Kerran poistuin kotoa
Blogihaasteet Suomi

Minun Suomeni – rakkaimmat paikat ja muistot

Hetken aikaa sitten Fiftyfifty-blogin Sonja nakkasi mulle kirjoitushaasteen. Siinä on tarkoitus katselmoida Suomea siltä kannalta, missä on eletty, oltu ja koettu. Ehdin vihdoinkin tarttua tähän pohdintaan – kiitos Sonja tästä innoituksesta!

Vaikka olenkin asunut Suomessa koko elämäni, en väitä tuntevani sitä läheskään läpikotaisin. Olen toki vieraillut monissa Suomen kolkissa, mutta en voi väittää muodostaneeni tunnesidettä moneenkaan paikkaan, kylään, kaupunkiin tai muuhun. Vaatii aika paljon, että jostain paikasta tulee mulle oikeasti merkittävä. Se ei riitä, että on ollut kaupungissa kivalla keikalla tai viettänyt siellä yhden kauniin kesäpäivän. Silloin kun tunnetaan kiintymystä, sitä tunnetaan kunnolla, eikä sinne kategoriaan mun Suomessa kovin moni paikka pääse.

Onneksi sieltä sydämen sopukoista löytyy tilaa silti muutamalle Suomen kolkalle. Tässä ne mulle merkityksellisimmät paikat:

Tampere

tammerkoski

IMG_4060

Vaikka olen Vaasasta kotoisin ja ehdin asua siellä kauemmin kuin mitä olen Tampereella ehtinyt majailla, on mun Suomen ykköskohde ja sydämeni valittu silti Tampere. Monet lapsuudessa saadut ihanat muistot ovat mulle niitä, jotka edelleen kantavat tänä päivänä, ja vaikka suuri osa lapsuudestani sujuikin länsirannikoilla, vierailin Tampereella silti monta monituista kertaa.

Meidän perhe sekä yksien serkkujeni perhe vietimme ainakin omissa muistoissani lukuisia juhannuksia juurikin Tampereella. Niin Särkänniemessä remuten kuin muuallakin seikkaillen. Tuli juhannuksia muuallakin vietettyä ja muitakin Suomi-seikkailuja silloin tehtyä, mutta ne tietyt matkanvarren pysähdyspaikat ja äitin tekemät metvurstileivät matkaeväänä kilpistyvät mielessäni juuri niihin hetkiin, kun teimme matkaa tänne, nykyisille kotiseuduilleni.

Olen onnellinen, kun saan kutsua tätä kaunista kaupunkia nykyään kodikseni. Ehkä kipinä muuttaa tänne syttyikin niillä lukuisilla lapsuuden reissuillani. (Sori äiti, olisi kannattanut käyttää mua enemmän Wasalandiassa, niin ehkä en olisi muuttanut tänne!) Tampere on niin kaunis. Erityisesti kahden järven syleilyssä, mutta kaunista luontoa ja viehättävää kaupunkikuvaa täältä löytyy muutenkin todella paljon. Pidän siitä, että Tampere ei ole turhan siloteltu, vaan se on persoonallinen, rosoinen ja tunnelmallinen.

Pyhäjärvi ja Pyynikki

auringonlasku-pyjajarvi

pyhajarvi-kevat

Mun on pakko nostaa Tampereesta vielä erikseen esille Pyhäjärvi ja Pyynikki. Tuo kaksikko on mun henkinen koti, hyvinvoinnin pyhäkkö, loputon inspiraation lähde sekä se osa Tampereesta, jota sydän raastaen jäisin kaipaamaan, jos täältä pois muuttaisin. Jos kaipaan rauhoittumista, raitista ilmaa tai ihan vain kauniita maisemia, suuntaan Pyhäjärvelle tai Pyynikille. Maisemat näyttävät jokaisena hetkenä hieman erilaiselta. Nyt olen käynyt ihastelemassa saapuvaa kevättä, joka on auringonpaiseellaan kullannut Pyhäjärvessä matkaa taittavat jäälohkareet.

Vaasa

Asemapuiston puukuja

Mulla ei ole Vaasasta mitään ikonisia merikuvia. En ole sataan vuoteen käynyt ottamassa sieltä mitään julkaisukelpoisia otoksia Vanhan Vaasan lisäksi. Saatte siis kuvitukseksi sitä sekä kesällä että kevättalvella.

