Ranskan Riviera on maisemaonnellisen paratiisi

Joskus on aihetta kumota ennakkoluulojaan. Mun mielikuvissa Nizza on ollut vähän kuin Euroopan Florida. Muovinen rantakohde, jossa tärkeintä on pintaliitää ja näyttää hyvälle. Miksi sitten ostin lennot paikaan, joka oli mielikuvissani kaikkea sitä, mitä en matkakohteelta toivo? Koska halusin päästä Monacoon. Kohteeseen, joka oli mielestäni vielä pahempi rahanhaisun ja sieluttomuuden mekka kuin Nizza.

Joo, tämän reissun motivaattorit eivät olleet kaikkein laadukkaimmat. Kun olin saanut toukokuussa Italiassa reissailuni yhteydessä plakkariin San Marinon, tajusin että multa puuttuu enää Monaco, ja olisin sitten käynyt kaikissa kuudessa Euroopan pikkiriikkisimmässä maassa. Se sai mut metsästämään halvat lennot Nizzaan. Onneksi sai. Sillä vaikka en odottanut Nizzalta tai Monacolta kummoisia, oli reissukohteeni aivan nappivalinta tähän hetkeen!

Myönnän kärsineeni Suomen ankeasta kesäyritelmästä. Jokaisesta harmaasta päivästä, jokaisesta sadepisarasta. Jokaisesta harvasta hetkestä, kun aurinko on paistanut ja itse en ole päässyt siitä nauttimaan. En edes tajunnut melankoliani suuruutta, ennen kun auringossa ja lämmössä kylpenyt, sinitaivainen ja turkoosimerinen Nizza toivotti mut tervetulleeksi.

Olin aivan myyty, kun tajusin, että tältä kesän kuuluu näyttää. Maailman kuuluu olla värikäs ja mielen iloinen. Nizzassa oli myös niin paljon muuta kuin sinisen eri sävyjä. Oli vehreitä vuoria ja puistoja. Oli kaikissa lämpimän sävyssä hehkuvia ihania taloja. Koko kaupunki oli mitä parasta väriterapiaa, mikä tuntui välittyvän myös paikallaolijoista. Tunnelma oli rento ja iloinen.

Lisäksi Ranskan Riviera pääsi yllättämään upeudellaan. Vaikka olinkin etukäteen lueskellut blogeista mahdollisista päiväretkikohteista, ei koko seudun luonnonkauneus iskostunut mun tajuntaani kuin vasta paikan päällä.

Monacosta löysin aivan mielettömän upeita palasia jylhiä merimaisemia, mitä en todellakaan ollut osannut odottaa. Olin odottanut pelkkää tungosta ja mun asunnon koolle nauravia veneitä. Mutta onnistuin löytämään vanhankaupungin kupeesta puistomaisen alueen, jossa olin paikoitellen jopa ainoa ihminen näköpiirissä sydäntäriipaisevien maisemien keskellä. Sitä en todellakaan Monacolta odottanut.

Ezestä taas löysin reissun hulppeimmat näkymät ja kauniin pikku vuoristokylän. Juuri sellaisen, joita olen esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa nähnyt bussin ikkunasta, mutten ollut päässyt käymään. Oli ihanaa sukeltaa Ezen sokkeloihin ja nauttia kapeiden katujen salaperäisestä tunnelmasta.

Herttaisimmat kylämaisemat taas koin Villefranche-sur-Merissä, jonka ohi olin aiemmin junaillut kolmesti ja aina huokaillut ohimennessä. Neljännellä kerralla oli pakko hypätä hetkeksi junasta pois ja taas mykistyä alueen kauneudesta. En tiedä, onko tämän kylän vanhankaupungin voittanutta!

En tiedä miksi Ranskan Rivieran upeus oli mennyt multa näin pahasti ohi, ja olisi mennyt edelleen, ellen olisi niin pakkomielteistynyt Monacoon pääsystä. Ehkä olen mieltänyt alueen niin puhtaasti rantakohteiksi, etten ajatellut siellä olevan mitään mua kiinnostavaa.

Mä kuitenkin odotan jo nyt, koska voisin palata takaisin Ranskan Rivieralle. Mennä tutkimaan lisää kuvankauniita vuoristokyliä, etsiä alueen parhaita näköalapaikkoja ja huokailla toinen toistaan herttaisimmille vanhoillekaupungeille. Lisäksi viisi päivää aurinkoa putkeen ei haitannut yhtään. Aurinkoenergia sai mut täyteen puhtia, joka toivottavasti riittää pitkälle syksyyn!

Onko Ranskan Riviera sulle tuttu paikka? Entä oletko ihastunut siihen yhtä pahasti kuin minä?

Lue myös nämä:

• Colline du Château – Nizzan parhaat maisemat
• Monaco – pikkuvaltio, joka yllätti ja kyllästytti
• Eze – Ranskan Rivieran kaunein kylä
• Villefranche-sur-Mer – Ranskan Rivieran suloisin kylä

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER |  BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU