Kenellekään blogiani seuraavalle ei tule yllätyksenä, että rakastan lukemista. Hyvä kirja on välillä paras kaveri, lohduntuoja tai tehokasta pakoa todellisuudesta. Minä, kuten varmasti aika moni muukin, on tutustunut Dan Brownin, Da Vinci -koodin kirjoittajan, tuotantoon. Vaikka kirjojen perusjuoni on välillä turhan yksioikoinen, fanitan suuresti sitä kiinnostavien yksityiskohtien ja paikkojen kirjoa, mitä kirjoihin on upotettu.

Olen aiemmin seikkaillut Roomassa ja Vatikaanissa Brownin Enkelit ja demonit -kirjan innoittamana. Kun toukokuussa oli tiedossa retki Brownin toisen kirjan, Infernon, kahteen keskeiseen tapahtumakaupunkiin, Firenzeen ja Venetsiaan, päätin säestää näitä käyntejäni pienin Inferno-vivahtein. Kirjan kolmas keskeisin tapahtumakaupunki on Istanbul, jossa olen sattunut käymään kirjan kahdessa keskeisessä kohteessa vuonna 2015.

Kirjan juonta lyhyesti summatakseni päähenkilö symbologi Robert Langdon herää muistinsa menettäneenä firenzeläisestä sairaalasta ja tajuaa pian, että joku tai jotkut ovat hänen kannoillaan. Ensiksi sairaalaan tunkeutuu piikkitukkainen nainen joka tuntuu haluavan toimittaa Langdonin pois päiviltä, vähän myöhemmin hän huomaa myös raskaasti aseistettujen sotilaallisten joukkojen jahtaavan häntä. Muistikatkoksen takia hän ei ymmärrä, miksi näin on, mutta muistipalapeliä pala palalta kasaamalla hän alkaa vähitellen hahmottaa, että Firenzen ympärille on kietoutunut Danteenkin liittyvä arvoitus, jonka taustalla muhii uhka vanhasta kulkutaudista.

Postauksessa on käsitelty kirjan keskeisiä tapahtumapaikkoja niiltä osin, miten niihin on ollut mahdollista päästä. Varmasti jokaikistä paikkaa tässä ei ole mainittu, mutta olen yrittänyt poimia mukaan kaiken mahdollisen, mihin pystyin jollain tapaa tutustumaan.

Bobolin puisto

Bobolin puisto sijaitsee Firenzen vanhan kaupunginportin, Porta Romanan, vieressä. Robert Langdon on paennut sairaalasta takaa-ajajiaan lääkäri Sienna Brooksin kanssa, ja kaksikko suuntaa Bobolin puistoon tarkoituksena karistaa kannoilta takaa-ajajansa.

Puiston lehvätunneli

Bobolin puistoa halkoo pitkä pääväylä, jonka vierestä löytyy rautatammikuja, joka muodostaa holvimaisen käytävän, jonka sisäpuolella kävellessään kaksikko toivoo olevansa poliisin puistoon lähettämän vakoiluhelikopterin katseen tavoittamattomissa.

Kuja löytyykin puiston pääväylän vierestä, juuri siitä mistä pitää. Ajoittain se on hyvin tuuhean oksiston kattama, mutta on lehvistössä myös paljon aukkoja. Toki jos vakoiluhelikopteri ei tietäisi haravoida juuri puukujaa, ei sieltä varmasti ihmisiä helposti erottaisi.

Buontalentin grotto

Bobolin puiston itälaidalta, aivan puiston muurien kupeesta, löytyy Buontaletin grotto, kolmikammioinen groteski luolasto. Sen estatiikka kumpuaa naturalistisesta fantasiasta ja goottilaisesta liioittelusta. Luolasto on hämmentävä yhdistelmä luolamaisuutta ja valuvan laavan tuntua, mutta seinistä pilkistää myös patsaita. Robert ja Sienna pakenevat seuraavaksi tänne, yritettyään ensin päästä ulos puistosta luolan vieressä olevasta harmaasta ovesta. He piilottelevat ensin toisessa luolassa olevan patsaan takana, josta perääntyvät vielä syvemmälle, kolmanteen luolaan, kun etsintäjoukkoja tulee luolan luokse.

