Kerran poistuin kotoa
Eurooppa

2017 on ollut kummallisten hostellikokemusten vuosi

Vaikka vuosi ei ole vielä edes puolessa, on siihen mahtunut paljon hostellimajoittumista. Olen majoittunut hostellidormeissa niin Madridissa, Riiassa, Roomassa, Firenzessä, Bolognassa, Venetsiassa kuin Tukholmassakin. Lisäksi kaverien kanssa on tullut varattua omia hostellihuoneita niin Tallinnasta kuin Berliinistäkin. Lähes jokaisessa on ollut jotain hämmentävää tai tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka ainoastaan yksi majapaikka on jäänyt selkeästi negatiiviseksi kokemukseksi.

Ajattelinkin nyt muistella hieman näitä kokemuksia. Osa niistä on hämmentänyt, osa naurattanut (ainakin jälkeenpäin), mutta onneksi vain yksi hostelli on ollut täydellinen huti. Vaikka pieniä sattumuksia ja kummallisuuksia matkaan mahtuukin, olen niitä ainakin vielä toistaiseksi valmis sietämään. Yöpymisissä säästetty raha on kuitenkin ollut merkittävämpi asia kuin matkan varren omituisuudet.

Postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ja oikeasti elämää kurjistaneista asioista on reklamoitu joko henkilökohtaisesti tai rakentavan palautteen kautta, jos asia ei ole ollut akuutti.

Madrid ja kuoleman portaat

Madridista löysin oikein mainiolta ja siistiltä kuulostaneen hostellin hyvällä sijainnilla. Paikan päälläkin kaikki vaikutti hyvältä: paikka henki moderniutta ja oli varsin toimiva ja tyylikäs. Ainoa mikä mätti oli dormihuoneen sänkyratkaisu. Sain parin yön visiitilleni paikan yläsängystä. En ole niiden suurin fani, mutta nukun niissä silti jos niitä sattuu kohdalle. Tässä nukkuminen tosin meinasi jäädä välistä – sänkyyn kun oli lähes mahdoton päästä.

Jostain syystä paikan kerrossängyt olivat todella korkeat, ylempi sänky huiteli varmasti lähes kahdessa metrissä. 167-senttisen varteni kanssa sängyn vieressä seistessäni mun oli hankala ylettyä heittämään mitään tavaraa sänkyni päälle, niin korkealla se oli. Lisäksi portaat olivat aivan hirvittävät. Kapeat ja liukkaat. Lisäksi ne olivat kuin hyllyt, eli jalka ei mennyt “läpi” askelmalle astuessa. Siinä oli hyvin niukasti tilaa asetella jalkojaan hyvään kiipeilyasentoon.

Kun sänkyyn oli kerran illassa onnistunut kiipeämään, sieltä ei millään halunnut tulla pois ennen aamua. Toivoinkin aina illalla, ettei vessahätä iskisi kesken yön. Pimeässä alas könytessäni olisin varmasti onnistunut taittamaan niskani… Kiipeilyn riemua edisti vielä se, että alasängyssä yöpyi joku hieman kielitaidoton aasialainen tyttö. Hän kovasti halusi ripustella tavaroitaan portaille, joita muutenkin jo henkeni uhmalla käytin. Mä tyydyin aina potkimaan tavarat pois, kun askelmia halusin käyttää, ja tyttö mitään ymmärtämättä lappoi ne samat tavarat taas takaisin portaille. Vain huomatakseen, että mä taas myöhemmin sohin niitä pois alta.

Tänne voin mennä toistekin, mutta en enää ikinä yläsänkyyn. Ainakaan jos en saa laskuvarjoa alastulon helpottamiseksi!

Berliini ja lävistävä suihku

Berliinissä hostellihuoneemme oli mielestäni oikein mainio. Siellä oli tilaa, kalusteitakin löytyi ja meillä oli jopa oma pieni parveke, josta näkyi hyvin kaupungin TV-torni. Mua ei edes haitannut huoneen sijainti hostellin baarikerroksen alapuolella, reippaiden reissupäivien jälkeen uni tuli tehokkaasti silmään.

