Kerran poistuin kotoa
Blogihaasteet Suomi

Sinivalkoisia kuvia satavuotiaalle Suomelle!

Suomi, kaunis kotimaani, täytti eilen 100 vuotta. Vaikka en koe itseäni mitenkään erityisen isänmaalliseksi ihmiseksi – enemmän näen itseni jonkinlaisena maailmankansalaisena, vaikka Suomessa asunkin – on Suomen juhlavuosi silti nostanut ylpeyttäni ja lisännyt kiinnostustani tätä upeaa maata kohtaan.

Blogini painottuu ulkomaiden ihmettelyyn ja ihailuun, mutta on täällä silti aina varattuna pieni soppi myös kotimaan annille. Parina viime vuotena olen panostanut myös Instagramin puolella Suomen kauneuden jakamiseen ja ylistämiseen. Joten mikä sen parempaa tapaa osoittaa kunnioitustani Suomelle kuin jakaa sen kauneimpia paloja syntymäpäiväsankaria juhlistaakseni.

Suomi-kuvia olisi löytynyt Instagram-tililtäni vaikka kuinka monen eri postauksen kuvitukseksi. Päätin ammentaa tähän postaukseen inspiraatiota Suomen väreistä, sinisestä ja valkoisesta. Vaikka Suomen luonnosta löytyy melkein koko väripaletti (ainakin silloin kun ikuinen marraskuu ei ole valloillaan), ei mielestäni mikään ole suomalaisempaa kuin sinisestä järvestä peilautuvat valkoiset pilvenhattarat tai niin pureva talvipakkanen, että se muuttaa lumisen maiseman sinertäväksi.

Tämän postauksen kuvituksena toimivat siis omat sinivalkoiset suosikkini satavuotiaasta Suomesta.

Vaikka olen aina arvostanut monia kotimaani hyviä puolia kuten loistavaa koulusysteemiä, turvallisuutta, puhtautta ja asioiden sujuvuutta, ovat nämä asiat konkretisoituneet vasta kun olen alkanut matkustaa enemmän. On pitänyt lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Singaporessa lounasseuraksi osunut nuorimies kehui kilpaa maamme loistavia PISA-tuloksia. Kaunista luontoamme ja hiljaisuutta ylistetään. Vuodenaikojen kirjoa hämmästellään. Jos reissun päältä löytyy Suomesta kiinnostunut keskustelukumppani, esittelen hänelle ylpeänä Instagramini parhaita Suomi-otoksia.

Vaikka arvostan Suomea korkealle, en silti malta viettää täällä tarpeeksi vapaa-aikaani. Kun leimaan itseni töistä lomalle, se tarkoittaa väistämättä Suomen pölyjen karistamista hetkeksi jaloistani. Välillä päätän, että voisin yrittää panostaa kotimaanmatkailuun edes vähän enemmän, mutta aina seuraavia lomakohteitani arpoessa mielen valtaavat ulkomaat. Koska vietän suuren osan arjestani Suomessa, nähden suomalaisuutta, haluan sille myös vastapainoa.

28 lomapäivää vuodessa on älyttömän vähän. Varsinkin jos Suomen kanssa huomiosta kilpailee parisataa valtiota. Joku voisi kehittää tällaisille kotimaanpakoilijoille lomasysteemin, jossa 28 lomapäivän päälle saisi vaikka 5 lisäpäivää vuodessa, mutta vain, jos ne käyttäisi Suomessa matkusteluun. Mä ainakin voisin tarttua tällaiseen porkkanaan!

Onneksi kolikon kääntöpuolena on se, että yleensä aina kun reissaan Suomessa, nautin siitä. Poislukien se yksi kerta, kun matkustimme Turusta Lahteen keikkaa katsomaan ja eksyimme Forssaan. Tietenkin vielä kovassa kiireessä. Bändit ovatkin yksi oleellinen syy siihen, että olen edes vähän onnistunut laajentamaan suppeaa Suomi-tuntemustani. Tuskin olisin koskaan käynyt Lahdessa, Joensuussa tai Mikkelissä, jos suosikkiyhtyeeni eivät olisi noissa kaupungeissa keikkailleet.

Ilman musiikillisia innoittajia olisin tuskin myöskään norkoillut Pieksämäellä nälkäisenä odottamassa ruokakaupan avaamista, tekstaillut autocorrectin uhrina Siilinjärvellä tai saanut kahmakaupalla pillejä kotiinviemisiksi Sotkamosta.

Olen viime vuosina hurahtanut aina vain pahemmin luontomatkailuun ja sama suuntaus kiinnostaa myös Suomen kohteita ajatellen. Vaikka suomalainen luonto on harvoin mikään superlatiivi, ellei käytetä adjektiivina harmaata (ai mikä ikuisen marraskuun katkeruus), on sen herkkyyden ja jylhyyden yhdistelmässä silti jotain todella runollista ja rauhoittavaa. Suomen luonnossa mieli lepää.

Tampereen luonto, erityisesti sen järvimaisemat, ovat kietoneet mua viime vuosien aikana pikkusormensa ympäri. Joskus jo pelkkä ajatus siitä, että muutaman minuutin päässä kotiovesta on odottamassa luontoa ja rauhaa, on tyynnyttävää.

Harvat viime aikojen kotimaankohteeni, kuten Helsingin Kivinokka ja Suomenlinna sekä Vaasan kupeesta löytyvä Merenkurkun saaristo ovat kuin oppikirjaesimerkkejä siitä, miten kaunista Suomessa voikaan olla. Merta, vehreyttä, idylliä. Luonnon mahtipontisuutta ihmisen kädenjäljen rinnalla.

Metsiin ja veden äärelle huomaan hakeutuvani Suomessa aina kuin mahdollista. Juuri niihin sinivalkoisiin maisemiin, höystettynä kolmannella suomalaisella perusvärillä vihreällä. Vasta viime aikoina olen oppinut ihastelemaan Suomen joka paikassa kasvavia puita. Eivät nekään ole mikään itsestäänselvyys. Islanti varmasti on kateellinen kaikista metsistämme.

Olen onnekas, että saan ympäröidä jokapäiväisen arkeni Suomella. Vaikka parjattavaakin löytyy, on näissä herkissä sinivalkoisissa maisemissa hyvä olla ja elää.

Onnea satavuotias Suomi!

Lue myös nämä:


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Piia
    8.12.2017 at 10:33

    Aivan hurmaavia kuvia! Suomen luonto on kyllä kaunis <3

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    8.12.2017 at 19:13

    Onpas niin kauniita kuvia, että ihanhan tässä tuli ikävä Suomeen – siitäkin huolimatta, että ei tässä joulukuun alussakaan taida vielä olla kotimaassamme kovinkaan kaunista eikä lumi tuomassa valoa. Hauska idea tuo, että voisi saada lisää lomapäiviä jos ne käyttäisi kotimaan matkailuun. Kelpaisi minullekin 🙂 Lomapäiviä kun on vuodessa mielestäni aina liian vähän, mutta onneksi olen ollut viimeiset pari vuotta töissä paikoissa, joissa on halutessaan saannut palkatonta lähes mielin määrin.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      10.12.2017 at 16:55

      Kiitos! Tällä hetkellä ainakaan Tampereella ei ole ollut kuin satunnaista talvikauneutta. Pari kertaa lunta on tullut oikein tupruttaen niin että puiden oksat ovat notkuneet lumesta ja kaupunki on ollut kuin pala satumaata. Kunnes seuraavana päivänä kaiken kauniin on pyyhkäissyt pois vesisade… Mullakin onneksi on mahdollisuus napsia lomapäivien lisäksi hyvin sijoitettuja vapaapäiviä sun muita, joiden avulla loihtia pitkiä viikonloppuja, joiden turvin pääsee jo matkustamaan ainakin suorien lentojen siivittämänä mukavan kauas. Toki palkatontakin aina saa jonkin verran, mutta tällaisella matalapalkka-alalla sitä ei voi määräänsä enempää ottaa, koska sitten ei olisi rahaa matkustella, vaikka vapaata olisikin 😀

  • Reply
    Travelloverin Annika
    8.12.2017 at 21:35

    Voi mahdoton, miten ihania kuvia!
    Maailmalla huomaa, miten Suomea tosiaan arvostetaan. Kuinka moneen kertaan olen vastannut kysymykseen suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen erinomaisuudesta. Maailmalla alkaa itsekin arvostaa Suomea, ei muiden mielipiteiden vuoksi vaan ihan siksi, kun tajuaa, kuinka hyvin täällä niin moni asia on. Sanon aina samaa, että kyllähän minunkin pitäisi täällä enemmän matkustaa, mutta kun veri ei vielä ole sinivalkoinen. Se vetää liikaa toisaalle.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      10.12.2017 at 17:00

      Kiitos Annika!
      Törmäsin kerran ulkomailla johonkin tyyppiin, joka fanitti Aki Kaurismäen leffoja ja ihmetteli, kun mä en niistä suomalaisena perustanut tippaakaan. Tosin sitten kun selitin hänelle, että kun todistan sitä ankeaa melankolian täyttämää arkea päivittäin, en enää halua katsoa sitä elokuvista. Sen jälkeen hän kyllä ymmärsi 😀 Mutta on tämä meidän arkemme täällä ihmettelyn aihe, monellakin tapaa. On lohdullista, että muillakin veri vetää aina muualle, vaikka Suomessakin riittäisi nähtävää. Eikä se johdu siitä, ettei arvostaisi Suomea. Tällaisia me vain olemme.