Luola ja pieni harmaa ovi löytyvät puiston perukoilta. Luola ei ulkoapäin näytä niin luolamaiselta kuin mitä sinne astuessaan, mutta on vähintään niin groteski ja kummallinen kuin kuvataan. Kirjassa Robert ja Sienna piilottelevat luolassa aamulla, ja tuntuvat turvautuvan luolan hämäryyteen. Ainakin päiväsaikaan luola kylpee valossa, eivätkä suhteellisen pienet patsaiden jalustat tarjoaisi kahdelle ihmiselle näkösuojaa. Toki jos luolassa olisi hämärämpää, siellä sulautuisi helposti varjoihin.

Vasarin käytävä ja Ponte Vecchio

Vasarin käytävä on menneiden aikojen salakäytävä, joka yhdisti Bobolin puiston kupeessa sijainneen Pittin palatsin Arnojoen toisella puolella sijaitsevaan Palazzo Vecchioon. Käytävä on lähes kilometrin pituinen ja kulkee matkallaan Firenzen ikonisen sillan, Ponte Vecchion, yli. Käytävä kulkee lähes koko matkan ajan katutason yläpuolella ja sulautuu yllättävän taidokkaasti Firenzen katukuvaan. Robert ja Sienna onnistuvat käyttämään tätä käytävää paetakseen Bobolin puistosta Firenzen vanhankaupungin suuntaan, jossa toivovat selvittävänsä Langdonin saamaa, Danteen liittyvää arvoitusta.

Itse Vasarin käytävää en päässyt tutkimaan, sillä sinne ei pääse kuka tahansa. Mutta jos joku haluaa tarjota innokkaalle matkabloggaajalle tutustumiskäynnin siellä, tulen käymään riemusta kiljuen! Käytävä toimii myös taidegalleriana. Ulkoapäin, varsinkin Arno-joen rantojen Ponte alle Grazie -sillan puolelta käytävän kulun kaupunkikuvassa pystyy silti hyvin hahmottamaan.

Palazzo Vecchio

Palazzo Vecchio on Firenzen kaupungintalo ja kaupungin symboli, joka on rakennettu 1200-luvulla. Rakennuksessa toimii myös museo. Robert ja Sienna suuntaavat tänne paikan kuuluisan Viidensadan salin takia, jonka seinämaalaus “Marcianon taistelu” toivottavasti auttaisi heitä arvoituksen ratkaisussa.

Viidensadan sali ja Marcianon taistelu -maalaus

Viidensadan sali on aikoinaan ollut maailman suurin huone ja se mahduttikin juuri 500 henkeä. Sen jälkeen huonetta on remontoitu ja laajennettu. Huoneen seinät ja katto on kyllästetty upein taideteoksin, Marcianon taistelu on yläparvelta katsottuna oikealla olevista maalauksista lähinnä katsojaa. Maalauksen keskiosan yläreunassa kahden maalaistalon alapuolella on pieni vihreä lippu, jossa on teksti “Cerca trova”, joka on tärkeä vihje arvoituksen suhteen.

Kirjassa sanotaan, että Cerca trova -teksti löytyy maalauksen keskiosasta, vihreästä lipusta, ja se on ollut siellä piilossa vuosisatoja. Kuitenkin museon yläparvelta katsottuna lippu ja sen teksti on suunnilleen katsojan silmien korkeudella. Itse en kyennyt tekstiä kunnolla erottamaan, mutta esimerkiksi netistä löytyy hyviä kuvia tekstistä.

Dante Alighierin kuolinnaamio

Palazzo Vecchiosta löytyy myös Dante Alighierin, kuuluisan firenzeläisen kirjailijan ja Jumalaisen näytelmän kirjoittajan kuolinnaamio. Se toimii vihjeenä kaksikon arvoituksen ratkaisemisessa ja on nähtävissä Palazzo Vecchion museossa. Palatsia ei ole luotu varsinaiseen museokäyttöön, joten se sisältää pitkiä käytäviä ja useita pieniä ja suuria saleja. Kirjassa kerrottiin, että Danten naamio löytyy eräänlaisesta syvennyksestä, ja monet kävelevätkin sen ohi sitä huomaamatta.

Itse tiesin, ettei Danten naamiota olisi välttämättä helppo löytää, varsinkin kun liikuin museossa ilman mitään karttaa. Onnistuin kuitenkin bongaamaan sen, tosin sattumalta, vaikka tiesinkin suurin piirtein minkälaista paikkaa etsiä. Kuolinnaamio on pienessä tilassa olevassa pienessä vitriinissä ja on itsekin varsin pikkuruinen esine.

Karttasali ja Armenian kartta

Palazzo Vecchion museoon kuuluu myös karttasali, 1550-luvulta peräisin oleville kartoille omistettu huone, jonka keskellä pönöttää aikansa suurin karttapallo. Huoneen kartat ovat maalattu nahalle ja toimivat hämmästyttävän tarkkoina aikansa kuvina maailmasta sellaisena kuin se silloin tunnettiin. Karttasalista löytyvän Armenian kartan takaa löytyy salakäytävä, jota kaksikko käyttää jälleen kerran paetakseen.

Karttasali ja Armenian kartta löytyvät molemmat Palazzo Vecchion museosta. Armenian kartan kohdalla on seinässä havaittavissa saranat, joten maalaus varmasti voi kääntyä ja paljastaa takaansa salaisuuksia. Salakäytävää pitkin en valitettavasti päässyt kulkemaan, mutta edelleen, jos joku haluaa tarjota mulle mahdollisuuden…!

Chiesa di Santa Margerita dei Cerchi – Danten kirkko

Vanhan Firenzen ytimestä, Dante-museon kupeesta löytyy Danten kirkoksi kutsuttu kirkko, Chiesa di Santa Margerita dei Cerchi. Dante meni siellä naimisiin ja sinne on myös haudattu Danten yksipuolinen rakkaus, Beatrice. Kirkko on pieni ja ulkopuolelta hyvin huomaamaton yksikammioinen rukoushuone ja on nykypäivänä Dante-fanien pyhiinvaelluskohde. Robert ja Sienna suuntaavat sinne löytääkseen itselleen luettavaksi kopion Jumalaisesta näytelmästä, jonka tiettyjen säkeiden pitäisi auttaa heitä arvoituksen ratkaisemisessa.

Kirkko on todellakin niin pieni ja vaatimaton kuin kirjassa kuvataan. Jos en olisi löytänyt sen tarkkaa sijaintia helposti karttasovelluksen avulla, olisin varmasti kävellyt muuten sen ohi. Sen sisäänkäynti on hyvin huomaamaton, vaikkakin sen vieressä on pieni kyltti kertomassa paikan tarkoitusta. Kirkko oli myös sisäpuolelta varsin koruton ja se olikin varsin nopeasti kierretty.

San Giovannin kastekappeli ja Paratiisin portti

Firenzen ikonisen tuomiokirkon kupeesta löytyy kahdeksankulmainen kastekappeli, jossa on aikanaan kastettu muun muassa Dante. Kastekappeli on kaksikon seuraava etappi arvoituksen ratkaisemisessa. Kappelin kuuluisinta antia ovat sen 4,5-metriset, kullatusta pronssista valmistetut pariovet. Ovia koristaa kymmenen paneelia, joista jokaisessa kuvataan vanhan testamentin kohtauksia. Itse Michelangelo on julistanut ovien olevan niin kauniit, että ne ovat kuin paratiisin portti.

Kastekappelia ei voi olla huomaamatta, kun löytää itsensä vanhan Firenzen vilinästä. Se sijaitsee samalla aukealla kuin Duomokin, mutta jää helposti koossaan kirkon varjoon. Sen upeat ovet vetävät kuitenkin huomion puoleensa. Ovien alaosa on valitettavasti metallisen aidan takana, joten kuvia koko ovien komeudesta ei kunnolla saanut, mutta muuten niitä pystyy ihailemaan. Ja olivathan ne varsin hulppeat! Muutenkin koko rakennus raikkaissa väreissään ja erikoisessa muodossaan oli kiehtova.

Pyhän Markuksen tuomiokirkko ja sen hevospatsaat

Kaksikon pako- ja arvoituksenratkaisumatka suuntaa seuraavaksi Firenzestä kohti Venetsiaa. He ovat saaneet vihjeen etsiä venetsialaisen dogen, valtionpäänmiehen, hauta. Vihjeenä oikeasta dogesta toimii hevosten katkotut kaulat, mikä johdattaa heidät lopulta Venetsian Pyhän Markuksen tuomiokirkkoon. Kirkko täyttää myös toisen vihjeen tunnusmerkit, sillä se on “kullattu museion pyhän viisauden”. Kirkko on Venetsian suurin ja se on sisäpuolelta kauttaaltaan päällystetty täyskultaisilla laatoilla.

