Mielikuvani Kanariansaarista: Sadoittain suomalaisturisteja urheilusukat sandaaleissa, vyölaukku vyötäröllä keikkuen ja joku mukahauska tekstipaita päällä vaatimassa suomalaista ruokaa ja suomenkielisiä palveluita. Paikallisia, jotka huutelevat suomenkielisiä iskulauseita kaikille, jotka erehtyvät paikan pahimpiin turistirysiin. Jokaisen ravintolan menussa on lihapullia ja perunamuusia.
Mitä olen lukenut Kanariansaarista matkablogeista: Upeaa luontoa, tulivuori, charmantteja pikkukyliä.
Miksi annan ennakkoluulojeni ottaa vallan?
Olen nähnyt kuvia huikeista maisemista pitkin Kanariaa ja lukenut roppakaupalla kokemuksia, joiden pitäisi kumota sitkeät ennakkoluuloni. Tai ainakin tarjota saarista sen toisen vaihtoehdon. Itselleni mieluisalta kuulostavan kohteen, jossa varmasti löytäisin paikkoja, joissa viihtyisin mainiosti. Miksi sitten, kaikista positiivisista seikoista huolimatta, ennakkoluuloni istuvat edelleen niin vahvassa, etten ole vielä ollut edes lähellä klikata ostoskoriin lentoja Kanarialle?
Olen huomannut olevani paha ennakkoluulojeni vanki, mitä tulee tiettyihin matkakohteisiin. Ei kiitos -listalla on esimerkiksi suomalaisten suosiossa olevia kohteita. Kohteita, jotka ovat ehkä profiloituneet suomalaisille helpoiksi paikoiksi lähteä, paikkoja, joihin lähdetään paljon pakettimatkalle. Paikkoja, jotka ovat onnistuneet luomaan itsestään mielikuvan tietynlaisena, tai tietylle kohderyhmälle suunnattuna kohteena, vaikka totuus olisi myös paljon muuta.
Eivät Kanariansaaret ole ainoa paikka, josta mulle on muodostunut (vääristyneitä) mielikuvia. Thaimaa ei ole ensimmäisenä potentiaalisten kohteiden listalla. Sinne ei pääse myöskään Bulgarian Sunny Beach, Egypti tai Intia. Näin ensimmäiseksi mieleen tulleina.
Mistä ennakkoluulot syntyvät?
Jo silloin, kun en sen suuremmin matkustellut, oli mulla tiettyjä mielikuvia tietyistä matkakohteista. Haavelistalla keikkuivat tunnetut, valtavan suositut kohteet kuten Lontoo, Pariisi ja New York. Varmasti siksi, koska niistä kuuli paljon hyvää, niihin matkustettiin, niistä haikailtiin. Siksi varmasti mäkin nostin tiettyjä kohteita jalustalle.
Jos pyytäisin ihmistä, joka ei ole koskaan matkustellut, kertomaan mielikuvansa vaikka Pariisista ja Ostravasta, saisin varmasti paljon oletuksia ensimmäisestä, mutta tuskin mitään jälkimmäisestä. Pariisi on luonut itsensä Eiffel-tornin, Mona Lisan ja romantiikan kautta. Ostravasta itselläni tulee mieleen jääkiekon MM-kisat, monella tuskin sitäkään. Jos nyt kiinnostuit Ostravasta, se on Tsekin kolmanneksi suurin kaupunki, jonka heitin hatusta satunnaisena esimerkkinä.
Samojen mielikuvien, ihmisten kokemusten ja markkinoinnin takia myös itseäni vähemmän kiinnostavat kohteet ovat tulleet tunnetuksi. Niissä on käyty, ihmiset puhuvat ja ovat kiinnostuneet niistä ja kaikilla on niistä mielipide – oli se sitten kuinka vääristynyt tahansa.
Ja varmasti monia ihmisiä lämmittää ajatus helposta kohteesta, jossa voi pärjätä armaalla äidinkielellä, sinne on helppo päästä ja kohteessa on totuttu turisteihin. Se, miten paikan maine kolahtaa potentiaalisen kävijän intresseihin, lienee se ratkaiseva tekijä siinä, kantavatko paikasta syntyneet mielikuvat siihen, että matka kohteeseen tulee varattua.
Miten murtaa omia ennakkoluulojaan?
Onnistuin tänä kesänä todistamaan itselleni pariinkin otteeseen, kuinka typeriä ja rajoittavia omat ennakkoluuloni ovatkaan – vaikka toki sen muutenkin tiedostan. Kävin elokuussa Nizzassa, jossa tuskin olisin muuten lähtenyt käymään, ellen olisi kokenut palavaa halua päästä Monacoon, ja Nizza oivalla sijainnillaan tarjosi helpon mahdollisuuden siihen.