Mustasaaren kirkko

Hyvänä kakkosena listallani komeilee Vaasa. Onhan se ensimmäinen kotikaupunkini ja vuosien saatossa muodostunut mulle tärkeäksi kohteeksi. Siellä tuli leikittyä lapsuuden leikit ja seikkailut, siellä tuli vietettyä nuoruuden hurjat vuodet ja kasvettua aikuiseksi. Mutta myönnän että olen alkanut oikeasti arvostaa Vaasaa vasta muutettuani pois sieltä. Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Lapsena paikka oli kaunis, viaton ja täynnä päättymättömiä ja aurinkoisia kesäpäiviä. Mutta aikuisuuden kynnyksellä sen pienet piirit, samat naamat ja vähäinen anti alkoivat ahdistaa. Monessa suhteessa Vaasa onkin skarpannut mielestäni viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Kaupunkiin on tullut paljon lisää elämää. Mutta esimerkiksi julkisen liikenteen onneton kehitys ansaitsee suuria moitteita. En voisi kuvitella tällä hetkellä palaavani asumaan Vaasaan. Vaasa on liian pieni ja virikkeetön mulle. Lisäksi sieltä on aivan liian pitkä (ja kallis) matka Helsinki-Vantaalle.

Vanha Vaasa

vanha-vaasa-kirkko-rauniot

Toinen kaupungin sisäinen nostoni on Vanha Vaasa, Vaasan yksi kaupunginosa. Suuren osan Vaasassa viettämistäni vuosista asuin juuri Vanhassa Vaasassa, mutta tuotakin paikkaa olen alkanut arvostaa enemmän vasta niiden kulmien pölyt karistettuani. Vanha Vaasa on täynnä historiaa. Se oli Vaasan entinen keskus, kunnes Vaasan palo puuttui peliin ja tuhosi suuren osan senaikaista kaupunkia. Paljoakaan noilta ajoilta ei jäänyt kaupungista muistuttamaan. Pari rakennusta on vielä pystyssä, samoin Pyhän Marian kirkon kiviseinät ja kellotapuli. Vanhasta Vaasasta ja sen parhaista paikoista olen kirjoittanut myös oman postauksensa.

Laihia

laihia

Tässäpä mesta, joka on kaikkien klassisten nuukuusvitsien äiti. Ja mun elämän merkittäviä paikkoja. Ei ihme, että olen nykyään supersäästäväinen! Samojen serkkujen, joiden kanssa tuli tehtyä juhannusreissu poikineen, koti sijaitsi Laihialla. Siinä Vaasan kupeessa. Siellä tuli vietettyä pienempänä aikaa vaikka kuinka paljon. En silti voi väittää tuntevani Laihiasta paljoakaan, muuten kuin auton ikkunasta nähtynä. Meidän leikit ja seikkailut ulottuivat hyvin pitkälle serkkujen talon pihapiiriin. Jossa kyllä riitti aktiviteetteja vilkkaalle lapsilaumalle. Muuten Laihiasta muistan vain uimamontun, kirkon ja pallon muotoisen talon, jota ei enää taida olla. Niin ja Kössin hallin. Sieltä tuli varmaan tehtyä ne kaikki hulppean edulliset laihialaiset ostokset!

Storsandin uimaranta

storsand

Pienenä me käytiin varmasti ainakin kerran-pari kesässä uimassa Storsandissa, huikeankauniilla uimarannalla, joka sijaitsee Uudessakaarlepyyssä. Muistan, että paikalle vei mutkitteleva metsäreitti, ja ikkunoiden takaa avautuva metsä oli kuin maaginen satumaailma. Perille päästyä silmien eteen avautui silmänkantamattomiin ulottunut dyyninen hiekkaranta, jonka hiekka oli lämmin ja pehmeä. Vesi oli matalaa ja usein kuin linnunmaitoa. Mua harmittaa, ettei omista kuva-arkistoista löydy yhtään maisemakuvaa tuolta, mutta käyhän lukemassa vaikka tämä Retkipaikan kirjoitus Storsandista! Mä en edes muista, koska viimeksi olisin käynyt tuolla. Siitä on aivan liian kauan.

Ähtäri

ahtarin-elainpuisto

Lisää muistoja lähinnä lapsuudesta. Ähtäri – ja eritoten sen eläinpuisto – oli kohde, jossa tuli myös useamman kerran käytyä. Itse asiassa Ähtäristä mulla ei muita muistikuvia ole, joten sitä tuskin on kovin paljon eläinpuiston ulkopuolelta tullut koluttua. Kovin paljon konkreettisia muistoja mulla ei paikasta ole. Lähinnä sen eläimet muistan, mutta muistaakseni siellä oli paljon muutakin. Taisi olla joku ei nyt ihan huvipuisto, mutta joku aktiviteettipaikka myös. Olisiko jopa ollut kullanhuuhdontaakin? Joka tapauksessa paikasta ylipäätään on jäänyt muistoihin positiivinen fiilis. Juuri niitä onnellisia lapsuuden päiviä.

Seinäjoki

IMG_2371

provinssi-leirinta

Oikeastaan tässä voisi lukea Provinssirock, sillä mulle Seinäjoki = Provinssi. Toki kaupungissa olen käynyt jokusen kerran myös ihan shoppailemassa silloin kun asuin vielä Vaasassa ja olen vaihtanut siellä junaa miljoona kertaa, mutta ne kunnolliset Seinäjokeen liittyvät muistot ovat aina Provinssi-muistoja. En edes muista, montako kertaa olen käynyt festareilla riekkumassa. Varmasti noin 10.

Siellä on tullut käytyä päiväkseltään, aivan liian monta päivää ja kaikkea siltä väliltä. Nukuttua teltassa, koulussa, niin kylmässä että pelkäsin silmämunien jäätyvän. Siellä on itketty, naurettu, hulluteltu, eletty maailman parhaita hetkiä ja nähty maailman parhaita bändejä. Rakastettu elämää ja maailmaa. Bailattu kramppaavin jaloin. Eletty. Viime vuoden Provinssissa olinkin todella surullinen siitä, että alue ja sitä myötä ihmismäärä oli päästetty kasvamaan niin suureksi, että festarin taika ja tunnelma oli tiessään ja jäljellä oli enää ahdistus ja paha mieli.

Turku

turku-tps

Ai mikä TPS?

Ensimmäiset reissuni Turkuun ovat ajoittuneet lapsuuteen, mutta kunnon tunneside kaupunkiin on muodostunut vasta aikuisiällä. Nykyisin siellä asuu paljon kavereita, joten kaupungissa tulee käytyä aina silloin tällöin. Myös Turun keikka- ja festaritarjontaan on tullut käytyä tutustumassa monen monta kertaa. Turun palloseura on (mielestäni) Suomen paras jääkiekkojoukkue, joten jääkiekkokin on mua aina välillä kaupunkiin kutsunut. Lisäksi opiskelin 2,5 vuotta Turun ammattikorkeakoulussa, vaikka sinä aikana taisinkin käydä siellä kaksi tai kolme kertaa. Mutta valmistuin myös sieltä, en mikään spurguopiskelija ollut 😀 Ensi kesänä olisi taas kivaa ehtiä Turkuun. Voisin pitkästä aikaa käydä Turun linnassa ja samalla vaivalla vaikka Naantalissa. Ja nähdä taas tuttuja!

Joensuu

ilosaari-joensuu

ilosaari-ranta

Sama juttu kuin Seinäjoen kanssa, paitsi ilman lukuisia junanvaihtoja kaupungissa. Joensuu = Ilosaari. Välimatkan takia käyntejä Ilosaaressa on rutkasti vähemmän kuin Provinssissa, mutta ah ja voi kun siellä on aina ollut niin mukavaa. Idyllinen festarialue, leppoisa tunnelma ja hyvät bändit. Kerran Ilosaareen tuli tehtyä kunnon hc-aikataulun festarireissu: vapaapäivänä festeille käymään tasan yhden bändin takia, yöjunalla Helsingin kautta kotiin Tampereelle ja lähes samoilla silmillä iloisesti lauantaivuoroon töihin. Eikä edelleenkään kaduta!

Jyväskylä

naissaari-jyvaskyla

metsäself

Kävin tietoisesti ensimmäistä kertaa Jyväskylässä vasta muutama vuosi sitten, vaikka eihän se edes ole niin kaukana Tampereesta. Ei vain ollut ollut syitä käydä aiemmin. Jyväskylä oli mun mielikuvissa vähän kuin Suomen Saksa, hajuton, mauton ja vähän tylsä. Mutta sitten kaverini Assi muutti Jyväskylään ja sen jälkeen siellä onkin tullut seikkailtua muutaman kerran enemmän. Jyväskylän järvimaisemat ovat upeat, Pandan tehdas on uhka ja mahdollisuus ja kaupungissa on myös kiitettävästi keikkatarjontaa. Lisäksi kaupungista ja sen lähialueilta löytyy kauniita luontokohteita kuten Naissaari ja Jääskelän luontopolku.

Tässä mun Suomeni. Ehkä hieman suppea, mutta sitäkin rakkaampi. Esimerkiksi Helsingissä olen käynyt sen sata kertaa, mutta sen suurempaa tunnesidettä en ole koskaan kaupunkiin muodostanut. Tai no, karsastus Helsinkiä kohtaan on pikku hiljaa muuttunut “no on se ihan ok” -mielipiteeksi, joten jos 20 vuoden päästä päivitän tämän listan, Helsingillä saattaa olla mahdollisuus.

Osa kuvista on ajalta filmikamera, joten laatu on ontuva, mutta tunnelma toivottavasti taattu!

Miltä sun Suomi näyttää? Onko meillä samoja tärkeitä paikkoja?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

38 Comments

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    26.3.2017 at 12:54

    Voi vitsi mä niin tykkään noista vanhoista kuvista, niissä on jotain sellaista fiilistä, mitä digikuvissa vaan ei ole! 🙂 Ja tuo Seinäjoki=Provinssi on tosiaan hyvin tuttua. Joensuusta oon kuullut paljon hyvää, mutta jotenkin Ilosaarirock ei oo koskaan oikein kiinnostanut mua kauheasti. Kiva kun osallistuit haasteeseeb! 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:04

      Vanhat valokuvat on kyllä huippuja. Ne on niin aitoja. Pariinkymmeneen ruutuun mahtuu koko reissu ja siellä on ne teeskentelemättömät fiilikset ja hetken tunnelmat. Toisin kuin nykykuvissa, kun puhelimessa on 500 otosta omaa naamaa. Mullakaan Ilosaari ei ole esiintyjien (ja etäisyyden) puolesta koskaan ollut niin suuri juttu kuin Provinssi, mutta aina kun sinne asti on lähtenyt, on tunnelma ollut mainio. Kiitos vielä kerran haastamisesta, blogihaasteet on aina kivoja 🙂

  • Reply
    Martina
    26.3.2017 at 17:24

    Ihania muistoja ja voi jestas että tuli ikävä Provinssirockia! Mullekin Seinäjoki on yhtä kuin Provinssi, vaikka edellisestä festarikerrasta onkin jo…en edes halua laskea kuinka monta vuotta. 😀 Myös Ilosaari on koettu ja moni muukin festari, mutta Provinssi on ollut aina ykkönen. Tekisi mieli mennä vielä kerran verestämään festarimuistoja sinne, mutta toisaalta en usko että mikään on enää niin kuin ennen. Jos ei muuta niin olen itse muuttunut niin paljon, etten tiedä osaanko nautia festareista enää samalla innolla kuin nuorempana. Parempi siis vaan tyytyä muistelemaan vanhoja hyviä festarikesiä. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:11

      Haha, monelta tuntuu löytyvän villi Provinssi-menneisyys 😀 Ikävä iski myös itselle tätä kirjoittaessa. Ikävä niihin kliseisiin vanhoihin hyviin festariaikoihin. Ilosaaresta olisi varmasti muodostunut mulle läheisempi tapahtuma, ellei sinne olisi Tampereelta niin kallista lähteä. Seinäjoelle saatiin usein sekä Vaasasta että Tampereelta iso lössi matkaan, mutta Joensuuhun ei koskaan mitään road trip -porukkaa ole ollut. Mulla viime kesän Provinssi-visiitti vähän pilasi niitä rakkaita festarimuistoja. Itsekin olen toki muuttunut, mutta niin oli valitettavasti myös Provinssi. Mähän olen muuttunut ainoastaan hyvään suuntaan, joten Provinssin piikkiin menee tällä kertaa tunnelman huononnus 😉

  • Reply
    Stacy Siivonen
    26.3.2017 at 18:15

    Joensuu on kyllä vihoviimeinen paikka. Muistan erityisesti hetken, kun talvella tuuli niin lujaa, että pyöräilijä Suvantosillalla paiskautui ajoradalle. Sen sijaan Vaasaa voisin pitää hyvinkin mukavana paikkakuntana. Tampereeseen en ole muodostanut mitään kummallista sidettä ikinä, vaikkakin sen kvaaklampi eli Sorsapuisto oli minulle tärkeä lapsena.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:16

      Huh, Joensuun talvi kuulostaa aika heviltä! Monista Suomen paikoista mulla on kokemusta ainoastaan kesäaikaan, ja kesä yleensä tekee paikasta kuin paikasta paremman. Vaasaan en osaa suhtautua kovin neutraalisti tai objektiivisesti, mutta onhan kaupungissa myös paljon hyvää. Se vain ei ole ainakaan tällä hetkellä mua varten. Mulla kesti hetken aikaa, ennen kuin oikeasti rakastuin Tampereeseen, mutta siitä onkin sittemmin tullut palavaa rakkautta.

  • Reply
    Terhi / Muru Mou
    26.3.2017 at 18:19

    Täytyy myöntää, että nyt kun olen viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut yhdeksän vuotta ulkomailla, on tunnesiteet suomalaisiin paikkoihin kadonnut. Nyt tulee lähinnä käytyä vain synnyinkaupungissa Kuopiossa ja toisinaan Helsingissä, joten uusia kiintymyksen kohteita ei edes pääse muodostumaan. Nykyään mun Suomi = Kuopio 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:21

      Mullakin on tietyllä tapaa kadonnut tunneside moniin paikkoihin, jotka ehkä ovat ennen olleet tärkeitä. Aika on haalistanut muistoja joidenkin kohdalta ja ehkä vain ne paikat, joissa tuli käytyä lapsena useammin (ja jotka olivat kivoja paikkoja) pääsivät tähän postaukseen asti. Laihialla saattaisin vieläkin kokea nostalgisia hetkiä, mutta en usko esimerkiksi Ähtärin aiheuttavan mulle enää suuria tunnereaktioita. Kotiseutu sentään onneksi on ja pysyy vaikka muut muistot hälvenisivät 🙂

  • Reply
    Pia / Lyhyenä hetkenä
    26.3.2017 at 20:56

    Tykkään tosi paljon tällaisista postauksista, missä avataan kirjoittajan taustaa! Minun Suomeani ei tarvitse arvailla, blogia lukiessa se käy satavarmasti selville. Viiden kärjessä ovat Helsinki, Pyhätunturi, Salla, Saimaa ja Suomenlahti. Kesällä on ajatuksena toteuttaa matka lapsuuden maisemiin, kirjoittaa ja kuvata ja tallentaa oma historia myös blogin puolelle. Tämä teksti vain vahvisti ajatusta, kiitos siis inspiraatiosta!

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:23

      Mäkin tykkään lukea tällaisia postauksia, koska kyllä blogin kirjoittajasta ja taustasta saa aina enemmän potkua myös niihin varsinaisiin reissupostauksiin. Sun Suomi on mulle valitettavan tuntematon, mutta sellainen johon haluaisin tutustua. Kun vain malttaisin joskus omistaa lomiani kotimaan seikkailuille! Toivottavasti toteutat suunnitelmasi postailla noista lapsuuden maisemista, mä ainakin lukisin niistä mielelläni 🙂

  • Reply
    Virpi /Täynnä tie on tarinoita
    26.3.2017 at 21:59

    Nämä tälläiset on tosi kivoja postauksia! Tämä Pohjanmaan tyttö tunnisti monta paikkaa. Seinäjoki, Vaasa ja jopa Laihia on hyvin tiedossa missä sijaitsevat. Ähtärissä on tullut käytyä myös ja hei eikö siellä joskus ollut joku “mini-Suomi” tai joku muu paikka tuon eläintarhan lisäksi. Olisiko se ollut tuo aktiviteettipaikka mitä haeskelit, me ollaan siellä käytykin mutta mitään hirmu tarkkoja muistikuvia ei ole. 🙂
    Heti piti alkaa miettiä mitä kaupunkeja/paikkoja nostaisin omalle “Minun Suomeni”-listalle. Saattaisi ainakin Seinäjoki löytyä siltä listalta. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:28

      Kiitos! Tätä oli myös todella mukava kirjoittaa. Suomesta löytyy paljon itselle merkityksellisiä paikkoja, mutta osassa niistä (kuten tämän postauksen lapsuudenmaisemissa) ei ole tullut käyneeksi kamalan pitkiin aikoihin, niin niistä ei oikein blogiin varsinaisia postauksia saa. Hei, tuo Mini-Suomi kuulostaa kyllä niin tutulta, että se on varmasti tuo paikka mitä hahmottelin! Mä olen aina muistanut nimiä älyttömän huonosti, joten ei ihme, että viimeksi lapsuudessa vilahtanut nimi oli jäänyt hukkateille.

      Toivottavasti innostut pohtimaan tätä paikka-asiaa ihan postaukseksi asti. Mä ainakin lukisin sen mielelläni 🙂

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    26.3.2017 at 22:15

    Ähtärissä olen käynyt kerran, Joensuussa pari – ja Turussa, kaupungissa, josta olen kotoisin, periaatteessa “jatkuvasti”. Mutta monta muutakin paikkaakin oli listallasi, eli iso maahan tämä on. Muut suosikkini sijoittuvat nekin etelärannikolle, Hanko, Tammisaari, Turun Saaristo, Ahvenanmaa.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:29

      Suomi on yllättävän iso paikka loppujen lopuksi, vaikka monesti tämä koko maa tuntuu pieneltä peräkylältä. Sun suosikit ovat mulle valitettavan tuntemattomia, mutta kaikki sellaisia kohteita, joissa haluaisin käydä.

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    27.3.2017 at 01:18

    Ihana postausidea! Joensuun Ilosaarirockin mudassa tuli itsekin nuorempana kahlattua vuosi toisensa perään. Ja Tampere on kenties miun suosikkikaupunki Suomessa. Muuten ei sitten ollutkaan niin tuttuja paikkoja.

    Jostain syystä miulla ei ole Suomessa oikein sellaisia paikkoja, joita kaipaisin. Toki kesämökkiä, mutta sekin liittyy enemmän siihen fiilikseen, kuin tiettyyn paikkaan tai kaupunkiin. Koti-ikävä kohdistuu ihan vaan ihmisiin.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:34

      Monilta tuntuu kyllä löytyvän festarimuistoja nuoruudestaan. Itsekin olisin varmasti Ilosaaren mutia tallannut useammin, jos se olisi lähempänä. Varsinkin Vaasasta asti se tuntui olevan lähes maailman toisella puolella!

      Mullakaan ei ole Suomessa kovin montaa paikkaa, joihin varsinaisesti kaipaan. Moni tämän postauksen lapsuudenmaisemista ei varmasti saisi mussa aikaan suuria kiintymysreaktioita, jos olisin niissä käynyt ensi kertaa vasta aikuisena. Noihin paikkoihin liittyy mulla myös se fiilis, aurinkoiset kesäpäivät ja hyvä seura. Pelkästään mikään paikka ei ole tehnyt niitä tärkeitä muistoja.

  • Reply
    Sateenmuru
    27.3.2017 at 08:42

    Kiva postaus! Suomalaisille lähes kaikki varmasti tuttuja paikkoja, näistä Jyväskylä entinen kotikaupunkini ja Turku nykyinen. Vaasassa olen vain kerran käynyt todella kauan aikaa sitten lentopalloleirillä! Omia suosikkejani ovat Turku, Helsinki ja Kuopio – jokaisessa olen asunut – ja sitten Saimaan järvimaisemat.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:37

      Kiitos! Suomi on kyllä sen verran pieni paikka, että monista kaupungeista kaikilla on ainakin jotain mielikuvia, jos ei omia muistojakin. Mä muuten pelasin nuorempana vuoden-pari lentopalloa, silloin kun asuin vielä Vaasassa! Kuopiossa olen käynyt pari kertaa ja tykännyt kyllä. Sieltä löytyy paljon kauniita rakennuksia ja se sataman(?) alue oli tosi kiva.

  • Reply
    Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
    27.3.2017 at 16:58

    Aika laaja on sinunkin Suomesi. Itselleni noista lähinnä Jyväskylän seutu on lapsuudesta ja nuoruudesta tuttua. Nykyään Helsinki on kaupunki, jonka tunnen kuin omat taskuni. Vaasassa olen käynyt vain kerran ja Joensuussakin vain ja ainoastaan festaroimassa. Tässä maassa on niin paljon yllättävänkin erilaisia paikkoja, aivan lähelläkin. On hienoa, että innostus kotimaata kohtaan on suuressa nosteessa! 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:40

      Aika laaja, kyllä, mutta silti varsin eteläisimpään kolmannekseen painottuva. Mutta onneksi siinäkin riittää lääniä! Vaikka olenkin Helsingissä viime vuosina pyörinyt paljon, on se silti mulle suuri tuntematon. Välillä olen sen keskustassakin vähän hukassa. Ehkä siksi en vielä ole oppinut Helsingistä niin paljon pitämään. Suomi on kyllä todella monipuolinen maa. Ja on mainiota, että näin juhlavuoden kunniaksi Suomi-hype vain kasvaa 🙂

  • Reply
    Merituuli
    28.3.2017 at 22:33

    Tämä sai miettimään mitkä olisivat omia lempipaikkoja Suomessa. Olisi kyllä merkityksellistä, ajatteleeko tärkeää, rakasta vai hauskaa paikkaa? Noilla määrityksillä saatttaisi tulla sekä eri että sama paikka / paikkoja.
    Sinun tärkeissä paikoissa oli paljon minulle käymättömiä.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.3.2017 at 22:50

      Itsekään en oikein koskaan ollut tullut miettineeksi Suomen mulle tärkeimpiä paikkoja ennen tätä postausta, mutta näitä oli yllättävän hauskaa miettiä! Mä yritin tässä miettiä asiaa sen kannalta, että paikkoihin on ainakin joskus liittynyt mulla hyviä hetkiä ja muistoja ja niitä muistelee edelleenkin lämmöllä. Ehkä osan suhteen merkitys on jäänyt lapsuusvuosiin, mutta silloin niistä oli mulle paljon iloa. Toivottavasti moni innostuisi miettimään näitä ihan postaukseksi asti, lukisin muidenkin fiiliksiä mielelläni!

  • Reply
    Reissaaja1
    29.3.2017 at 19:41

    Minunkin Suomen 1. kaupunki on tadaa Tampere! <3
    Siellä olen opiskeluaikani asunut, tavannut mieheni ja ison osan muistoistani luonut. Sinne kaipaus käy, työn perässä etelään muuttanut…

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      29.3.2017 at 21:55

      Jes, toinen Tampere-fani! Ei Tampereen voittanutta <3 Etelään töiden perässä on myös moni tuttuni täältä muuttanut. Joskus olen itsekin vähän vaihtoehtoa harkinnut, mutta onneksi vielä olen saanut täällä pysytellä.

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    29.3.2017 at 20:23

    Kiva yhteenveto! Tampereen alue ei ole minulle jostain syystä yhtään tuttu, mutta tuntuu, että muuten ollaan tallailtu jonkun verran samoissa maisemissa. Minäkin olen pohjanmaalta kotoisin joten Laihia-Seinäjoki akseli on hyvin tuttu. Vaasassa olen ollut opiskelemassa 3,5 vuotta mutta miksi ihmeessä en myöskään tajunnut silloin niitä kauniita paikkoja. Nyt jälkeenpäin olen käynyt sitten Vanhassa Vaasassa ja muualla. Jyväskylä tuli myös tutuksi opiskelujen tiimoilta ja tykkää kovasti. Itse asiassa, jos nyt pitäisi Suomeen muuttaa, harkitsisin varmaan Jyväskylää tai Turkua.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      29.3.2017 at 22:00

      Kiitos! Aika yllättävää, ettei Tampereen seutu ole ollenkaan tuttua, monelle täältä tuntuu löytyvän ainakin jonkinlaista kiinnekohtaa elämään. Mutta eihän kaikkien elämä voi samoja polkuja kulkea. Paljon yhteistä meiltä silti tosiaan löytyy. Opiskeluaikaan mielessä taitavat pyöriä aika monet muut jutut kuin asuinkaupungin historiallinen anti. Ja onhan Vanha Vaasa varsin syrjässä ainakin keskustasta katsottuna. Ei sinne noin vain eksy meininkiä ihmettelemään, jos ei sinne tiedä mennä. Turku voisi olla mullakin vaihtoehtona asuinpaikalle, jos Tampereelta täytyisi pois muuttaa. Siellä olen aina viihtynyt.

  • Reply
    Katja/jumalainenseikkailu
    30.3.2017 at 12:17

    Tosi hyvä juttuidea ja sinulla oli listalla paljon tuttuja paikkoja. Vaasan reissusta olen jo pitkään haaveillut, mutta taas täytyy odottaa ensi kesään, josko olisi tarpeeksi vapaita kesäpäiviä. Tampere on kotikaupunkini, mutta valitettavasti rakkaus sitä kohtaan on hiipunut. Olen saanut tarpeekseni Suomen talvesta ja se on heikentänyt rakkauttani Tampereeseenkin. Tai tästä lumettomasta talven versiosta. Uskon kuitenkin, että rakkauteni Tampereeseen on vain jossain piilossa pinnan alla 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.4.2017 at 11:54

      Vaasassa kannattaa kyllä joskus käydä, ja ehdottomasti kesällä. Mikä Suomen kaupungeista ei olisi kesäkaupunki ja Vaasakin antaa silloin parastaan! Mullakin on ollut viime aikoina ongelmia Suomen talven sietämisen kanssa. En oikein tiedä millainen talven pitäisi olla. Lämpimähkö talvi on auttamatta myös sateinen ja armottoman synkkä. Nollakeleistä en pahastu, mutta ankeanharmaa maailma on kamala. Aurinkoiset pakkaspäivät ovat taas niin viiltävän kylmiä, ettei mun psyyke meinaa niitä kestää. Eiköhän se Tampere-rakkaus vielä löydy jostain. Se on vaan odottamassa parempia aikoja 🙂

  • Reply
    Sannahof // Unelmamaja
    31.3.2017 at 11:09

    Kiva listaus ja tuttuja paikkojakin vilisi listalla. Itselleni Seinäjoki on myös yhtä kuin Provinssi. Joensuu sitten taas melkein kaikkea muuta kuin Ilosaarta, vaikka sielläkin tullut pyörähdettyä muutaman asuinvuoden aikana. Omalla listallani ehdottomaksi ykköseksi nousee Turku. Suomen ihanin kaupunki, ylivoimaisesti 🙂 Vaikka talvet siellä ei talvia muistutakaan.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.4.2017 at 11:57

      Kiitos! Moni on kyllä tuntunut käyneen Provinssissa, onhan se varsin ikoninen suomalainen festari. Vaikka mä olen käynyt Tampereella vaikka millä festareilla täällä asuessani ja jo sitä ennen, niin ei osaa tätä identifioida kesäjuhlien kautta. Varmasti juuri siksi, että kun asuu jossain kaupungissa, siitä näkee niin monia muitakin puolia kuin festarit. Turku on kyllä kiva kaupunki, kaunis ja leppoisa 🙂

