Kun viime vuoden loppupuolella, ensimmäisten ujojen lumihiutaleiden leijaillessa vaivihkaa maahan, klikkailin ostoskoriin lennot Madridiin, olin vähän harmissani. Halusin päästä matkaan satasella, kaihosin jonnekin, jossa ei olisi tammi-helmikuun taitteessa yhtä arktinen potentiaali kuin Suomessa. Lisäksi halusin uuteen kohteeseen ja tiettynä ajankohtana, sillä lomapäiviä oli säästössä enää pari hassua. Näiden kriteerien summaksi tuli Madrid, ja oikeastaan tyydyin siihen – paremman puutteessa. Tai niin luulin.
Olin kyllä kuullut ja lukenut Madridista kehuja ja ylisanoja. Ne vain eivät olleet onnistuneet vakuuttamaan mua. Oma makuni siitä mikä on kivaa ja kiinnostavaa ei aina mene yksiin muiden kanssa. Oli mullakin jonkinlainen näppituntuma jo ennakkoon siitä, millainen Madrid olisi. Ainakin niiden kuvien ja paikkojen myötä, jotka Google ja matkaoppaat ensimmäisenä tarjoavat, kun kaupungista kiinnostunut aloittaa tutkimuksensa. Ja ne ensifiilikset maalasivat mulle mieleen kuvan tylsästä, beigestä kaupungista.
Madridista löytyi väriä ja nähtävää
Beige on itse määrittelemäni termi, jota käytän kuvatessani muutamaa eurooppalaista kaupunkia, joilla on mielestäni historiaa ja potentiaalia, mutta ei sitä viime kipinää, joka saa huokaamaan onnesta. Beigeiksi kaupungeiksi niputan ainakin Pariisin ja Wienin. Niissä on paljon juttuja periaatteessa kunnossa, ainakin sillä mittapuulla miten itse arvioin kaupunkien kiehtovuutta, mutta lopputulemaksi jää sellainen “ihan ok 7+”, vähän hajuton ja mauton käynti
Tämän beigeyden viitan langetin myös etukäteen Madridin ylle. Onneksi turhaan.
Olin kyllä jo valmistautunut siihen, että Madrid tarjoaisi niitä ennakko-odotusteni mukaisia vähän sinnepäin -hetkiä. Ei herättäisi erityistä intoa tai ihastusta. Ei kutsuisi seikkailuihin. Lohduttelin itseäni sillä, että ainakin saisin nauttia jostain muusta säästä kuin Suomen talvesta. Saisin ladata akkujani voimat imeneen työrupeaman jäljiltä, varsinkin jos mitään kiinnostavaa ei löytyisi. Saisin olla oman elämäni laiskiainen, niin rento ja hidas, että kyljen kääntämiseen uutta nukkumisasentoa etsiessä kuluisi puolet lomasta.
Madrid on täydellinen kaupunki kävelijöille
Sitten saavuin Madridiin ja salakavalasti kaupunki kietoi mut taikaansa. Ihan ohimennen tutkin kaupunkia niin antaumuksella, että kahtena kokonaisena päivänäni Madridissa kävelin yli 50 kilometriä.
Tukikohtani lepäsi Solin aukion tuntumassa, mistä oli lyhyt matka vähän kaikkialle. Ja paljon vähän kaikkea Madrid tarjosikin. Kaupungin anti ei ole mielestäni missään yhdessä tietyssä kuuluisassa nähtävyydessä tai paikassa – mikä on suuri plussa. Aika ei tuhlaannu siihen, että kiertää nämä pakolliset pahat. Vaan ajan saa kulumaan sillä, että ihmettelee ihan rehdisti kaikkea mikä eteen tulee. Ja sitä on yllättävän paljon!
Olin etukäteen kuvitellut, että Espanjan kaupungeista Barcelona on kuin se kuriton lapsi, joka kaivaa nenää ja tekee kuperkeikkoja, kun aikuisten silmä välttää. Ja että Madrid on kuin se korrekti vanhempi sisarus, joka paheksuen tuomitsee tuon epäkorrektiuden. Mutta ei Madrid onneksi kantanut oletettua osaansa tylsänä pääkaupunkina, vaan oli pirskahteleva, kaunis, värikäs eikä ollenkaan ankean byrokratian nujertama.
Ihastuin näihin keskustan kuvitettuihin kadunnimikyltteihin! Näitä oli todella paljon.
Jo muutaman kilometrin säteellä Solin aukiosta, kaupungin ytimestä, löytyy todella paljon kaikkea. Paljon erilaista kaikkea. On historiallisia rakennuksia, puistoja, värikkäitä naapurustoja, katukirppiksiä, uutta ja vanhaa rinnakkain. On katutaidetta, kauppoja, ihmistentäytteisiä kadunpätkiä ja autioita sivukatuja. Baareja, ravintoloja ja Lidl, jonka paistopistehyllyillä ei tunnettu pihtejä vaan minigolf-henkinen “huido mailalla ja kuljeta rataa pitkin” -huvitus, jos halusi evääkseen ostaa vaikka sämpylän.
Puistotunnelmaa El Retiro Parkissa
Mun suosikkipaikakseni Madridissa nousi ihana El Retiro Park. Suuri ja tunnelmallinen puisto muistutti hieman New Yorkin Central Parkia! Jopa tammikuun lopulla puiston vehreys oli upeaa katseltavaa. Ajoittain aurinko kietoi maiseman niin lämpimään syleilyyn, että Suomen kesäkin kalpeni tunnelmalle.
Madridin naapurustoista mua ilahduttivat erityisesti La Latina ja Malasaña. Jos haluaa ihmetellä paikkoja rauhassa, kannattaa niihin suunnata aamukävelylle. Jos taas haluaa antautua paikallisen elämän pyörteisiin, suunta näille kulmille kannattaa ottaa vasta iltasella. Madrid ei ole aamuvirkkujen kaupunki, jos etsii menoa ja meininkiä.
Madridin keskustan alueelle mahtuu myös paljon muuta nähtävää. Solin aukio tarjoaa ihmisvilinää siinä missä Gran Víakin. Plaza Mayor valtavine rakennuksineen ja patsaineen toi muistoja Perusta. Kuninkaallinen palatsi taas kilpaili estetiikan ankeudessaan samassa sarjassa Ruotsin kuninkaanlinnan kanssa mutta aurinkoinen päivä sai sekin näyttämään siedettävältä. Palatsin takana sijaitseva pieni puisto, Jardines de Sabatini taas oli oikein viihtyisä paikka.
Jos Madridin keskustan nähtävyydet kiinnostavat enemmän, kannattaa perehtyä Madridissa tällä hetkellä majailevan Historia de viajes -blogin Katjan kirjoittamaan mainioon postaukseen.
Yksi kerta Madridissa ei riitä!
Mitä mulle sitten jäi käteen Madridista pitkän viikonlopun jälkeen? Suurimpana on kaipaus takaisin kaupunkiin! Yllätys oli niin positiivinen, että olen vieläkin aivan äimistynyt. Miksei Madrid osaa markkinoida kiinnostavuuttaan enemmän? Takaisin lähden ehdottomasti. Ehkä joskus syksyllä. Haluan ihastella Retiroa ruska-aikaan. Lisäksi haluan ehtiä tehdä päiväretkiä lähiseutujen kiinnostaviin kaupunkeihin.
Jos siis epäröitä Madridin suhteen, ei kannata! Klikkaile säkin ostoskoriin liput tähän mut valloittaneeseen kaupunkiin.
Mikä kaupunki on onnistunut yllättämään sut positiivisesti? Entä onko muita Madrid-skeptikkoja?
Lue myös nämä:
- Madrid oli hetkiin tarttumista ja elämästä nauttimista
- Madridin persoonalliset kaupunginosat La Latina ja Malasana
- Madridin puistotunnelmia El Retiro Parkissa
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
8 Comments
Sini
3.4.2017 at 08:06Yritän olla laittamatta päähäni liikoja ennakkokäsityksiä ja -odotuksia kohteista, joihin menen. Meitä kun on moneksi ja kaikki kokee asiat ja paikat omilla tavoillaan.
Praha kyllä yllätti minut positiivisemmin kuin olin kuvitellut.
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.4.2017 at 20:15Mäkin yritän tehdä niin, mutta toisaalta jos ja kun kohteesta ottaa yhtään selvää etukäteen, mun on mahdotonta olla muodostamatta ennakkokäsityksiä. Liian positiivisia odotuksia sen sijaan yritän välttää, koska silloin kohde harvoin yltää täyttämään ne suuret odotukset! Praha on kyllä oikein ihana, en ihmettele että se pääsi yllättämään sut 🙂
Jenni / Unelmatrippi
3.4.2017 at 15:53Mä taas odotin Madridilta ehkä jotain muuta mitä sain (kävin siis juuri viime viikolla siellä ekaa kertaa). Olen mieltynyt Espanjassa pieniin kyliin tai pienehköihin kaupunkeihin, luontoon ja tietty siihen lämpöön tai vähintäänkin aurinkoon, mitä on aina ihme tuurilla enimmäkseen reissuillani siinä maassa riittänyt. Barcelonastakin tykkäsin, ja odotin myös Madridilta samankaltaista eloa ja väriä.
Mutta Madridissa olikin sitten tosi huono tuuri sään kanssa: oli tosi kylmä ja satoi vähän väliä. No, en ole sokerista, mutta jotenkin tämä varmaan vaikutti ja reissu lähti hieman nihkeästi käyntiin. Ei missään nimessä ollut huono keikka enkä jäänyt mitenkään inhoamaan Madridia, mutta silti kaupunki ei jotenkin onnistunut kunnolla sykähdyttämään. Kaupunki ikään kuin uinui, vaikka odotin tosi eläväistä paikkaa (oletan, että tämä johtui säästä). Mutta korostan, että joka tapauksessa plussan puolelle tästä Madridin-reissusta jäätiin ja viihdyttiin sinänsä ihan okei – ei vain tullut sellaista wau-efektiä.