Nizza oli mielikuvissani Euroopan Florida, pintaliitokohde, jossa tärkeintä on näyttää hyvältä ja rikkaalta. Ja maata rannalla hankkimassa statusta ja ihosyöpää. No, voi Nizzassa varmasti tätäkin tehdä, mutta se ei ollut onneksi kaupungin yleisfiilis. Nautin suunnattomasti Nizzan kauneudesta, leppoisuudesta ja värikkyydestä. Ja rennosta meiningistä, jossa gelatooon sotkeutuneet shortsini eivät aiheuttaneet kenessäkään närää.
Nizza oli niin ihana, että lähden sinne mielelläni toistekin! Ähäkutti siis itselleni.
Mutta olinko etukäteen tietoinen Nizzan potentiaalista mulle sopivana matkakohteena? En, ainakaan niin paljon kuin reissuni jälkeen. Toki olin tutustunut kohteeseen jo ennen lähtöä ja yrittänyt löytää sieltä itseäni kiinnostavia juttuja, mutta varsinkaan matkaoppaiden anti ei välittänyt tarpeeksi sitä puolta, josta Nizzassa sitten viehätyin. Siitä puolesta, jota välttämättä markkinointikoneisto ei jauha joka tuutista.
Yleensä nämä asiat ovat niitä, joista kohteista eniten pidän. Aito elämä, historia, paikallisuus. Ei pakolliset nähtävyydet, turistiravintolat suomenkielisillä menuilla ja kauppiaat, jotka osaavat huudella myyntisloganeja kahdellakymmenellä kielellä.
Onneksi nykyaikana netti on pullollaan kaikenlaisia matkakertomuksia. Ei pelkästään niitä turistitoimistojen esitteitä, joissa esitellään ne asiat, joiden oletetaan kiinnostavan kohteen suurimpia potentiaalisia kohderyhmiä. Ja varmasti mun reissu Nizzaan olikin hyvin erilainen kuin vesileikeistä pitävän lapsiperheen.
Mutta näen pelkästään hyvänä sen, että matkakohteista kertovat tarinat monipuolistuvat ja kertovat aitoja elämyksiä ja kokemuksia. Nostavat esiin niitä piilotettuja helmiä, joita kaavoihin kangistunut markkinointikoneisto ei ehkä näe. Näiden tarinoiden perusteella mutkin voi saada vihdoin paikalle, jos lihapulla-ateria suomalaisessa ravintolassa ei ole ollut tarpeeksi suuri houkutin.
Toinen motivaattori on varmasti edulliset lentohinnat. Jos kohteeseen pääsee halvemmalla kuin junalla kolmen tunnin matkan Suomessa, saattaa löytää itsensä jostain, minne ei ehkä muuten olisi koskaan lähtenyt. Mulla oli ennen mielikuva Puolasta synkkänä, harmaana, ankeana ja betonisena maana, jonka kansan neuvostoperintö on lannistanut. Mutta kas kummaa, kun hulppean halvat lennot Gdanskiin oli ostoskorissa, alkoi Puola tuntua paljon kiinnostavammalta. Ja sitähän se olikin. Puola oli mainio, ihmiset iloisia ja auttavaisia ja maa oli täynnä persoonallisia kaupunkeja täynnä väriä ja elämää.
Vaikka olenkin onnistunut osoittamaan itselleni matkailullisten ennakkoluulojeni typeryyden, on omia, syvään juurtuneita käsityksiään silti hankala karistaa. Onneksi muiden kokemusten lukeminen kohteista toimii monesti matkailukipinän sytyttäjänä, jotta voi taas lähteä jälleen kerran todistamaan itselleen sen, että kannattaa pitää mieli avoimena!
Postauksen kuvat Floridasta, jossa olikin paljon ankeampaa, kuin olin luullut!
Onko sulla ennakkoluuloja tiettyjä matkakohteita kohtaan vai oletko liikkeellä aina avoimin mielin?
Lue myös nämä:
- Reissukohteet, jotka olivat suorastaan huteja
- Ranska Riviera on maisemaonnellisen paratiisi
- Pilaako uusintavisiitti mielikuvan suosikkikohteesta?
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
10 Comments
Jenni / Unelmatrippi
13.11.2017 at 08:32Hyvä postaus! Mielestäni olen aika hyvin päässyt yli omista ennakkoluuloista, mutta on mulla siitä huolimatta paikkoja, joihin en ensimmäiseksi halua matkustaa. Syyt ovat yleensä joko poliittisia tai budjetista tai ihan oikeasti matkakohteesta tai vaikka vuodenajasta johtuvia, ei niinkään ennakkoluuloja. Esim. Etelämanner ei kiinnosta, koska liian kylmä ja vaikeapääsyinen ja kallis matka.
