Kerran poistuin kotoa
Vuosikatsaus

Kerran poistuin kotoa on jo reipas kaksivuotias!

“Mun vauva on jo kaks vee!” on varmasti jokaisen ylpeän vanhemman suusta kuuluva lausahdus, eikä täälläkään tehdä asianlaitaan poikkeusta. Tosin nyt juhlitaan blogia, eikä ihmisjälkeläistä, mutta ylpeydentunne on silti juhlapäivän kunniaksi katossa. Mulla on oikeasti blogi, jota olen kirjoittanut säännöllisesti kaksi vuotta. Aika hurja ajatus.

Muistan edelleen sen jännityksen, minkä ensimmäisen blogipostauksen julkaisu mussa aiheutti. Sen, että onko tässä mitään järkeä ja mitä jos joku lukee ja tunnistaa (mikä on aika hassua, kun kumminkin kirjoitan tätä omalla nimellä ja naamallani…). No, niistä päivistä on sen verran tultu eteenpäin, että nykyään ei haittaa, jos ja KUN joku lukee ja tunnistaa. Sehän on ihan mahtavaa. Vaikka kirjoitan tätä omaksi ilokseni, on tässä myös tarkoitus jakaa kokemuksia ja hyviä vinkkejä ja on ollut ilo huomata, että muutkin lukijat kuin äiti ja pari kaveria ovat tänne löytäneet!

Kiitos todistusaineiston ottamisesta Assille!

Palasin vihdoin blogin ensimmäisen postauksen pariin. Hieman kauhunsekaisin fiiliksin. En muista lukeneeni sitä kertaakaan blogin alkuaikojen jälkeen, ja sen sisällöstä mulla oli hyvin hämärä mielikuva. Mutta sehän oli edelleen aivan pätevää tekstiä. Olen silloin luonnehtinut itseäni matkailijana näin:

Tykkään nähdä maailmaa monelta kantilta: viihdyn niin suurkaupungeissa kuin pikkuriikkisissä alppikylissäkin. Rakastan luontoa ja sen tarjoamia mestariteoksia, mutta pidän myös ihmisen kädenjäljistä, erityisesti historiallisemmasta sellaisesta. Lisäksi tykkään lähteä bändien keikoille ja festaroimaan myös kotimaata pidemmälle. Tällä mentaliteetilla onkin jo tullut käytyä muutamassa kaupungissa, joihin tuskin muuten olisin eksynyt.

Tästä ja bannerikuvan otosta propsit Raijalle!

Mielestäni olen aika näppärästi summannut siinä sen, mitä blogi on menneen kahden vuoden aikana sisältänyt. Edelleen pakahdun onnesta kaikkien kauniiden luonnonihmeiden edessä. Fanitan historiaa. Rakastan suurkaupunkeja kuten New Yorkia. Mutta olen onnellinen myös siellä, missä ei muita ihmisiä ole. Keikoilla ja festareillakin on tullut käytyä, vaikka jutut näistä kokemuksista ovatkin jääneet blogissa vähemmälle. Ja edelleen eksyn toisinaan kohteisiin, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni!

Alussa mun blogin perustamista jarrutti pelko siitä, etten ehkä reissaisikaan niin paljon, että saisin jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä blogiin. No, kiinnostavuudesta en tiedä, mutta reissuja on ainakin ollut riittämiin. Pelkästään blogin olemassaolon aikana olen reissannut Islannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Turkissa, Arabiemiraateissa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, USA:ssa, Kanadassa, Tsekissä, Slovakiassa, Itävallassa, Perussa, Venäjällä, Virossa, Irlannissa, Espanjassa, Saksassa ja Latviassa. 20 maassa. Siinä ei luulisi juttujen loppuvan kesken.

Motivaatio ja innostus blogia kohtaan on edelleen suuri, vaikka blogi onkin aikamoinen aikasyöppö. Mutta en silti valita, tämä on antanut takaisin niin paljon. On ihanaa lukea blogiin tulleita kommentteja ja huomata, miten paljon hyötyä omista kirjoituksista onkaan ollut. Tämä on varmasti paras palkinto, jonka bloggaamisesta voi saada. Kiitos siis kaikille lukijoille ja kommentteja jättäneille! Ilman teitä into bloggaamiseen olisi varmasti jo lopahtanut.

Kiikarissa siintävät jo blogin kolmevuotissynttärit, sillä reissailu tuskin tulee loppumaan. Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä kauemmas kuin koskaan ennen, joten jutunjuurta riittänee myös jatkossakin. Kiitos että olet ollut mukana taipaleella, toivottavasti pysyt mukana myös jatkossa ❤

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

14 Comments

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    14.6.2017 at 18:57

    Hip hei ja onneksi olkoon! 🙂 Sun blogiin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Hitto nousee kyllä melkein hikikarpalot otsalle, kun lukee sun maalistausta, 20 maata kahden vuoden sisällä! Kova mimmi, jatka samaan malliin! 🙂 Ja oli kiva tavata vihdoin myös kasvotusten, toivottavasti pian uudestaan!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      14.6.2017 at 20:27

      Kiitos 🙂 Ihanaa kuulla, että tänne tullaan uudestaan. Sitä jokainen bloggaaja varmasti toivoo. En haluaisi aiheuttaa lisää karpalointia, mutta voin mainita, että tuon 20 maan listaa mahtuu useampia maita, joissa olen ehtinyt käydä jopa useamman kerran parin viime vuoden aikana! Mutta kuka näitä laskee 😉 Toivottavasti sama tahti jatkuu, ei matkustelu ala vielä kyllästyttää. Oli kyllä tosi kiva nähdä ja varmasti törmäillään jatkossakin 🙂

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    14.6.2017 at 18:58

    Onnea blogille ja kirjoittajalle! Keep up the good work! 🙂

  • Reply
    Anni | Rajatapaukset
    14.6.2017 at 20:26

    Onnea kaksivuotiaalle! Sun juttuja on kyllä ollut ilo lukea ja toimit myös inspiraationa oman blogini aloittamiselle!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      14.6.2017 at 20:32

      Kiitos! Ja apua, mä ihan punastelen täällä! Ihanaa että oon voinut olla noin mainion blogin inspiraatio 🙂

  • Reply
    Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    15.6.2017 at 10:53

    Onnea 2-vuotiaalle. Mun lapsi on lähes saman ikäinen 🙂 Yksi asia mitä bloggaaminen on tuonut tullessaan ovat myös mukavat ihmiset, joita on tullut tavattua blogin puitteissa. Ja myös se, että blogin kautta on päässyt paikkoihin, mihin varmaan ei muuten olisi tullut eksyttyä.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      15.6.2017 at 20:40

      Kiitos! Meidän lapset menee sitten varmaan samaan aikaan kouluun 🙂 Bloggaaminen on tuonut muassaan todella paljon, yksi mahtavimmista jutuista on juurikin kaikki ihmiset. On ollut hienoa huomata, kuinka huippua jengiä matkabloggaajat ovatkaan. Myös kaikki uudet kokemukset, paikat ja seikkailut ovat ilahduttaneet. Blogi on tuonut mukanaan paljon asioista, joista en ollut uskaltanut edes haaveilla.

  • Reply
    Hanneli/ duunireissaaja
    15.6.2017 at 17:20

    Hyvä Noora! Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja kuvailla maailmaa. Ja on meillä ollut kivaa kasvotustenkin. Mukavia reissuhetkiä jatkossakin!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      15.6.2017 at 20:42

      Kiitos Hanneli! Mahtavaa kuulla, että mun kirjoitustyyli miellyttää. Itse pelkään olevani aivan liian paatoksellinen, mutta toisaalta aitoja kokemuksia ja mielipiteitä blogeista varmasti etsitään. On kyllä ollut hauskoja hetkiä, varmasti niitä riittää myös jatkossa. Kiitos, ja mukavia reissuhetkiä myös sulle!

  • Reply
    Kati / Lähinnä Kauempana
    15.6.2017 at 21:14

    Paljon onnea kaksivuotiaalle ja hänen “äidilleen” (vai luojalleen?). Tykkään tosi paljon sun blogista ja tiedän aina uudesta postauksesta tulevan taattua Noora-kamaa. Mulla ei ole vielä täynnä edes ensimmäinen vuosi, mutta sitä kohti mennään. Todella kiinnostavaa seurata sun reissailuja omaan nooramaiseen tyyliisi. Toivottavasti nähdään taas, viimeistään ensi vuoden matkamessuilla? 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      16.6.2017 at 19:42

      Kiitos! Mieluummin olen luoja, se kuulostaa mahtipontisemmalta. Töissäkin juuri tittelöin itseni mestaripäälliköksi 😀 (Miksi olla vaatimaton jos voi olla mestaripäällikkö!) Apua, mä en tiedä mitä tähän sanoa. Sait mut ihan hämilleen! Mun mielestä mun kirjoitustyyli on aivan liian sentimentaalinen ja paatoksellinen. Ja rönsyilevä. Mutta kiva jos kaikki tämä ei ensimmäisenä välity muille. Tai mahtavaa, että tykkäät mun paatoksellisuudesta… Vuosi hurahtaa äkkiä, kun vauhtiin pääsee. Ja sitten niitä on yhtäkkiä kertynyt vaikka kuinka monta. Aika rientää kun on hauskaa. Varmasti tullaan törmäämään taas jossain. Suomi on pieni maa, eikä maailmakaan niin suuri tunnu olevan kuin väitetään 🙂

  • Reply
    Virpi/Täynnä tie on tarinoita
    15.6.2017 at 22:26

    Paljon onnea täältäkin kaksivuotiaalle! Heh, tunnistan oman blogini alkuajoilta myös tuon ajatuksen että mitä jos joku tunnistaa mut blogista! No voi kamalaa! Nyt ei voi kun nauraa ajatukselle!
    Mukavia reissuja jatkossakin sulle ja blogillesi, sehän on itselle ainakin vähän kuin reissukaveri!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      16.6.2017 at 19:45

      Kiitoksia! 🙂 On kyllä hauskaa huomata, millä kaikilla tavoin onkaan kehittynyt siitä ensimmäisestä postauksesta. Mutta onneksi on, blogi on ollut mainio tapa oppia vaikka mitä uutta. Mutta kyllä muakin vähän naurattaa oma jännitys ja panikointi ekoista postauksistani. En niitä edes kauheasti kellekään mainostanut, mutta oletin kai lukijoiden maagisesti löytävän tänne siitä huolimatta. Huh.
      Kiitos ja mukavia reissuja myös sulle! Blogi on kyllä kuin reissukaveri, tai pieni pala itseä. En tiedä kuinka sitä ilman enää osaisi edes olla. Toivottavasti sitä ei tarvitse pitkään aikaan miettiä.

Leave a Reply