Bussi- ja junamatkailu Irlannissa – ei pelkkää auvoa

Jos sulla on suunnitelmissa kiertää Irlannin saarta julkisilla kulkuneuvoilla, annan sulle ihan alkuun pari neuvoa:

1. Älä!
2. Jos et usko kohtaa yksi, pysy suurissa kaupungeissa.
3. Jos muutuit epäileväiseksi, lahjo mukaan ajokortillinen seuralainen, joka haluaa myös hypätä ratin taakse, tai palkkaa kuljettaja.

Me turvauduimme siskoni kanssa julkisen liikenteen tarjontaan, kun kiertelimme elokuussa 1,5 viikon verran Irlannin ja Pohjois-Irlannin kulmia. Teoriassa ja etukäteen se vaikutti hyvältä idealta, olihan saaren bussiverkosto kartalta katsottuna varsin kattava ja pienemmätkin kyläpahaset tavoittava. No, kuva oli kiva, mutta totuus sitten jotain kuvan kääntöpuolelle piilotettua.

Meidän reittisuunnitelmat olivat toki varmasti hieman tavallisuudesta poikkeavat. Ei pelkkiä Irlannin suuria kaupunkeja ja paljon tallattuja reittejä. Reittisuunnitelmamme kulki Dublinin, Kingscourtin, Newcastle, Bushmillsin ja Sligon kautta takaisin Dubliniin. Kohteet valikoituivat kiinnostuksen kohteidemme perusteella, mutta myös siksi, että niihin jokaiseen näytti pääsevän julkisilla.

Ja kyllähän niihin pääsikin, mutta voin myöntää että tuli Matkahuollon bussihakua ja jopa VR:ää ikävä!

Mietittiin ennen reissuun lähtöä, kannattaisiko meidän ostaa bussilippuja jo Suomesta käsin – rahaa ja aikaa säästääksemme. Täällä kun on tottunut siihen, että kaiken voi etsiä, löytää ja ostaa kätevästi netistä, ja usein myös varsin hulppeaan hintaan. Samat säännöt eivät päteneet Irlannissa.

Halpabussiyhtiöt eivät tunnu Irlantiin ajautuneen. Ainakaan millään muotoa kattavasti. Saarelta löytyy toki sitten näitä perinteisiä bussifirmoja, Bus Eireann Irlannin ja Ulsterbus Pohjois-Irlannin puolella. Molemmilta löytyy nettisivut, jotka periaatteessa ovat varsin kattavat. Jos niitä osaa käyttää.

Bussihaku ei toimi eikä asemilla osata neuvoa

Olen se, joka yleensä suunnittelee reissut varsin kattavasti etukäteen. Siksi olen mielestäni varsin hyvä etsimään tietoa myös eri kulkupeleistä, lippujen hinnoista ja julkisen liikenteen vaihtoehdoista. Mutta en millään osannut käyttää kumpaakaan bussihakua, ainakaan tyydyttävin tuloksin.

Periaate kaupungista kaupunkiin ei toiminut. Jokaisen kaupungin ja kylän tarkka pysäkki olisi pitänyt tietää matkaa suunnitellessa. Pienemmässäkin kaupungissa saattoi olla useita pysäkkivaihtoehtoja, mutta jokainen bussireitti ei näemmä käytä jokaista pysäkkiä. Arpomalla valitut pysäkkivalinnat tarjosivat yleisesti ei-oota ja turhautumista. Siksi päätimmekin jättää bussilippujen oston Irlannissa tapahtuvaksi.

Voitte arvata sujuiko homma pääkallonpaikalla kuin ruusuilla tanssi – ei! Tai no, ruusuilla tanssiminen on kyllä aika onneton vertaus, siinähän saa huonolla säkällä piikin poikineen jalanpohjaan. Samalta tuntui meistä. Saavuimme suurin toivein, hyvän reittisuunnitelmamme ja muun kanssa Dublinin bussiasemalle, mutta sen infosta saamamme neuvot olivat umpisurkeita.

Pienempien kaupunkien välillä on haastavaa kulkea bussilla

Ensimmäinen tehtävämme oli päästä Dublinista Kingscourtiin, joka sentään vielä onnistui. Busseja meni pari kertaa päivässä, ja saimmekin liput ostettua. Muuten reittiämme ei osattu valaista sen ihmeellisemmin. Mitään bussipasseja ei ollut tarjolla, ja muutenkin saaren bussireittien tuntemus oli aivan luokatonta.

Kingscourtista meidän piti jatkaa matkaamme Newcastleen. Bussikartta näytti, että Kingscourtista menisi bussi Newryyn, lähelle Newcastlea, missä voisi sitten vaihtaa Newcastlen bussiin. Arvannette mikä oli lopputulema. Ei onnistu.

Meille myytiin paluulippu takaisin Dubliniin. No, sieltä nyt olisi niin hyvät bussiyhteydet kaikkialle, että ihan sama. Mutta sitten infon nainen ehdotti, että Newcastleen päästäksemme meidän tulisi ottaa bussi Dublinista Belfastiin asti, joka on jo melkein yhtä kaukana vaihtokaupungista Newrystä kuin on Dublinkin.

Onneksi itselläni leikkasi edes sen verran, että tuota virhettä emme tehneet, vaan menimme Newryn kautta. Kingscourtissa taas kuulimme avuliaalta taksikuskilta, että naapurikylältä olisi päässyt suoralla bussilla Newryyn. Kiitos vaan, infotäti. Menimme silti Dublinin kautta, sillä parinkympin hintaiset bussiliput oli jo ostettu. Mutta siinä sätimme kilpaa taksikuskin kanssa Irlannin onnetonta joukkoliikennettä. Eikä edes viimeistä kertaa!

Varaudu tutkimaan itse vaihtoehtoja – ja varaa siihen paljon aikaa!

Voitte varmasti arvata, miten muu puolitoistaviikkoinen pitkin saarta seikkaillen sujui. Aika nihkeästi. Itse piti tehdä suuri pohjatyö, että osasi mennä edes ostamaan jotain reittiä tai lippua. Suurta pohjatyötä homma vaati, sillä busseista ei vain ollut helppo löytää reittitietoja, aikatauluja, ei edes hintoja.

Kaikkein absurdein urakka oli kumminkin yrittää päästä Bushmillsistä Sligoon, Irlannin länsirannikolle. Kartalla matka ei ole erityisen pitkä, ja Derryn kautta koukattuna reittikin pitäisi olla plakkarissa. Bussisivut eivät taas tarjonneet mitään, joku nettisivusto tarjosi reititystä monella eri vaihdolla ja Belfastin kautta, joka on Pohjois-Irlannin itäosissa!

Tunnin verran vietin asian kanssa tahkoten, kunnes löysin vähiten huonon reittivaihtoehdon: aamulla taksilla naapurikaupunki Coleraineen, sieltä junalla Derryyn (jostain syystä busseja tälle reitille ei ollut tarjota) ja Derrystä bussilla Sligoon.

Tuon Derry-Sligo -bussinkin löysin sattumalta googlen kautta, kun törmäsin getthere.ie-sivustoon. Se oli sentään hieman selkeä julkisen liikenteen hakusivusto, ja sitä kautta löysimme haluamamme bussireitin. Hintaa ei tosin sieltäkään saanut selville.

Vieläkö kaiken tämän patoutumien purkamisen jälkeen haluat seikkailla julkisia käyttäen pitkin Irlannin lumoavaa saarta? Ole hyvä, mutta muista että varoitin! Jos olet edelleen lähtöaikeissa, tässä vielä muutama vinkkivitonen matkalle mukaan:

• Käytä getthere.ie-sivua ensin, muita bussisivustoja vain jos tulee suuri hätätilanne
• Eireann ei näytä kaikkia reittejä (jos siis onnistuisikin osumaan oikein pysäkkiarpajaisten kanssa), vaan tietyille reiteille (en tosin tiedä mille) pitäisi osata käyttää Eireann Express -sivujen bussihakua
• Aikataulut onnistuu välillä netistä löytämään, mutta älä luota siihen, että hintatietoja olisi tarjolla senkään vertaa
• Älä myöskään luota siihen, että bussiasemilla osattaisiin neuvoa reittien suhteen. Ota itse etukäteen niin paljon selvää haluamistasi reiteistä, aikatauluista, lipuista ja mahdollisista bussipasseista ja painu vasta sitten lippuostoksille.
• Jos saat järjettömän kuuloisia reittiehdotuksia, muista kyseenalaistaa ne!
• Bussiasemilta, varsinkin pienemmiltä sellaisilta löytyy usein vain tietyn bussiyhtiön tiski, eli kaikille reiteille ei voi ostaa lippuja etukäteen. He eivät tietenkään osaa kertoa kilpailevan firman lippujen hintoja, aikataulut ihme kyllä olivat tiedossa.
• Bussilippuja saa siis ehkä ostettua asemalta, riippuen aseman koosta. Mutta niitä saa aina myös kuljettajalta. Varaa matkaan käteistä, niin joku osa bussimatkustamisesta edes sujuu jouhevasti.
• Junalippuja voi ostaa etukäteen netistä, mutta myös aseman lippuautomaateista tai henkilökunnalta. Junalippujen kanssa ei ihme kyllä ollut ongelmia, saatiin mitä haluttiin. Reittivalikoima on valitettavasti suppea, ja liput ovat vain netistä etukäteen ostettuna suht kivuttomissa hinnoissa. Kolmisen tuntia kestänyt junamatka Sligosta Dubliniin kustansi samana päivänä ostettuna lähes 40 euroa. Kyllä kirveli.
• Jos suunnitelmissa ei ole kuin reissailla Irlannin suurempien kaupunkien välillä, lue tämä Levottoman matkailijan postaus liikkumisesta Irlannissa. Siinä se tuntuu jopa simppeliltä!

Onko sulla kokemusta Irlannin julkisesta liikenteestä? Oliko meillä vain huono onni, vai tekikö sunkin mieli repiä hiuksiasi turhautumisen takia?

Lue myös nämä:

• 6+1 loistavaa tärppiä Dubliniin
• Yö irlantilaisessa (kummitus)linnassa
• Junamatkustaminen Euroopassa ilman Interrail-korttia

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU