Kerran poistuin kotoa
Pohdinnat

Olen onnellisempi kun en enää halua omistaa

Mä olen viime aikoina miettinyt paljon omistamista, tavaroita ja kaikkea siihen liittyvää. Olen huomannut itsessäni salakavalan muutoksen – mitä enemmän matkustan, sitä vähemmän tahdon omistaa. Ainakaan materiaa.

Nykypäivän muotijuttu tuntuu olevan konmaritus, kaikki tavara päivässä pois -karsimisjutut ja muut kodin kuorimistekniikat turhan materian ikeestä. Ehkä tämä on vastareaktio nykypäivän yltäkylläisyydelle ja tavaroissa kierimiselle.

Viimeisimpiä tälle aallonharjalle ratsastamaan lähteneitä ilmiöitä on Riisutut-tv-sarja. Ohjelmassa osallistujat luopuvat kuukaudeksi kaikesta omaisuudestaan, myös vaatteistaan, ja saavat joka päivä ottaa takaisin haltuun yhden omistamansa tavaran. Sarjan markkinointivaiheessa pelkäsin sen mässäilevän osallistujien vähäpukeisuudella, koska se tuntui korostuvan vahvasti sarjan mainonnassa. Mutta ensimmäisen jakson eilen katsottuani se onneksi tuntuu keskittyvän enemmän siihen, miten osallistujat pärjäävät ilman tavaroitaan.

materialismi

omistaminen

Itsekin olen ennen ollut varsin tavara- ja kulutuskeskeinen. Silloin kun en vielä matkustellut. Tavaraan ja ostamiseen oli helppo upottaa rahojaan, kun ei paremmista käyttökohteistakaan tiennyt. Älytön hamstraaja en onneksi ole koskaan ollut, mutta myönnän että ennen ostaminen on tehnyt mut onnelliseksi. On ollut kiva omistaa kauniita tavaroita, pientä tilpehööriä ja ensimmäiset tekemäni ulkomaanreissutkin olivat varsin shoppailupainotteisia.

Kumminkin mitä enemmän olen matkustanut, sitä vähemmän olen halunnut kuluttaa rahaa materiaan. Niin reissun päällä kuin Suomessakaan. Olen saanut tavaroiden tilalle jotain paljon parempaa. Kokemuksia, elämyksiä ja huikeankauniita muistoja.

Toki joskus shoppailen reissuillani edelleen. Yleensä kierrän niitä vaatekauppoja mitä Suomessa ei ole ja teen korkeintaan pari täsmähankintaa. Sen verran, mitä käsimatkatavaroihin nyt sattuu mahtumaan. Tai sitten ostan vaikka teetä tai karkkia, jotain mikä ei jää ikuisiksi ajoiksi nurkkiin pölyttymään. Kaikki turha tuliaiskrääsä jää nykyään automaattisesti ostamatta.

turhasta-luopuminen

tavaroiden-karsiminen

Arvojen muuttuminen alkaa pikku hiljaa korostua myös kotonani. Esimerkiksi telkkaria en ole omistanut vuosiin. Enkä ole ikävöinyt sitä hetkeäkään. Vähän aikaa sitten myin kaverilleni lipaston, jolla tv ennen kökötti. Tällä oikeastaan eliminoin sen, ettei tuota turhaketta tulisi hankittua tulevaisuudessakaan. Ei paikkaa telkkarille, ei telkkaria!

Muutenkin tavaramäärä alkoi vuosien saatossa ärsyttää. Vaikken koskaan sitä suuremmin kerryttänytkään, hiipi sitä salakavalasti nurkkiini aina vähän lisää. Sitten tuli ostettua uusi lipasto ja uusi kirjahylly, että materia mahtui muualle kuin röykkiöiksi lattialle. Kunnes tajusin, että sen pitäisi mennä toisin päin. Jos tavaraa on liikaa, ainoa ratkaisu on karsiminen.

Olen vähitellen alkanut karsia tavaroitani suurella kädellä ja huomannut, että mitä vähemmän konkreettisia asioita omistan, sitä onnellisempi olen. Rahaa jää enemmän myös matkusteluun, kun en osta taas yhtä kivaa mukia, koriste-esinettä jota en kaipaa tai muuta söpöä turhaketta. Onnellisempi olen myös siksi, että mitä vähemmän omistan, sitä vähemmän aikaa tarvitsee omistaa kodin siivoamiselle ja järjestelylle. Oi mitä autuutta!

konmaritus-tavarat

puu-auringonlasku

En alkanut raivata omaisuusarsenaaliani liian kovin ottein. Aloitin pienin askelin ja keskityin ensimmäisenä asioihin, joista oli helpointa luopua. Kun pystyin, luovuin ja selvisin siitä, niin toistin homman. Oli helpottavaa huomata, että elämä jatkui, vaikka roju nurkissa väheni. Jokainen karsintakierros oli edellistä helpompi.

Tärkeää on muistaa myös se, että tavaroita voi tarvittaessa myös lainata. Kaikkea ei tarvitse säilyttää nurkissa niitä kerran kymmenessä vuodessa vastaan tulevia “just in case” -kertoja varten. Esimekiksi kirjastosta saa täällä lainaksi vaikka lautapelejä ja liikuntavälineitä.

auringonlasku-pyjajarvi

auringonlasku-tampere

Reissuillekin on nykyään entistä kivempaa lähteä, kun kotona ei palatessa odota vastassa tavaramyrsky, vaan tavarat mahtuvat paikoilleen. Matkoilta tuomisetkaan eivät ole enää hassuja shottilaseja, lasinalusia tai ihme härpäkkeitä, joita piti ostaa “todisteeksi siitä että on käynyt jossain”. Monesti tuon mukanani kotiin enää vain kasan muistoja, kokemuksia ja muistikortin täydeltä valokuvia. Ne ovat mulle paljon arvokkaampia kuin mikään minkä voin laittaa kirjahyllyyn tai astiakaappiin.

Matkailu on auttanut mua löytämään sisäisen Nuuskamuikkuseni. “Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.”

Postauksen kuvat on otettu viime viikonloppuna, yhtenä niistä hetkistä, kun tunsin omistavani koko kauniin maailman. 

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

4 Comments

  • Reply
    Anni | Rajatapaukset
    15.3.2017 at 20:24

    Kylläpäs me on oltu samoissa ajatuksissa! Vaahtosin just Villelle kuinka ihanan vapauttavaa on päästä kaikista turhista tavaroista eroon ja sitten olla ostamatta lisää!

    Ilman Aallon Paikka kaikelle on tosi hyvä uus kirja tähän teemaan, suosittelen!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      16.3.2017 at 22:43

      Great minds think alike! Omistamattomuus ja ostamattomuus on huippua! Nykyään on nihkeää ostaa melkein mitä tahansa, vaikkakin sitten “oikeasti tarpeellista” tavaraa. Yleensä se tapahtuu pitkällisen hampaidenkiristelyn ja mahdollisimman edullisen vaihtoehdon metsästyksen jälkeen…

      Pitää tsekata tuo kirja, nimi kuulostaa sen verran tutulle, että varmasti on tullut joskus vastaan.

  • Reply
    Susannastravels
    27.3.2017 at 22:06

    Hyvä aihe!
    joo minäkään en kyllä kaipaa nuoruuden shoppailupäiviä, tietysti on normaalia että teinit ostelee ja etsii omaa tyyliään. Mutta nykyään mietin tarkemmin mitä ostan ja kaikkea turhaa ei tarvitse ostaa. Minullakaan ei ole ollut tvtä enää vuosiin. Vanhat hyvät sarjat kyllä kiinnostaa mutta nykyään aika monet uudet sarjat ja leffat on sellaisia jotka ei kiinnosta. Muuta mistä olen luopunut niin merkkikosmetiikka, kun halvempi on ihan yhtä hyvää ja laatu samaa. Korkokengät on hienoja mutta en osta kun en koe tarvitsevani niitä reissussa

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:45

      Kiitos! Teininä shoppailu oli kyllä paljon yleisempää ja aivan normaali ajanviete. Omistan kyllä edelleenkin paljon vaatteita mutta ne ovat hyvin pitkälle sellaisia, joita tulee myös käytettyä. Ja siksi mun ei enää tarvitsekaan shoppailla kovin runsaasti. Mulla on sama juttu noiden sarjojen kanssa. Kovin moni nykypäivän sarja ei innosta, vaan niitä vanhoja suosikkeja tulee edelleen katseltua. Kosmetiikankin suhteen ollaan samoilla linjoilla. Edulliset kosmetiikkamerkit riittävät mulle ja olen yrittänyt myös vähentää meikkaamista. Jo ihan siksi, että aamulla ehtisi nukkua hieman pidempään 🙂

Vastaa käyttäjälle Anni | Rajatapaukset Cancel Reply