Rooman siluettia koristaa toinen toistaa upeampia rakennuksia, mutta yksi kaikkein kiinnostavimmista on mielestäni synttärikakulta hieman näyttävä Castel Sant’Angelo, Pyhän enkelin linna. Hammasmaisessa muurituksessa, maasta kumpuavan näköisessä jylhyydessä ja rakennuksen sylinterimäisessä muodossa on jotain kiehtovaa, salaperäistä ja hieman uhkaavaakin.
Seikkaillessani Roomassa ensi kertaa viime vuonna, kuljin kaupungissa paljon Dan Brownin Enkelit ja demonit -kirjan innoittamana. Silloin pääsin ensi kertaa ihmettelemään Castel Sant’Angelon uljasta ilmettä. Sillä kertaa aika ei riittänyt paikassa käyntiin, mutta otin vahingon takaisin toisella reissullani Roomaan.
Mikä ihmeen Castel Sant’Angelo?
Castel Sant’Angelo tunnetaan myös nimellä Hadrianuksen mausoleumi, joista jälkimmäinen nimi kuvaakin paikan ensimmäistä tarkoitusta. Se rakennettiin toisella vuosisadalla keisari Hadrianuksen hautapaikaksi. Jos jotain fanitan Roomassa yli kaiken, on se juuri tuhansien vuosien mittaista historiaa, joka edelleen kohoaa ympäri kaupunkia.
Castel Sant’Angelo muutettiin keskiajalla linnoitukseksi, josta sen nykyinen nimi ammentaa. Samalla paikasta tehtiin paavien asuinpaikka.
Salainen käytävä linnoituksen ja Vatikaanin välillä
Linnoitus kohoaa vain parin tarmokkaan kivenheiton päässä Vatikaanista. Sant’Angelon huipulta ja jo linnoitukseen johtavan sillan, Ponte Sant’Angelon rannoilta voikin ihailla esteettömiä näkymiä Vatikaaniin. Samoin Pietarinkirkon huipulta erikoinen Castel Sant’Angelo osuu helposti silmään.
Paikkojen väliä kulkeekin kaupunginmuurilta näyttävä salakäytävä, Passetto di Borgo. Käytävän olemassaoloon tutustuin ensimmäistä kertaa Enkeleitä ja demoneita lukiessani, mutta en silloin ollut vielä vakuuttunut siitä, että Dan Brown oikeasti tietää mistä kirjoittaa. Vatikaania ja linnoitusta kierrellessäni totesin kuitenkin, että mainittu kulkureitti on olemassa, ja se sulautuu yllättävän tyylikkäästi Rooman ikiaikaiseen kaupunkikuvaan.
Entinen linnoitus, nykyinen upea museo
Mä maltan harvoin pistää aikaani museoiden kiertämiseen, varsinkaan aurinkoisella ilmalla. Silloin on paljon hauskempaa nauttia hyvästä säästä, joka varsinkin Suomessa on usein valitettavan kortilla. Roomassa maltoin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja sukelsin Castel Sant’Angelon syövereihin.
Nykyisin museona toimiva linnoitus on upea tutkimuskohde. Eikä aurinkoisen päivän seikkailuille huono paikka. Museon useissa osissa pääsee viettämään aikaa ulkona, joten hyvä sää ei mene tutkiessa hukkaan!
Koska mua veti eniten puoleensa linnoituksen linnamaisuus, vietin pitkiä toveja seikkaillen pitkin sen muureja, tutkien sen aukkoja, ikkunoita ja maisemallista antia. Ja ottaen aivan liian monta tekotaiteellista kurkistusikkunakuvaa varsinkin Tiber-joen suuntaan.
Linnoituksen ja Vatikaanin väliä kulkevan käytävän aukonkin pääsee näkemään. Pääsy sinne on ainakin tavalliselta kävijältä estetty, mutta oli hauska päästä bongaamaan reitin alku konkreettisesti. Myöhemmin muureilla seikkaillessani löysin myös hyvän tirkistysaukon käytävän kulun ihailemiseen. Historia ja salaperäisyydet eivät ikinä lakkaa ihastuttamasta mua!
Hulppeat maisemat linnoituksen huipulta
Linnoituksen huipulle asti kannattaa kavuta, siellä sieltä avautuu upeat maisemat yli Rooman ja tietenkin myös naapuriin Vatikaaniin asti. Ylös mennessä joutuu pistämään päätään pyörälle kapeissa kierreportaissa, mutta onneksi maisemat ovat vaivan arvoiset.