Mut on aiemmin yllättänyt ihan puskista mm. Los Angeles. En odottanut oikein mitään, mutta tykkäsin paikasta tosi paljon. Hampuri tulee myös mieleen yllättävän viehättävänä paikkana.
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.4.2017 at 20:28Voi ei. Tosi tylsää kuulla ettei Madrid ollut sulle niin hyvä kuin mulle! Mulla taas ei ollut tätä ennen Espanjasta kokemuksia kuin Barcelonasta, joka taitaa olla varsin uniikki kaupunki minkä tahansa maan mittapuulla, joten en olettanutkaan muun Espanjan olevan kuin Barcelonan. Enkä siis oikein tiennyt, millainen muu Espanja voisi olla. Mäkään en ole sokerista, mutta kyllä sateinen sää silti vaikuttaa reissuun. Jo esteettisesti: kuvat ei ole yhtä kivoja kuin jos taustalla on sininen taivas. On viluisampaa eikä ulkona viihdy niin pitkiä aikoja putkeen. Ei viitsi hengailla joka puistossa ja penkillä fiilistelemässä elämää.
Mulla kävi sään kanssa oikeastaan aika onnekkaasti. Ensimmäinen koko päiväni Madridissa oli aurinkoinen, lämmin ja leppeä. Se antoi kaupungista heti miellyttävän ja positiivisen kuvan. Silloin oli mukavaa mennä ja ihmetellä. Toinen päiväni oli taas sateinen ja viileä, mutta se ei enää niin haitannut, kun oli ehtinyt nähdä kaupungin jo parhaassa asussaan. Lisäksi sain sadepäivälle seikkailuseuraa Historia de viajes -blogin Katjasta. Ehkä yksin olisi ollut tylsempää kahlata läpi harmaata kaupunkia mutta kun oli seuraa ja paljon juteltavaa, niin säätä ei niin huomannut.
Musta tuntuu, että jos mulla nuo säät olisivat menneet toisin päin, eli jos kunnon ensikosketukseni Madridiin olisi ollut harmaa sadepäivä, alkufiilis ja sen mukana tullut innostus ei olisi kasvanut niin suureksi kuin mitä se nyt kasvoi. Vaikka siitä säästä ei saisikaan liiaksi harmistua. Mutta kyllä se vain vaikuttaa asioihin. Kiva kumminkin, että sä viihdyit kaupungissa, vaikka tuo wau jäi puuttumaan 🙂 Mulla wauta edesauttoi varmasti myös se, että odotuksia ei todellakaan ollut. Siinä on paljon tilaa positiiviselle yllättymiselle.
Los Angeles on mulla mielikuvissa vähän ankea ja pinnallinen. Tosin niille kukkuloille haluaisin haikkaamaan. Saa nähdä mitkä omat fiilikseni ovat, kun sinne joskus eksyn. Ehkä itsekin päädyn tykkäämään, sillä odotukset eivät ole kummoiset 🙂
Katja/historiadeviajes
3.4.2017 at 15:58Mää oon onnellinen että viihdyit täällä! Kolmen kuukauden jälkeen tuntuu että en oo nähny vielä itsekään mitään ja aina tulee vastaan jotain uutta. Myös mun “koe nämä Madridissa” lista kasvaa koko ajan 😀 sun pitää palata nopsaa takasin!
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.4.2017 at 20:30Mäkin oon onnellinen, että viihdyin siellä 🙂 Hyvään kaupunkiin oot vaihtoon päätynyt! Uskon kyllä, ettei Madridia tuossakaan ajassa ole ehtinyt ottaa kokonaan haltuun. Samoissa paikoissakin varmasti haluaa käydä uudelleen kun kevät ja kesä koittaa ja ympäristö muuttuu. Pitää toivoa Norskilta suotuisia lentohintoja jatkossakin, niin palaan mielelläni ja vaikka monta kertaa 😀
Mikko
13.2.2018 at 14:01Madrid on maailman upein kaupunki. Olen käynyt siellä noin 50 kertaa ja osaan sen ristiin rastiin. Todellinen eurooppalainen pääkaupunki. Aikaisemmin olen käynyt parikymmentä kertaa Barcelonassa, joka on alkanut vaikuttaa Madridin rinnalla ahdistavalta, junttimaiselta turistirysältä. Espanjassa on paljon upeita kaupunkeja: Valencia (10 krt käynyt), San Sebastian (10 krt), Las Palmas (20 krt), Bilbao (5 krt), Murcia, Orihuela, Alicante (6 krt)… taitaa tulla kohta 150. kerta Espanjan käynneille
Noora | Kerran poistuin kotoa
19.2.2018 at 08:38Oho, tuohan on valtava määrä käyntejä yhdessä kaupungissa! Ja Espanjassakin. Siellä on kyllä paljon mielenkiintoisen oloisia kaupunkeja. Seuraavaksi kiinnostaisi tutustua ainakin Bilbaoon.