Huoneessamme oli oma kylpyhuone, jonka fasiliteetit olivat varsin mainiot. Suihkussa oli tosin yksi huono puoli. Vesi tuli suuttimesta ulos kuin terävinä neuloina, vaikka veden tuloa miten sääteli. Vartaloa pestessä tämä ei vielä kovin suuria murheita aiheuttanut, mutta hiuksia en uskaltanut sen suihkun alla pestä, sillä pelkäsin saavani spontaanin silmälävistyksen! Pesin sitten hiukseni lavuaarissa käsisuihkun avulla, mikä oli oikein miellyttävä vaihtoehto.

Voisin yöpyä täälläkin toiste, ja ottaisin vaikka uimalasit varmuuden vuoksi mukaan suojaamaan silmiäni!

Riika ja stereona kuorsaavat miehet

Riiassa olin varannut huoneen naisdormista, ja elin pitkälle iltaan uskossa, että olin sellaisen saanutkin. Olin ainoa majoittuja kyseisessä huoneessa aina siihen asti kunnes olin jo ehtinyt mennä nukkumaan, joten mieleeni ei ollut tullut kyseenalaistaa asianlaitaa.

Peiton alle kääriytyneenä ja silmäni juuri ummistaneena kuulen kun huoneeseen paukkaa joku. Silmäni avattua huomaan tulijan olevan mies, joka selkeästi aikoo majoittua huoneeseen. En jaksa nousta valittamaan väärään huoneeseen sijoittumisestani, sillä mulla oli tiedossa aikainen herätys. Lisäksi olisin joutunut siirtämään tavarani ja petaamaan uuden sängyn jossain toisaalla. Kyllähän sitä yhdestä yöstä aina selviää! Tai sitten ei. Hieman myöhemmin huoneeseen saapuu vielä toinenkin mies ja he kuorsaavat kilpaa koko yön. Sanomattakin on selvää, että siinä metakassa omat uneni jäivät hieman vähemmälle.

Tämä paikka ei ollut muutenkaan kovin laadukas, mutta 10 eurolla ei voi luksusta odottaa. Yhden yön majoitukseksi kelpuuttaisin ehkä toistekin, mutta varmistaisin heti huoneen saatuani, mikä huonetyyppi onkaan kyseessä.

Venetsia ja kadonnut hostelli

Käytän nykyään aina reissatessani offline-karttasovellusta nimeltä maps.me. Sen avulla on helppo suunnistaa paikasta toiseen, ja siihen pystyy merkkaamaan paikkojen, nähtävyyksien ja vaikkapa hostellien sijainteja. Näin olin toiminut myös Venetsian majoitukseni suhteen, mutta jostain syystä sovellus näytti hostellilleni väärää sijaintia. Tämän huomaan vasta Venetsian kaduilla pyöriessäni ja tajutessani, ettei majapaikka olekaan siellä minne se on merkitty.

Hostellin nimi- ja osoitetiedot saan kaivettua puhelimen syövereistä, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä moinen paikka sijaitsee. Saan kuulla olevani oikealla suunnalla. Alue on sen niminen kuin pitääkin ja lähitalojen numerointi on lähellä hostellin kadunnumeroa. Oikea talo vain puuttuu. Lopulta löydän pienen kanaaliin päättyvän sivukujan, jolla on jo kaikki hostellin osoitetta edeltävät numerot. Muttei tietenkään omaani, vaikka kuinka haen! Onneksi turhautumisen keskellä löydän lopulta avoimen wifin, jonka avulla pystyn tarkistamaan hostellin sijainnin kartalta. Olin ollut hyvin oikeassa suunnassa – tosin eri puolella kanaalia!