  • Reply
    Kati / Lähinnä Kauempana
    10.12.2017 at 11:57

    Tämän pimeyden ja harmauden keskelle tarvitaan noita kauniita kuvia muistuttamaan, että Suomen luonto todella on kaunis! Viime aikoina minulla on vain kokemuksia räntä- ja vesisateesta sekä hiekkaisista kuravaatteista. Odottelen kovasti, että saataisiin lunta.

    Tämäkin joulu me vietetään täällä Helsingissä, mutta uudeksi vuodeksi matkataan kotiseuduilleni Pohjois-Savoon. Luulisi sieltä ainakin lunta löytyvän!

    Toivottavasti sinäkin ehtisit nauttia lumisesta Suomesta, ennen kuin karkaat maailmanympärimatkallesi!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      10.12.2017 at 17:03

      Suomen luonto on parhaimmillaan aivan huumaava. Harmi vain, että viimeiset pari vuotta tuntuu menneen pitkässä marraskuussa, jonka sekaan mahtuu vain pieniä pilkahduksia siitä, millaista täällä parhaimmillaan on. Mä toivoisin, että saataisiin maahan kasa lunta, joka yhtäkkiä vain ilmestyisi ja pysyisi. Vaikka lumi kaunistaa maiseman, huomaan vihaavani lumisadetta. Sitä, kun märkiä, pienen marsun kokoisia rättejä sataa niin että vaikka kuinka olisi pukeutunut sään mukaan, on meikit pitkin naamaa ja lunta eksynyt ulkovaatteiden sisään. Hyh. Toivottavasti lunta löytyy edes uudeksivuodeksi sua ilahduttamaan 🙂

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    10.12.2017 at 16:35

    Sinistä ja valkoista tosiaan riittää – ei taida Suomen lipun värit olla sattumaa. Eikös sieltä Tampereelta voisi tehdä tehokkaita (sä jos kuka olet matka-aikojen optimoinnin mestari) viikonloppureissuja eri puolille Suomea ja nauttia varsinaisista lomista edelleen ulkomailla?

    Muistan edelleen, millaiselta kulttuurishokilta metsätön Islanti tuntui. Ei sellaista puuttomuutta pysty suomalainen etukäteen kuvittelemaan, vaikka sen periaatteessa tietäisikin. Kauan eläkööt suomalaiset metsät!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      10.12.2017 at 17:08

      Ei kyllä todellakaan ole sattumaa. En osaisi edes kuvitella, että meidän lippu olisi vaikka puna-keltainen. Se ei olisi lainkaan suomalaista. Haha, voisihan sitä tehdä. Ja olisin tänä vuonna varmasti tehnytkin, jos Suomessa julkisilla liikkuminen olisi tehty halvaksi ja helpoksi ja jos mulla ei olisi ollut hullua säästötarvetta. Hyvä kun oon kesäkuun jälkeen edes raaskinut ruokaa ostaa 😀

      Metsätön Islanti oli kyllä kummajainen. Tosin koko Islanti on niin suuri kummajainen, että sinänsä metsättömyyteen ei kiinnittänyt niin paljoa huomiota, ainakaan alun jälkeen. Kaikkein kummallisinta tuohon liittyen oli se, kun ei koskaan tiennyt tuuliko Islannissa (ellei ollut ulkona), sillä sitä ei näkynyt maisemassa koska puita ei ollut.

  • Reply
    Heidi / Auringon alla
    12.12.2017 at 16:19

    Ai miten kauniita kuvia, niin raikkaita! Ja kannattaisin kyllä tuota 5 extralomapäivää Suomessa, ottaisin heti! Nyt olen pikkuisen haaveillut edes lyhyestä Lapin-reissusta, kun tästä Oulusta olisi suht kätevä lähteä autolla liikenteeseen. Ainoa mikä hidastaa on hinta, sillä haluaisin jonkun oikein ihanan majoituksen, ja niistä pitää järestään maksaa maltaita. Mutta toisaalta olisi kiva välillä tukea myös kotimaan matkailua, kun aina tulee lähdettyä (ja vietyä rahansa) muualle.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      13.12.2017 at 21:01

      Kiitos! Näitä katsellessa muistuu onneksi mieleen, millaista Suomessa parhaimmillaan on. Mäkin hyödyntäisin varmasti noita viittä Suomi-lomaapäivää. Pitäisiköhän tästä tehdä kansalaisaloite 😉 Lappi kyllä kiinnostaisi. Olen käynyt Lapissa vain kerran, yläasteen luokkaretkellä. Mutta sama juttu, hinta on ollut esteenä. Ehkä pitää joskus mennä kesällä road tripille sinne ja nukkua teltassa tai autossa. Mutta toisaalta olisi hienoa kokea uudestaan talvinen Lappi. Kotimaan matkailua on kiva tukea, ainakin silloin kun tuntee saavansa rahoilleen vastinetta. Joskus valitettavasti tuntuu vain siltä, että ihan niin ei käy.

Leave a Reply