päätynyt myös ihastuttavaan Ezeen, noin 3 000 asukkaan kylään. Olin kiertänyt paikkaa aikani, nauttinut viimeisistä näkymistä historiallisen kylän hurmaaville kujille ja aloin tehdä matkaani kohti kylän bussipysäkkiä. Bussia odotellessani kuulin yhtäkkiä takaani suomenkielistä keskustelua. Suomalainen pariskuntahan se siinä oli, myös bussia odottamassa! Eipä siinä, pakkohan se oli ääneen ihmetellä maailman pienuutta ja jakaa reissuvinkkejä puolin ja toisin.

PUHELINHÄIRIKKÖNÄ RANSKASSA

Olin palaamassa Ezestä takaisin Nizzaan, kunnes jo monta kertaa junan ikkunasta näkynyt suloinen Villefranche-sur-Mer veti puoleensa niin pahasti, että päätinkin jäädä siellä junasta pois. Olin seikkaillut Ranskan Rivieralla jo pitkän päivän ja nälkä alkoi ilmoitella itsestään. Ensihätiin pysähdyin gelateriaan nappaamaan hieman vatsantäytettä ja istahdin nauttimaan herkullisesta gelatosta upeisiin maisemiin vanhankaupungin kujilla. Syönnin jälkeen kaivoin puhelimen shortsien taskusta, minne olin sen syönnin ajaksi sujauttanut. Vain huomatakseni, että puhelin oli soittanut kasan taskupuheluita eri ihmisille. Sori siitä!

Tällaisia pieniä tarinoita reissuvuoteeni 2017 sisältyi.

Lue myös nämä:


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.

You Might Also Like...

24 Comments

  • Reply
    Virpi/Hätälasku matkablogi
    4.1.2018 at 17:29

    Ihania nämä tälläiset tarinat, jotka todella usein jäävät kertomatta sen varsinaisen kohdepostauksen yhteydessä! Ja aivan ihana tuo silta Venetsiassa, kyllä tuon kuvan eteen kannatti vartti puhista. On muuten oikeasti ärsyttävää kun “näet” vuosisadan hienoimman kuvan silmissäsi, mutta ilman sitä valtavaa ihmismassaa siinä ympärillä. Itseltäni löytyy lukematon määrä näitä vuosisadan otoksia, joita kaikkia koristaa vähintäänkin jonkun kiinalaisen ohimo. 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      4.1.2018 at 21:28

      Tuo Venetsian silta oli kyllä kaiken tuskastelun arvoinen. Kiva se olisi ollut turistilauma päälläänkin, mutta vielä upeampi autiona 🙂 Haha, mullakin riittää kuvia, joissa on ainakin vilahdus jostain kanssareissaajasta. Tai sitten ihan kunnon rypäs niitä. Riippuu paljon kohteesta ja mahdollisesta matkaseurasta, jaksaako jäädä väijymään mahdollista ihmisvapaata hetkeä. Onneksi nyt jaksoin 😀

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    4.1.2018 at 20:02

    Hauska kooste hetkistä matkojen varrelta! Reissuilla varmasti kertyy paljon pieniä sattumuksia, joille ei tahdo löytyä blogissa sopivaa paikkaa. Yksinmatkaamisen iloja on, että voi jäädä vaikka venetsialaiseen kadunkulmaan odottelemaan sopivaa kuvaushetkeä. Itselläni ei tuollaiseen ole yleensä mahdollisuutta, mutta Tallinnan näköalapaikkojen lokkeja voi onneksi ikuistaa odottelemattakin 😀 Munkin mielestä on parempi jutella maanmiehille ranskalaisella bussipysäkillä kuin tekeytyä täysin näkymättömäksi suomalaisen ulkomailla nähdessään 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      4.1.2018 at 21:33

      Kiitos! Näitä pieniä juttuja kyllä tuntuu kertyvän melkein reissulta kuin reissulta. Aina ne eivät yhdisty tiettyyn kuvamuistoon, mutta nämä tarinat assosioituivat vahvasti kyseisiin Insta-ikuistuksiin. Kyllä, yksin (tai tietynlaisessa matkaseurassakin, jos liikkuu toisen yhtä valokuvaushullun kanssa!) voi jäädä väijymään potentiaalisia täydellisiä hetkiä, mistä olen hyvin onnellinen 🙂 Mäkin kyllä yritän vaihtaa kuulumisia suomalaisten kanssa, jos heitä tulee yllättäen reissussa vastaan. Riippuu toki vähän tyypeistä, sillä jos jutut ovat ensikuulemalla jo ihan hirveitä, silloin pidän suuni supussa. Paras tilanne tästä oli brnolaisessa hostellidormissa, jonne paukkasi iso, äänekäs opiskelijarypäs mukanaan pari (anteeksi nyt mutta aika urpon kuuloista) suomalaista. Silloin en hiiskunutkaan olevani myös Suomesta.

  • Reply
    ananas2go
    4.1.2018 at 23:19

    Ihania matkatarinoita! Tätä oli todella mukava lukea. Ja matkakuumemittari jo varmaan kärähtäisi kainalossa.

  • Reply
    Ansku BCN
    5.1.2018 at 11:11

    Olipa kiva lukea tässä aamukahvilla näitä tarinoita! Tuo Ezen suomalaiskohtaaminen on tutun kuuloinen, suomalaisiin kun tulee törmättyä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Pikkupaikoissa jään yleensä juttelemaan tai ainakin moikkaan, mutta esimerkiksi täällä Barcelonassa yritän (en tiedä miksi) olla kuin en ymmärtäisi suomea 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      5.1.2018 at 14:45

      Kiitos, kiva kuulla! Haha, mulla on vähän sama juttu. Paikasta, tai ihmisistä, riippuen sitä joko haluaa jakaa suomalaisuutensa muiden kanssa tai sitten ei 😀 Barcelonassa olin muutama vuosi sitten viiden päivän verran, ja jo siinä ajassa tuli törmättyä todella moneen suomalaiseen, joten ymmärrän kyllä. Hämmentävin kohtaaminen suomalaisen kanssa mulla oli Perussa, Cuscon laitamilla. Siinä tuli kyllä rupateltua pitkä tovi!

  • Reply
    Sisko / Hieman_vino
    6.1.2018 at 18:05

    Mukavia matka hetkiä ja retkiä sinulla ollut! 🙂 Toivottavasti kuluva vuosi tarjoaa yhtä ihania tarinoita. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.1.2018 at 13:31

      Mukava matkavuosi on kyllä takana, siihen mahtui paljon pieniä ja suuria hetkiä ja tarinoita 🙂 Kiitos, toivotaan että kuluva vuosi tarjoaa niitä myös sulle!

  • Reply
    satu & milla
    6.1.2018 at 21:07

    Nuo Ranskan Rivieran pikkukylät saavat kyllä matkakuumeen nousemaan kertaheitolla… Olen lähinnä kiertänyt Ranskan Alppeja Pariisin, Lyonin ja Reimsin lisäksi, ja rannikko on jäänyt jostain syystä kokonaan käymättä! Täytyykin laittaa muistiin varsinkin tuo Eze! – Satu

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.1.2018 at 13:33

      Itsekin ihastuin pahasti Ranskan Rivieran pikkukyliin. Vaikka Nizzakin ihastutti, olivat nuo kylät vielä upeampia. Kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan noille kulmille, jos tulee tilaisuus. Todella kaunista luontoa ja ihanan värikkäitä kyliä. Eze oli ehdottomasti tuon alueen helmi 🙂

  • Reply
    Katja / Lähtöselvitetty
    6.1.2018 at 23:56

    Mahtavia hetkiä! On sulla ollut kärsivällisyyttä odottaa turisteista tyhjää siltaa Venetsiassa, mutta kuvan perusteella kyllä kannatti. Silta näyttää tyhjänä varmasti paremmalta kuin täynnä kamera kaulassa vaeltavia kanssakuvaajia. Suosikkini olivat ehkä kuitenkin ne taskupuhelut, joita olet soittanut Ranskasta – harmi, ettei vastaajien ääninauhaa pääse kuuntelemaan.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      7.1.2018 at 13:36

      Kiitos! Haha, joskus olen valmis pieneen odotteluun, jos tiedossa on tarpeeksi upea kuvauskohde. Aina tätä taktiikkaa ei voi kuitenkaan käyttää, muuten koko päivä menisi odotteluun. Mutta tällä kertaa se kannatti. Nuo taskupuhelut kyllä naurattivat, kun ne huomasin. Kaikkea sitä sattuukin!