Täällä voisin yöpyä uudelleenkin, nyt kun tiedän missä hostelli sijaitsee!

Tukholma ja yöllinen palohälytys

Viime reissullani Tukholmaan yövyin kahdessa eri hostellissa. Ensimmäinen, yhden yön hostellivalinta oli kamalin hostellikokemukseni ikinä. Sen voi käydä lukemassa tästä. Seuraavaksi kolmeksi yöksi vaihdoin hostellin monta astetta parempaan, mutta ei siitäkään kommelluksitta selvitty. Ensimmäisenä yönä uudessa hostellissa olin mennyt aikaisin nukkumaan, sillä olin varsin väsynyt edellisen yön lyhyistä unista.

Parisen tuntia nukuttuani herään voimakkaaseen, toistuvaan ääneen ja unensekaisessa mielessäni manaan jonkun soittoäänivalintaa alimpaan helvettiin. Kunnes tajuan, että kaikki huonetoverini ovat hereillä ja liikkeellä. Hostellissa onkin meneillään palohälytys! Jotenkin onnistun survomaan kengät jalkaan, nappaamaan puhelimen mukaan ja alamme elefanttimarssina poistua huoneesta. Kovin pitkälle hostellin käytävillä emme edes pääse, kun hälytysääni lakkaa ja palaamme huoneeseen. Onneksi.

Täällä yöpyisin ehdottomasti uudelleen, palohälytyksiä voi sattua missä tahansa majapaikassa.

Tappajaporraskuva on juurikin postauksen mainitsemista portaista otettu, Berliini-kuva on hostellimme parvekkeelta, muuten kuvituksena toimivat kuvat ovat satunnaisia otoksia hostellien sijainitikaupungeista.

Onko sulle sattunut jotain hauskoja tai kummallisia sattumuksia majapaikoissa?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Kati / Lähinnä Kauempana
    11.6.2017 at 14:52

    Hauskoja tarinoita! Tämä postaus oli kiva lukea – vaikkakin kokemukset eivät tapahtumahetkellä olleet ehkä niitä nautinnollisimpia. Mutta taas tämä osoittaa sen, että keljutkin reissulla tapahtuneet jutut muuttuvat myöhemmin vain meheviksi matkatarinoiksi. 🙂

    Ja kiitos muuten siitä maps.me -sovellusvinkistä! Olen siitä asti käyttänyt sitä kaikilla reissuillani ja toimii tosi hyvin!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      11.6.2017 at 20:02

      Kiitos! Joo, ihan kaikki kokemukset ei ehkä ainakaan sillä hetkellä naurattaneet, mutta tuota yhtä hutihostellia lukuunottamatta eivät ole jälkeenpäin jättäneet suurta harmitusta. Pieniä seikkailuja ja sattumuksia aina sietää, ainakin jos on oikealla asenteella liikkeellä eikä anna niiden pilata lomaa 🙂

      Kiva kuulla, että maps.me on tullut käyttöön! Mä vannon edelleen sen nimeen, tuo Venetsian hostellihuti oli osaksi omaakin vikaa, kun en paremmin tarkastanut, että merkintä meni varmasti oikeaan kohtaan. Mutta tästä(kin) toivottavasti taas viisastuu.

      • Reply
        Kati / Lähinnä Kauempana
        12.6.2017 at 10:01

        Tuli mieleen vielä sekin, että vaikka nämä kommellukset tosiaan oli hauskoja lukea, niin kuitenkin aika pikku juttuja. Kuten sanoit, niin oma asenne ratkaisee ja pientä häslää pitää reissuilla aina sietääkin.

        On ollut mukava lukea näitä hostellikirjoituksia sulta ja muiltakin yksinmatkustavilta naisilta. Se rohkaisee mielestäni (hostelli)matkustamiseen, sillä usein mielikuvat dormeista on epämääräisiä – itselläkin! Hostelleissa on tullut aikanaan paljonkin majoituttua, mutta aina kahden hengen huoneessa. Poislukien dormikeikka Berliinissä, jossa kuuden hengen dormissa sijoittui vain oma porukkamme.

        Todella moni hostelli on omalla kohdalla ollut persoonallinen ja mielekäs, ehkä jotain muuta mitä moni ajattelisi. Usein jopa paljon miellyttävämpiä kuin hotellit! Lasten kanssa ei vaan lähtökohtaisesti jaksa sitä jaettua kylppäriä, mutta sekinhän olisi täysin vain omasta asenteesta kiinni.

        • Reply
          Noora | Kerran poistuin kotoa
          13.6.2017 at 17:25

          Totta, eihän nämä mitään oikeasti maailmaa mullistavia juttuja ole. Siis siinä mielessä, ettei näiden takia enää haluaisi yöpyä hostelleissa. Ja hyvä näin. Jos meno niissä olisi oikeasti ankeaa ja kurjaa, valitsisin hotellit tai jäisin kotiin.

          Kiva kuulla, että näitä on ollut mukava lukea. Ehkä mun pitäisi joskus kirjoittaa ihan yleispostaus hostelleissa yöpymisestä. Pari juttua olen kirjoittanut, mutta ne ovat enemmän tainneet olla näitä sattumuksia. Hostelleista monella tuntuu olevan turhan huono kuva, joten mielelläni sitä lähtisin kirkastamaan. Toki huonojakin hostelleja on, mutta niin on myös hotelleja!

          Hostellit ovat mielestäni usein todella persoonallisia ja piristäviä paikkoja. Ja myös monipuolisia. Eivät ne kaikki ole pelkästään niitä dormeja jaetuilla fasiliteeteilla. Mielestäni persoonallinen hostelli, jossa on mukavat yhteiset tilat, on paljon kivempi paikka yöpyä kuin persoonaton ketjuhotelli. Hotelleissa muiden matkaajien kanssa keskustelu on paljon hankalampaa kuin hostelleissa.

  • Reply
    Hanna/ Ranskatar reissaa
    11.6.2017 at 17:58

    Mä välttelen yläsänkyjä viimeiseen asti, olen ihan onneton kömpimään yläpunkkaan 😀 Onneksi yläsänkyjä on osunut matkan varrelle aika harvoin, kaverin kanssa reissatessa saan yleensä aina juonittua itselleni alapedin 😀 Kamalin hostellikokemus oli bile/surffihostelli San Sebastianissa. Jäin yksin illalla koko paikkaan, kun muut henkilökuntaa myöten suuntasivat yöelämään. Ja voi sitä hiekan määrää, minkä surffarit kantoivat mukanaan suihkun (joita oli tasan yksi) lattialle!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      11.6.2017 at 20:06

      Haha, mäkin kyllä yritän sopivassa seurassa saada jonkun muun kiipeämään sinne yläpetiin mun sijaan, mutta yksin reissatessa ja yläsänkynakin napsahtaessa en yleensä jaksa tehdä asialle mitään. Joihinkin kiipeää suht sujuvasti, mutta osa tuntuu vaativan jo jotain huikeita akrobaattisia kykyjä 😀

      Huh, kuulostaa inhottavalta tuo hiekkamäärä. Joskus hostelleissa tuntuu, ettei jengillä ole mitään suhteellisuudentajua siitä, että samoja yleisiä tiloja käyttävät muutkin ihmiset. Venetsiassa meitä oli muistaakseni 8 naista samassa dormissa, jossa oli yksi yhteinen kylppäri huoneessa. Muutaman aamusuihkussa käyneen jälkeen paikan lattia oli niin märkä, että vettä oli kulkeutunut reippaasti myös huoneen puolelle. Muistaakseni tuolla oli vielä tarjolla pyyhe lattian pyyhkimistä varten mutta ei sitten…

  • Reply
    Tiia(ntai)
    11.6.2017 at 19:02

    Huh, on kyllä melkoinen tikapuiden irvikuva! Mulle osuu dormeissa jostain syystä melkein aina yläpeti: joko muita ei enää ole vapaana tai sitten paikka määrätään jo respassa. Eipä tuo sinänsä haittaa, mutta aina kiipeämistä ei tosiaan ole tehty ihan helpoksi.