Mä yritän suhtautua kaikkiin matkakohteisiin niin, että kuuntelen ja luen kyllä muiden kokemuksia, mutta en usko suorilta kaikkea. Teen omat johtopäätökset sitten perillä.
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.11.2017 at 20:21Kiitos! Sulla löytyy paljon järkeviä syitä vältellä tiettyjä kohteita. Löytyy multakin myös noita järkisyitä, muun muassa poliittisia, mutta sitten on myös näitä lähinnä itsestä johtuvia typeriä syitä. Mä taas lähtisin Etelämantereelle riemusta kiljuen, vaikka se on tuhottoman kallista ja vihaan kylmyyttä ja kuolisin varmasti matkapahoinvointiin laivamatkalla 😀 Mutta uskon sen olevan niin huikea kohde, että sinne olisi pakko päästä ennen kuin on liian myöhäistä.
Sulla on hyvä suhtautuminen matkakohteisiin. Itse yritän pitää myös avointa mieltä kohteiden ja lukemieni asioiden suhteen. Ja yritän silti malttaa muodostaa oman mielipiteen. Harmi, että joistain on ehtinyt muodostua mun päässä niin vahvasti negatiivinen mielikuva jo kuuleman ja luuleman perusteella, että ajatuksia on ollut hankalaa kääntää.
jonnahah / Allergic to Kiwi
13.11.2017 at 14:34Hyvää tekstiä! Komppaan täysin edellistä kommentoijaa Jenniä, siinä tuli tiivistetysti kaikki olennainen 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.11.2017 at 20:31Kiitos! Jennillä oli kyllä viisaita sanoja 🙂
Sofia / Rue de Sofia
13.11.2017 at 14:44“Nizza oli mielikuvissani Euroopan Florida, pintaliitokohde, jossa tärkeintä on näyttää hyvältä ja rikkaalta. Ja maata rannalla hankkimassa statusta ja ihosyöpää” Hahaha, tämä oli hyvä! 😀
Olen samoilla linjoissa ajatusteni kanssa. Hyvä teksti!
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.11.2017 at 20:32Kiitos 😀 Lennokkaat mielikuvat onneksi aina toisinaan lunastavat paikkansa!
Sunna
13.11.2017 at 16:51Hauskaa tekstiä jälleen kerran, kiitos! Olen välttänyt tähänastisessa elämässä Pariisin, Berliinin ja Lontoon ehkä vastarannankiiskeyttäni, ehkä laiskuuttani. Kävin Pariisissa ensi kertaa pari viikkoa sitten, eikä se kyllä pahemmin säväyttänyt. Toisaalta marraskuu ei varsinaisesti kaunista ketään eikä mitään. Vielä siis Berliini ja Lontoo.
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.11.2017 at 20:36Kiitos Sunna 🙂 Mä taas olen käynyt kaikissa kolmessa. Pariisi ei lunastanut odotuksia, mutta Berliinissä ja Lontoossa olen viihtynyt useamman kerran ja menen varmasti myös jatkossa. Ja onneksi kaikkien ei ole pakko käydä joka paikassa, sehän on matkailun suola. Mulla on kyllä epäilys, että voisit tykätä ainakin Berliinistä. Mun mielestä siinä on vähän samaa habitusta kuin Wienissä – tosin ilman vuoria 😀 Mutta voi olla, että olen myös totaalisen väärässä. Jos menet Berliiniin, niin haluan kyllä kuulla sun mielipiteen!
traveldreamer17
13.11.2017 at 21:20Matkablogien lukeminen on minusta siksi niin antoisaa, että omat ennakkoluulot karsivat, kun näkee hienoja kuvia ja lukee mahtavista kokemuksista.
Miehelläni oli ennakkoluuloja Rodoksella pelkkänä turistirysänä, mutta sitten matkusti sinne perheen kanssa ja mies ihastui saaren kristallinkirkkaisiin vesiin. OmOsta ennakkoluuloista hassuin oli ehkä Lontoo, jota välttelin sieluttomana suurkaupunki, mutta joka osoittautuikin monipuoliseksi ja suorastaan viehättäväksi.
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.11.2017 at 20:40Blogit ovat kyllä toimineet mainiona keinona karistaa matkakohteista muodostuneita ennakkoluuloja. Varsinkin Kanaria on ollut sellainen paikka, jonne en vieläkään edes harkitsisi lähteväni, jos en olisi lukenut kaikkia postauksia sieltä ja ihastellut upeita kuvia. Eritoten kohdekäännytyksessä auttaa, jos paikkaa hehkuttaa joku, jolla tiedät olevan varsin samanlaiset kiinnostuksen kohteet mitä tulee matkakohteiden antiin. Lontoosta olen itsekin pitänyt paljon, mutta sitä kohtaan odotukseni olivat varsin positiiviset. Mutta on aina mukavaa löytää kohteita, jotka ylittävät odotukset 🙂