Castel Sant’Angelon huippua koristaa enkelipatsas, jonka Enkelit ja demonit teki (mulle) tunnetuksi. Oli kiva päästä vihdoin ihmettelemään patsasta lähietäisyydeltä, sillä kirjassa vihjeenä toiminut taideteos erottui varsin huonosti linnoituksen ulkopuolelta.
Koristeilla kuorrutetut sisätilat
Vaikka mulle paikan parasta antia olivatkin linnotuksen ulkotilat, ei sen sisuksetkaan kilpailussa häviä. Sant’Angelosta löytyy hurja määrä taidokasta sisätilaa, yksityiskohtia, patsaita ja vaikka mitä! Hämmentävä bongaus oli Harry Pottereista tutuksi tulleelta pimeyden lordi Voldemortilta näyttänyt patsas. Ehkä J. K. Rowlingilla onkin vielä pari kirjaa kirjoitettavana Voldemortin kiehtovasta menneisyydestä…
Pieni vinkkiboksi Castel Sant’Angelosta
- Castel Sant’Angelo sijaitsee Tiber-joen rannalla, osoite on Lungotevere Castello, 50
- Linnoitusta kannattaa lähestyä Rionen kaupunginosan suunnasta, jolloin linnoitukselle pääsee kävelemään pitkin kaunista Ponte Sant’Angelon siltaa
- Museo on pääasiassa auki tiistaista sunnuntaihin kello 9-19.30, viimeinen sisäänpääsy kello 18
- Tarkista poikkeukset aukioloihin tästä
- Lippujen hinnat: aikuinen 10,5e, alennuslippu (18-24-vuotiaille) 7e, netistä ostettuna muutaman euron kalliimmat
- Itse ostin lipun vasta paikan päällä, enkä joutunut toukokuisena torstai-iltapäivänä jonottamaan kuin pari minuuttia
- Paikalle pääsee busseilla numero 23, 34, 49, 64, 87, 280, 492, 926 ja 990, lähin metropysäkki on Lepanto, mutta sieltä on pieni kävelymatka
Mä viihdyin useamman tunnin verran Sant’Angelon ihmeellisyyksiä tutkiessa. Vaikka yritinkin tutkia sen jokaisen mahdollisen sopen, silti tuntuu, ettei paikka paljastanut mulle läheskään kaikkia salaisuuksiaan. Vaikka muuten saatan kitsastella pääsymaksujen kanssa, reilu kymppi ei ollut tästä paikasta ollenkaan paha. Ainakaan, jos on tällainen historian ystävä kuten minä.
Oletko sä käynyt Castel Sant’Angelossa?
Lue myös nämä:
- Dan Brownin jalanjäljillä Roomassa ja Vatikaanissa
- Maailman katolla Vatikaanin Pietarinkirkossa
- Historiallinen Rooma – kuin aikamatkalla olisi
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Seikkailujen helmiä
30.7.2017 at 23:33Me oltais niin haluttu käydä tuolla viime Rooman reissulla, mutta ei ehditty kun vaan ulkoa päin ihastelemaan. Oli niin paljon nähtävää muutenkin. Seuraavalla Rooman reissulla täytyy meänkin korjata vahinko ja suunnata sisälle! 🙂 Olipa kiva lukea tästä enemmänkin. Vaikuttaa kiehtovalta paikalta!
Noora | Kerran poistuin kotoa
31.7.2017 at 09:08Sama ongelma oli mullakin, ensimmäisellä kerralla Roomassa ei ehtinyt käydä läheskään kaikissa kiinnostavissa paikoissa! Tällä toisella kerralla kävinkin muun muassa tuolla Sant’Angelossa ja Pietarinkirkossa, koska niitä ehti ekalla kerralla ihmetellä vain ulkopuolelta. Kannattaa käydä tuolla sisälläkin ihmettelemässä, oli ainakin mun makuun just täydellinen paikka 🙂
Johanna @ Out of Office
4.8.2017 at 09:25Hyvä artikkeli!
Vaikka olen käynyt Roomassa ties kuinka monta kertaa, en ikinä täällä sisällä. Kiitos!
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2017 at 18:42Kiitos! Mä en tiedä olisinko käynyt tuolla, jos Dan Brownilla ei olisi pientä osuutta asiaan. Varmasti jossain vaiheessa, mutta en muuten ehkä näin pian. Mutta onneksi kävin, paikka on mielestäni paljon kiehtovampi ja monipuolisempi kuin ulkoapäin osaa arvata. Suosittelen siis lämpimästi 🙂