Kirkko oli sisältä todella kaunis, hieman synkkä mutta varsin kultainen. Se muistutti värimaailmaltaan paljon Istanbulin Hagia Sofiaa. Hieman harmitti, ettei kirkossa saanut kuvata, mutta se jätti enemmän aikaa kaiken näkemänsä kokemiseen ja sisäistämiseen. Kirkon hevospatsaat on ryöstetty Konstantinopolista ja ne olivat niin painavia, että ryöstösaaliin laivaaminen Venetsiaan ei onnistunut ilman hevosparkojen kaulojen katkaisemista. Kirkon parvekkeelle pääsee ihailemaan hevosia lähietäisyydeltä, ja kirkon museossa, parvekkeen vieressä ovat näytillä myös alkuperäiset hevospatsaat.

Hagia Sofia – pyhän viisauden museo

Venetsiassa kaksikko saa kuulla, että heidän etsimäänsä dogea ei ole haudattu Venetsiaan vaan Istanbuliin. Koska dogen hauta on olennainen osa arvoituksen ratkaisua, tapahtuu kirjan loppuhuipennus Turkin maaperällä. Vihjeen mainitsema “kullattu museion pyhän viisauden” ei olekaan Venetsiassa vaan on Istanbulin Hagia Sofia, jonka nimikin merkitsee pyhää viisautta.

Hagia Sofia on hengästyttävän upea rakennus, niin kaunis, etteivät mitkään sanani riitä sitä kuvailemaan. Se on samanhenkinen kuin Pyhän Markuksen kirkkokin, sen sisältä löytyy kullan eri sävyjä, mutta on paikkana paljon massiivisempi. Hagia Sofian toisesta kerroksesta löytyy myös Venetsian dogen, Enrico Dandolon hauta. Itse en Hagia Sofiassa käydessäni tiennyt tätä hautaa etsiä, mutta sen sijainti on lähellä kuuluisaa Deesis-mosaiikkia. Olen siis itsekin luultavasti tietämättäni nähnyt tuon lattiassa olevan vaatimattoman haudan.

Basilica Cistern – uponnut palatsi

Infernon tapahtumat huipentuvat kivenheiton päässä Hagia Sofiasta olevaan kaupungin ikivanhaan vesisäiliöön Basilica Cisterniin. Sen nimi on turkiksi Yerebatan Sarayı, mikä tarkoittaa uponnutta palatsia, johon kirjan vihjeetkin ovat viitanneet. Vesisäiliö on suuri maanalainen tila, joka vetää sisäänsä lähes sata miljoonaa litraa vettä ja sitä koristaa yli kolmesataa pylvästä. Vesisäiliöön pääsee vierailemaan, kävijöiden kulkua avustavat säiliöön rakennetut kävelysillat.

Säiliön tunnelma on ihan omanlaisensa. Tietyllä tapaa harras ja mystinen. Myös paikka on varsin ainutlaatuinen. Silmänkantamattomiin jatkuvat pylväsrivit ja hämärä valaistus saavat sen tuntumaan jopa hieman ylimaalliselta. Vesisäiliön kauimmaisesta nurkasta löytyy kaksi kasvokuvitettua patsasta pylväiden jalustoina, joista ylösalaisin oleva pää, Medusan patsas, on osa kirjan loppuhuipennusta. Itse en olisi Basilica Cisternissä välttämättä käynyt ilman Dan Brownia, mutta onneksi olin lukenut kirjan, koska tämä paikka on hyvin ainutlaatuinen!

Kahden Dan Brownin kirjan perusteella tehtyjen kierrosten jälkeen on ollut todella ilahduttavaa huomata, että kirjoissa kuvatut paikat ja yksityiskohdat ovat todellakin olemassa ja juuri niin kuin ne on kuvattu. Ja moniin niistä vielä pääsee itsekin paikan päälle ihmettelemään. Enkelien ja demonien tapahtumapaikkojen reissaaminen oli helpompaa, tapahtumien sijoittuessa yhden kaupungin alueelle. Mutta ei Infernonkaan tapahtumapaikkoja ole mahdotonta metsästää. Varsinkin Firenzen ja Venetsian voi helposti yhdistää samaan reissuun ja siinä pääseekin näkemään suurimman osan keskeisistä kirjan paikoista.

Jos haluat aiheen tiimoilta lisää luettavaa, käyhän tutustumassa seuraaviin postauksiini:

• Dan Brownin jalanjäljillä Roomassa
• Mitä tehdä Firenzessä? Vinkit upeaan kaupunkiin!
• Henkeäsalpaavan kaunis Hagia Sofia
• Basilica Cistern – visiitti istanbulilaiseen vesisäiliöön

Ovatko Infernon tapahtumapaikat sulle ennestään tuttuja? Entä oletko sä reissannut Dan Brownin kirjojen perässä?

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU