Kerran poistuin kotoa
Pohdinnat

Yksin matkalla – niin ihanaa, niin kamalaa

Kirjoittelin vähän aikaa sitten postauksen yksinmatkailusta. Lähinnä siltä kannalta, miten yksinmatkaajaksi voi oppia, vaikka ei sellaiseksi tuntisikaan syntyneensä. Yksin matkustamisesta mulla tuntui olevan varsin paljonkin sanottavaa ja pohdittavaa, niin paljon, etten kaikkia aatoksiani viitsinyt samaan postaukseen tunkea. Nyt ajattelin jatkaa aiheesta ja mietiskellä yksinmatkailun hyviä ja huonoja puolia.

Yksinmatkustamisen hyvät puolet

IMG_0441

Yksinmatkaajia on varmasti juuri niin monenlaisia kuin on meitä ihmisiäkin. Jonkun mielestä jokin yksin reissun päällä olemisen aspekteista on kirous, siinä missä toiselle henkireikä. Seuraavat asiat kuitenkin laitan itse sinne hyvien asioiden sarakkeeseen:

(valinnan)vapaus

Kun reissun päälle lähtee enemmän kuin yksi henkilö, tietää se väistämättä kompromisseja. Aina ne eivät ole suuria, onneksi itselleni on osunut varsin samanhenkistä reissuseuraa. Mutta yksin reissatessa kompromisseja ei tarvitse tehdä. On ihanan vapauttavaa tehdä juuri niitä asioita kuin haluaa, kiertää vaikka kaikki muiden mielestä tylsät museot, ruokailla koska ja missä mielii, herätä kukonlaulun aikaan tai valvoa yön pikkutunneille asti. Kävellä jalat rakoille ja mennä sinne minne jalat vievät. Eikä mistään tarvitse vääntää kättä kenenkään muun kanssa. Lisäksi voi viettää spontaanin laiskottelupäivän tai muuttaa suunnitelmia lennosta. Eikä tarvitse katsoa kenenkään näkkärinaamaa sen takia.

hpworld

satunnaiset tuttavuudet

Yksin olevaa ihmistä on varmasti helpompi lähestyä kuin kummaa kieltä supattavaa kaksikkoa tai vielä suurempaa ihmisjoukkoa. Niin hyvässä kuin pahassa. Olisin varmasti monta hienoa tapaamista köyhempi, jos en olisi välillä matkustanut yksin. Tuskin olisin Kuala Lumpurissa lyöttäytynyt romanialaisen Alinan seuraan ja viettänyt hauskaa seikkailupäivää, paikoillut kaatosadetta tai tehnyt hullua kävelyretkeä kaupungissa, joka ei ole kävelijäystävällinen. Tai jutellut jossain lentokentällä intialaisen miehen kanssa, joka oli menossa keväiselle työreissulle Norjaan ja pelkäsi jäätyvänsä kuoliaaksi. Tai päätynyt meditoimaan Madridissa. Näitä kohtaamisia muistelen vielä pitkään.

pärjäämisen tunne

Koska en todellakaan ole synnynnäinen yksinmatkaaja, mulle on edelleen pieni voitto, kun lähden yksin reissuun ja pärjään siellä. Toki pieniä kommelluksia voi sattua koska tahansa, mutta sellainen hyvä perusrutiini omaan tekemiseen on tullut. Sellainen, että tietää pärjäävänsä vieraissa kulttuureissa, paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Jopa maissa, joiden kieltä ei taida sanaakaan.

Yksinmatkustamisen huonot puolet

IMG_0506

Mielestäni yksinmatkailun hyvät puolet ovat varsin laajoja kokonaisuuksia, joiden alle niputtautuu suuri määrä pieniä asioita. Yksinreissaamisen nurjat puolet taas ovat enemmänkin konkreettisia pikkuasioita, joihin tarttua. Siksi näitä on määrällisesti enemmän, mutta laadullisesti ne eivät kaikki tunnu niin suurilta haitoilta.

kaikesta vastuussa oleminen

Yksin reissatessa on pakko pitää kaikki langat omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassa. Toisen muistin varaan ei voi tukeutua, toista ei voi “syyttää” virheistä eikä vastuuta voi jakaa. Itse olen reissatessa aina se, joka tietää hyvin pitkälle kaiken reissuun liittyvän, varaa majoitukset, suunnittelee ja selvittää, joten se ei ole ongelma yksin reissatessa. Mutta aina toisinaan toisesta silmäparista tai ajattelukaverista ei olisi haittaa. Toinen osaa paremmin kieliä tai lukea karttaa. Lisäksi joskus jo pelkkä ääneen ajatteleminen saa ongelmatilanteet ratkeamaan.

kokemusten jakamisen hankaluus

Vaikka some mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon vaikka toiselle puolelle maailmaa, ei se silti ihan kaikkeen pysty. On hetkiä, joita ei voi kokea kuin olemalla paikalla juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, vitsejä, jotka eivät enää naurata niin paljon toistettuna. Absurdeja tilanteita, joista ei saa otetta WhatsAppin välityksellä. Toki kokemuksia voi ja pitääkin jakaa myös niille, jotka eivät ole mukana matkassa, mutta ei se silti ole koskaan ihan sama, jos ei ole ollut paikan päällä.

IMG_2433

yksin syöminen

Tämä tuntuu olevan monelle hankala asia, vaikka muuten yksin reissailu ei oliskaan ongelma. Itsekin toisinaan painiskelen tämän asian kanssa. Yksin syöminen sinänsä ei häiritse mua hirveästi, yksin pöydässä istuminen ei ole niin kamalaa kuin olisin voinut kuvitella. Enemmänkin olen todella huono löytämään kivoja ruokapaikkoja. Olen päiväpainotteinen syöjä, lounaalla syön yleensä paljon, illalla vähemmän. Lounaalla ei ole niin tylsää istuskella yksin ruokapaikassa. Iltaisin ostan monesti kaupasta evästä tai haen pientä noutoruokaa. Jo siksi, että se on yleensä edullisempaa kuin kaksi ravintolaruokailua päivässä, mutta myös siksi, että kahden ruokapaikan etsiminen päivässä on jo liian kova suoritus!

hankalista tilanteista selviäminen

Reissussa saattaa tulla esiin tilanteita, joissa reissukaveri olisi kullanarvoinen. Vaikka itse olisi kuinka kokenut reissaaja tahansa, itsestä riippumattomista syistä reissurattaisiin saattaa silti lennellä kapuloita. Joku voi viedä rahasi tai pankkikorttisi, tai kortti voi hukkua automaatin syövereihin. Vaikka Western Unionit sun muut rahanlähetyskeinot ovat nykyaikana olemassa, ei varmasti haittaa, jos mukana on joku joka voi tarjota akuuttia apua juuri vaikka käteisen lainaamisen muodossa. On myös pienempiä asioita, kuten vaikka tavaroiden perään katseminen jos haluat käydä junan vessassa. Tai vuorotellen nukkuminen, jos joutuu yöpymään juna-asemalla tai muualla, alkuperäisistä suunnitelmista poiketen.

IMG_2652

Itse en koe olevani absoluuttisesti kumpaakaan, yksinreissaaja tai seurassa matkustaja. Olen kumpaakin sopivassa suhteessa. On kohteita ja reissuja, joihin lähden mielelläni vain seurassa. Mutta on myös paikkoja, joihin voin lähteä myös omin päin, jos seuraa ei löydy. Jos reissaisin lähitulevaisuudessa paljon yksin, varmasti alkaisin kaivata reissuseuraa. Ja toisin päin. Tästä pidän myös mielelläni kiinni, sillä koen olevani onnekas, koska olen löytänyt elämääni niin mahtavaa reissuseuraa. Mutta jos seuraa en reissuilleni aina saa, ne eivät automaattisesti jää tekemättä. Joitain lykkään parempaan ajankohtaan, jotkut taas teen mielelläni yksin mieluummin kuin en ollenkaan.

Mitä hyviä ja huonoja puolia sun mielestä yksin reissaamiseen liittyy? Löytyykö meiltä samoja mietteitä?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa
    23.2.2017 at 19:51

    Minäkin sivusin äsken postauksessani hiukan samoja asioita. Syömistä, kaikesta vastuusssa olemista ja kokemuksen jakamista. Aiak samoja asioita näköjään monet yksin enemmän tai vähemmän matkaajat pyörittelevät päässään.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      23.2.2017 at 22:14

      Kävinkin lukemassa sun postauksen. Hauskaa, että yksinmatkailu on herättänyt niin paljon ajatuksia, ja eritoten niin monesta eri näkökulmasta! Itselle helpot asiat saattavat olla monelle haastavia ja päinvastoin. 🙂

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA
    23.2.2017 at 19:56

    Mua aina välillään houkuttaisi yksin matkaan lähteminen, mutta samalla tajuan sen, että en ollenkaan viihtyisi pelkästään itseni kanssa. Toki mahdollisuus olisi, että tutustuisi uusiin ihmisiin paremmin kuin seurassa. Sinänsä mä en keksi mitään muuta “pahaa” yksin matkustamisesta kuin nimenomaan juuri tuon yksin syömisen. Musta on äärimmäisen ahdistavaa olla jossain kunnon ravintolassa yksin – söisin varmaan koko lomani ajan pelkkää katuruokaa ja muuta nopeaa. Olin aikoinaan Balilla ja Bangkokissa muutaman päivän yksin ja silloin se menetteli, mutta kaipasin kyllä koko ajan matkaseuraa.

    Luin jostain rantapallon blogista (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista) hyvän vinkin, miten selättää yksin matkustamisen ahdistusta / pelkoa: aloittaa voi vaikkapa Suomen sisällä lyhyen matkan verran ja näin pystyy totuttelemaan ajatukseen. Tästä sitten on hyvä laajentaa Suomen rajojen ulkopuolelle. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      23.2.2017 at 22:20

      Mulla taas ei ole ongelmia viihtyä itseni seurassa. Mä olen omasta mielestäni tosi hyvää seuraa itselleni 😀 Joskus vaan on hankalaa olla muiden keskellä yksin, mutta ihan omissa oloissani mulla taas ei ole mitään ongelmia olla. Onneksi yksin ei välttämättä tarvitse matkustaa, ainakaan pidempiä aikoja, jos sitä ei tunne kovin mukavaksi.

      Mä en kovin useasti edes eksy kunnon ravintoloihin, ainakaan yksin. Riippuen toki kohteesta. Mutta syön enemmän edullisissa ravintoloissa ja ruokapaikoissa sekä vaikka juuri katuruokaa. Lähinnä siksi, että ruokaa saa yleensä nopeasti ja edullisesti. Kaikkein eniten mua harmittaa upottaa ruokaan pitkä penni. Ehkä sen takia yksin ruokailu ei olekaan musta niin inhottavaa, sillä en ole ehkä koskaan viettänyt yksin pitkiä piinallisia hetkiä hienoissa ravintoloissa!

      Suomesta tai muista tutuista lähikohteista on varmasti hyvä aloittaa yksinmatkailu. Itse aloitin reteästi Kaakkois-Aasiasta, mutta ihan hyvin ensimmäinen yksinmatkustelun kohteeni Suomen ulkopuolella olisi voinut olla Ruotsi tai Viro.

  • Reply
    Anni | Rajatapaukset
    24.2.2017 at 08:41

    Mä matkustan mieluiten seurassa, mutta hyvä periaate on musta se, että en jätä mitään reissua tekemättä ainakaan seuran puutteen takia. Plus välillä yhtäkkisesti huomaa miettivänsä että voiskin olla aika kiva päästä pitkästä aikaa yksin matkaan. Mm. juuri noista sun luettelemista syistä 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      24.2.2017 at 18:26

      Joo, mäkin olen ainakin toistaiseksi enemmän seurassa reissaaja. On monia reissuja (road tripit, vaellukset ym.) joissa seura on myös todella kätevää, sen lisäksi että siitä on iloa 🙂 Mutta välillä on kiva lähteä ihan ominkin päin maailmalle, jos ei muuten niin arvostaakseen taas enemmän seurassa reissailua 😀

  • Reply
    Kati / Lähinnä Kauempana
    24.2.2017 at 16:12

    On aivan älyttömän hyödyllistä lukea näitä yksinmatkustamisen kokemuksia ennen ensimmäistä omaa reissua. Tietää vähän mihin valmistautua, ehkäpä jopa reissussa voi tutkailla itseään että mistä johtuu tuo tunne, joka nyt ahdistaa. Ja että jos reissussa tulee alavireisiä hetkiä, niin muistaa että tulee niitä muillakin. Kokeneillakin yksinmatkaajilla.

    Joka tapauksessa uskon, että olen reissun jälkeen iloinen, että sen tein. Meni se sitten syteen tai saveen. 🙂

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      24.2.2017 at 18:32

      Kiva, jos molemmista mun postauksista on ollut sulle iloa! Ja muutenkin viime aikoina on postailtu paljon hyviä yksinmatkusteluun liittyviä postauksia. Niitä on ollut ilo lukea. Mä oon niitä, jotka valmistautuvat reissuihin ennakkoon varsin hyvin, joten ymmärrän myös tämän itsetutkiskelun aspektin ja yksinmatkailuun tutustumisen jo ennen matkalle lähtöä. En usko, että kenenkään reissut ovat pelkkää onnea, auvoa ja voittokulkua. Yhdessä tai yksin tehtynä. Varmasti erilaiset asiat saattavat vetää mielen maahan riippuen siitä, onko liikkeellä yksin vai muiden seurassa. Mutta varmasti kummassakin tapauksessa tilanteita saattaa tulla.

      Mä olen varma, että sä saat reissustasi positiivisen kokemuksen. Ja jos se ei jostain syystä olekaan sun juttu, niin sitten ainakin tiedät ettei se ole. Jossittelu on tylsää. Kivempaa on kokea ja katsoa, mikä on lopputulos 🙂 Joko muuten oot päättänyt reissukohteen?

  • Reply
    Hanneli/ duunireissaaja
    24.2.2017 at 17:33

    Aihe on niin tapetilla! Mä kirjoittelin tuosta yksin syömisestä nimenomaan illalla kunnon ravintoloissa. Mä tykkään syödä hyvin, ja ennen ekaa sooloreissua Dubliniin ahdisti ajatus, että tulee turvauduttua pelkkään pikaruokaan. Niin ei onneksi käynyt. https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2017/02/16/ensikertalaisen-dublin/

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      24.2.2017 at 18:34

      Kyllä, tästä aiheesta on kirjoiteltu paljon, ja onneksi on. Näkökulmia ja mielipiteitä on todella paljon, ja yksinmatkailusta on ollut todella kivaa lukea kattavasti! Pitääkin lukea sun postaus, se on mennyt multa silmien ohi. Syöminen on niin arkipäiväinen asia, mutta silti monelle reissun päällä yllättävän suuri harmaiden hiuksien aiheuttaja.

  • Reply
    Sisko
    28.2.2017 at 10:18

    Hyvä kirjoitus!
    Täältäkin löytyy samoja: plussista toi pärjäämisen tunne ja miinuksista kokemusten jakamisen hankaluus ja yksin syöminen.
    Viime kesänä tuli Vietnamissa porukassa ja yksin matkattua ja kyllä minulle sopii paremmin seurassa matkaaminen, kuin yksin.

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      28.2.2017 at 20:18

      Kiitos, mukava kuulla! Hienoa, että samoja fiiliksiä löytyy siltäkin suunnalta. Pärjäämisen tunne on kyllä hieno voimavara yksin reissatessa. Moni taas tuntuu samastuvan tuohon yksin syömisen hankaluuteen. Yksin reissaamista on hyvä kokeilla. Jos se ei ole oma juttu, niin sitten ainakin tietää sen. Ja kun reissuseuraa löytyy, niin miksei sen kanssa reissaisi, jos se kerran itselle sopivalta tavalta tuntuu 🙂

Leave a Reply