    Tähän asti olen kyllä tainnut olla sekä hostellien että kämppisten suhteen harvinaisen onnekas. Jos nyt ei lasketa sitä yhtä kertaa Ranskassa, kun heräsin siihen, että yksi jantteri seisoi ilkosen alasti keskellä huonetta kuvaamassa puhelimella videota… Mutta tosiaan, kuten Kati sanoi, niin tuleepa ainakin tarinoita kerrottavaksi 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      11.6.2017 at 20:12

      Juu, ei olleet mun suosikkiportaat nuo! Mulle kyllä onneksi on osunut kohdalle enemmän alapetejä, mutta noita yläsänkyjäkin tulee aina silloin tällöin. Mietin että kun olen kumminkin suht nuori ja hoikka (ja ehkä näytän siksi varsin hyväkuntoiselta), niin saatan saada määrättynä yläpedin siksi. Niihin kun ei ehkä vanhempi tai isokokoisempi ihminen aina niin kätevästi kömpisi. Tosin en kyllä lähes aina minäkään 😀

      Haha, kuulostaapas mukavalta herätykseltä 😀 Onneksi tuokaan ei ole mikään oikeasti kamala juttu vaan juurikin jotain, mistä saa jälkeenpäin hyvän tarinan kerrottavaksi 🙂

  • Reply
    Viherjuuria
    11.6.2017 at 20:30

    No jo sulle on sattunut! 😀
    Tuli tuosta Riikasta mieleen hostelliyö, jonka vietin viiden miehen kanssa kuuden hengen dormissa Hampurissa kerran. Hipsin sieltä aikaisin aamulla lennolle ja oli jotenkin absurdi olo pukeutua viiden miehen kuorsatessa sikeästi boksereissaan… Kivoja tyyppejä olivat ja uskoisin, että heitä tilanne hämmensi enemmän kuin minua. Ihmettelin vaan, eikö hostellissa muka ollut mitään huonetta, jossa olis voinut olla muitakin naisia, mutta yksi yö meni noinkin 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      13.6.2017 at 17:19

      Joo, kaikkea sitä on tullut vastaan 😀 Haha, voin vain kuvitella sun fiilikset tuossa tilanteessa. Muuten mulla ei olisi kauheasti väliä yövynkö nais- vai sekadormeissa, mutta kuorsaaminen on yleensä paljon pahempaa miesvoittoisissa huoneissa. Vaikken ole kovin herkkäuninen, niin kyllä jo useampi kuorsaaja alkaa omaa unta häiritä. Leppoisia ne kuorsaajamiehet tuppaavat muuten olemaan 🙂

  • Reply
    Sisko
    14.6.2017 at 00:14

    Kyllä on kommelluksia sattunut! Hyvä että kaikista on selvitty ja näin myöhemmin niistä saakin loistavia tarinoita! 🙂
    Itse yövyin hotelleissa Hanoissa, mutta silti kuulostaa niin tutulta tuo ettei kaikki mene ihan putkeen.. 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      14.6.2017 at 20:24

      On kyllä, mutta ei onneksi mitään tuon vakavampaa! Onneksi oma asenne ratkaisee aika pitkälle sen, miten tällaiset tilanteet lopulta kääntyvät. Tällä kertaa niistä sitten sai hyviä tarinoita 🙂
      Haha, eivät ne hotellitkaan taida aina laadullaan loistaa. Yksi reissuhistoriani ala-arvoisimpia yöpymispaikkoja on ollut juurikin hotelli.

Vastaa käyttäjälle Noora | Kerran poistuin kotoa Cancel Reply