  • Reply
    Travelloverin Annika
    7.1.2018 at 23:04

    Tunnistan niin tuon tilanteen, kun haluaisi saada juuri sen oikean kuvan, mutta aina joku photobombailee paikalle. Monesti kuva voi olla oikeasti kiinnostavampi ihmisineen, mutta tuo silta ei nyt todellakaan ketään muuta kaipaa. Venetsiassa hiljaiset hetket ovat turistisimmilla paikoilla oikeastaan mahdottomia, jollei ole liikkeellä tosi aikaisin aamulla. Mutta syrjemmällä on ihanan rauhallista. Venetsia on suuri rakkauteni. <3

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      8.1.2018 at 18:07

      Ihmisille kuvissa on aikansa ja paikkansa. Tähän ne eivät todella olisi sopineet. Onneksi jaksoin odotella tilaisuuttani, sillä tuo on yksi suosikkikuvistani Venetsiasta. Venetsia on kyllä hyvin kaksijakoinen. Välillä väkeä on kuin sitä kuuluisaa pipoa, toisinaan tupsahtaa jonnekin aivan autiolle kujalle tai aukiolle. Venetsia oli kyllä ihastuttava, sinne varmasti palaan vielä monesti 🙂

  • Reply
    sari/ matkalla lähelle tai kauas
    8.1.2018 at 19:28

    Kivoja hetkiä Euroopan matkoilla. Minut Venetsia jätti kylmäksi mutta jälkeenpäin kuvista olen ihastellut niin, että olen todennute, että sinne on palattava uudelleen.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      9.1.2018 at 16:49

      Harmi, että Venetsia jätti kylmäksi. Mä olin itse asiassa varautunut siihen, etten pitäisi kaupungista lainkaan. Että se olisi liian täynnä ihmisiä, hälinää ja hajuja, mutta hullaannuinkin Venetsiaan pahasti. Toivottavasti toisella kertaa Venetsia lumoaa sutkin.

  • Reply
    traveldreamer17
    9.1.2018 at 20:14

    Minullakin kävi niin, että Venetsia ei jotenkin sytyttänyt, mutta koska käynnistä on jo 15 vuotta olen ajatellut antaa kaupungille uuden mahdollisuuden. Ja johonkin muuhun vuodenaikaan kuin kesällä + 40 asteen helteessä.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      10.1.2018 at 12:55

      Toivottavasti Venetsia antaa sullekin parastaan toisella kertaa! Toki nämä ovat aina makuasioita ja kaikesta ei voi pitää, mutta mä ainakin tykkäsin paikasta niin paljon, että toivon samaa fiilistä myös muille! Mä olin paikalla toukokuun puolivälissä, jolloin lämpöä oli noin 25 astetta, eli mulle juuri sopivasti 🙂

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    14.1.2018 at 20:32

    Hieno kuva tuosta sillasta, joten kannatti odottaa ja puhista vartti sen saamiseksi! Olen huomannut, että suomalaisia on ihan kaikkialla, missä tahansa päin maailmaa ja jopa pienimmissä kylissä. Aina en kyllä suutani aukaise paljastaakseni olevani myös suomalainen, mutta sopivassa tilanteessa toki. Toisinaan suomalaiset kylläkin luulevat, että kukaan ei voi ymmärtää heitä ja puhuvat siksi isoon ääneen asioista, joista tuskin muuten niin avoimesti keskustelisivat. Silloin en viitsi nolata heitä paljastamalla, että ymmärrän kaikki 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      15.1.2018 at 11:09

      Kiitos! Tuon sillan ihmisvapautta kyllä kannatti odottaa. Vaikka Venetsiassa on paljon kaunista, oli tuo silti yksi suosikkikuvistani sieltä. 🙂 Haha ollaan siis samanlaisesti valikoivia sen suhteen, reagoidaanko toisten suomalaisten olemassaoloon. Joskus on vaan hauskaa jäädä kuuntelemaan jotain koomista keskustelua ja miettiä että parempi olla niin kuin ei mitään tajuaisi 😀

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    30.1.2018 at 23:06

    Olipas sulla kiva reissuvuosi eikä taida tämäkään reissuvuosi huonommaksi jäädä 🙂 Viime vuoden kohteista Venetsia ja Tukholma ovat ikuisia suosikkejani, molemmissa on aina kiva käydä. Venetsiassa varsinkin pitäisi käydä useammin.

    Mukavia seikkailuja tälle vuodelle!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.2.2018 at 03:48

      Viime vuosi oli kyllä oikein mainio, eikä tämäkään ole huonosti alkanut 🙂 Tukholma on myös mun ikisuosikki ja tuntuu, että Venetsiasta tuli myös sellainen! Kivoja seikkailuja tälle vuodelle myös!

Vastaa käyttäjälle ananas2go Cancel Reply