  • Reply
    Johanna Hulda / Vida de Estrada
    31.3.2017 at 22:48

    Ai että, jopas alkoi tulvia omiakin hymyilyttäviä lapsuusmuistoja Etelä-Pohjanmaalta mieleen tätä lukiessa! Mäkin olen syntynyt Vaasassa, joskaan en tätä nykyä muista kaupungista yhtään mitään – vapun aikaan on onneksi jopa suunnitelmissa lähteä tuonne Vanhaan Vaasaan boulderointifestareille, joten ehkä asia korjaantuu silloin. Storsand oli ihan paras, vaikka muistan miten meidän autossa haisi aina sinne meneessä “tosi pahalle” kun vanhemmilla oli kahvia eväänä termospullossa. 😀 Nykyisenä jyväskyläläisenä totean, että kaupunki tosiaan on vähän hajuton ja mauton, mutta ihan ok. Noissa sun vinkkaamissa paikoissa voisikin käydä retkeilemässä. Mieluummin asuisin silti Tampereella tai edes Turussa – samaisesta Turun ammattikorkeakoulusta kun olen myöskin valmistunut! Hauskaa. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.4.2017 at 12:03

      Oho, meillä on kyllä hämmentävän paljon yhteistä! Jopa tuo, että mäkin olen taas vapun aikana suuntaamassa Vanhaan Vaasaan 😀 Tosin en kyllä boulderoimaan, vaan lähinnä syömään äidin jääkaapin tyhjäksi 😉 Haha, voin kuvitella tuon kahvitermarin tuoksun. Lapsuudesta on ainakin mulle jäänyt tosi paljon erilaisiin tuoksuihin ja hajuihin liittyviä muistoja, tuntuu että aikuisiältä vastaavia muistoja ei ole paljoakaan. Käy ihmeessä tutustumassa Naissaareen ja Jääskelään. Jääskelässä me käytiin kaverin kanssa juurikin viime vuoden huhtikuussa, ja ainakin silloin se oli todella mainio aika käydä siellä. Mun blogista löytyy myös postaus sieltä: https://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/04/19/lauantaitreffeilla-suomalaisen-metsan-kanssa/

  • Reply
    miraorvokki
    1.4.2017 at 12:31

    Tämähän oli ihana postaus! 🙂 Tuli ikävä Suomen kesää, onneksi se on taas pian käsillä! Seinäjoki = Provinssi, haha voin vähän samaistua tähän kyllä 😀 Jyväskylä on mun suosikki kesäkaupunki! Taidan ottaa tästä kopin ja joskus koota samanlaisen postauksen.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.4.2017 at 12:10

      Kiitos! Joo, Suomen kesää on täälläkin ikävä. Ja ihan kunnollista kesää, ei mitään näpertelyä. Tää “kevät” on mulle ollut karvas pettymys, joten kesältä odotan paljon 😀 Mä en ole kovin paljon viettänyt aikaa Jyväskylässä juuri kesäaikaan, mutta voin vain kuvitella kuinka kiva se on juurikin kesällä, kun muinakin vuodenaikoina se on mainio. Ota ihmeessä tästä koppi, mä lukisin sunkin mietteitä ilomielin 🙂

  • Reply
    Kaisa
    1.4.2017 at 23:06

    Voin kuvitella, että moni suomalainen voi yhtyä listaan (lapsuuden lempipaikat, festarimuistot ja Tampere on tutkitusti suomalaisten suosikkikaupunki). Oma lisäni suomalaisten klassikkolistaan on mökki Saimaalla 😀

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.4.2017 at 12:12

      Mulla on Saimaa vielä valloittamatta, mutta uskoisin sillä olevan vahva potentiaali päästä mun suosikkipaikkojen joukkoon. Sitten joskus 🙂

  • Reply
    Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    3.4.2017 at 00:11

    Kesäinen Vaasa on minulla listalla, olen kerran ollut kaupungissa hätäisesti työmatkalla. Tampere on kyllä jotenkin kiehtova, Helsingissä en ole koskaan isommin viihtynyt:)

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      4.4.2017 at 20:13

      Vaasaa liputan ehdottomasti kesäkohteena, vaikka kuulas talvikaan ei ole huono. Todennäköisyys sellaiselle päivälle vaan on nykyään valitettavan harvinainen… Tampere on munkin mielestä edelleen kovin kiehtova. Paljon tuntemattomia paikkoja ja juttuja löytyy edelleen, mutta intoa niiden tutkimiseen riittää 🙂

Leave a Reply