Blogini uudessa, Kun säästin rahaa ja kärsin -juttusarjassa kerrottavat tarinat kertovat siitä, kun penninvenytys on viety ehkä hippasen liian pitkälle. Tarinoilla ei ole dramaattisen kamalaa loppua. Ne eivät ehkä siinä hetkessä ole aiheuttaneet kuin hampaiden kiristelyä, lievää mielipahaa ja itsensä (ja nuukuutensa) sättimistä. Mutta ovat yleensä jälkeenpäin mainioita tarinoita ja hauskoja sattumia, joita kertoa reissun jälkeen. Tässä niistä neljäs:
Flixbusilla Kööpenhaminasta Malmöön
Menneenä kesänä oli ajatuksena käydä Kööpenhaminasta Ruotsin puolella. Koska reissukaverini Assin kanssa tykkäämme säästää rahaa, ei nytkään pätäkkää alettu tuhlailla taksiin tai limusiiniin. Vaan ostimme ihan rehelliset halpabussiliput menomatkalle, kun vielä edellisenä päivänä ennen lähtöä moiset sai mukavaan viiden euron kappalehintaan. Firmaksi valikoitui Flixbus, tuo ulkomaiden Onnibusin vastine.
Ainakin hinnassaan. Hymyn määrässä firma oli omassa uniikissa asemassaan.
Kummallekaan meistä ei ollut ennestään tuttua kyseisen yhtiön käyttö eikä bussin lähtöpaikka. Jälkimmäisen sentään sai selville pienen googlettelun jälkeen, joten hyvissä ajoin kuulaana sunnuntaiaamuna pönötämme jossain Köpiksen keskustan laitamilla odottamassa tulevaa. Busseja siellä on roppakaupalla. Ihmisiä ja onnikoita menee ja tulee. Meidän omaamme vaan ei näy tai kuulu.
Bussimme onkin pian 30 minuuttia myöhässä, ihmiset epätietoisia, eikä missään näy selvästi Flixille merkattua pysäkkikohtaa.
Yleinen hämmennys alkaa vallata ne odottajat, joita noutaja ei ole vielä kohdannut. Alkaa ensin pienimuotoinen supina matkaporukoiden kesken ja kohta jo ryhmien välillä. Mekin alamme kohta ihmetellä menoa erään miesnelikon kanssa. Kukaan ei tiedä mistään mitään. Itselle meinaa iskeä epäusko: maksettiinko me tyhjästä jollekin huijariyhtiölle?
Lopulta kulman takaa kaartaa näkyville valko-vihreä Flix, jonka luo koko kööri kirmailee kilpaa, sillä onhan bussi jo huomattavasti myöhässä ja kaikki haluavat päästä ensimmäisenä kyytiin.
Bussin sisuksista hyppää ulos kuski, joka alkaa ärjyä tulijoille – saksaksi. Kukaan ei tajua mitään. Lippuja esitellään, matkatavaraluukulle on tunkua, mutta mitään ei tapahdu. Aivan kuin meitä ei haluttaisi kyytiin. Kuski pistää tupakaksi ja alkaa rööki suussa kyykkiä ja poistaa saapuneen bussin kyydissä olevia matkatavaroita. Veikkonen on niin vatsakas, etteivät housut nouse kovin korkealle ja saammekin tuijotella hänen selkäpuolensa hymyä pitkän tovin.
Kauhunsekaisen tuijottelun ja ihmettelyn jälkeen meille lopulta selviää, ettei kyseessä ole meidän bussimme, vaan toinen, joka on suuntaamassa Saksaan.
Onneksi tästäkin saimme niin selkeän informaation heti kättelyssä, että pyörimme kuin hyrrät ainakin viisi minuuttia paikalla ihan turhaan, ja varmasti myös haittaamassa toisen bussin toimintaa. Pari selkeää sanaa siitä, että kyseessä on eri bussi, eivät olisi haitanneet. Tai no, ehkä tämä tieto oli sisällytetty siihen tuohtuneeseen, saksankieliseen solkkaustulvaan, joka tosin ei tainnut meistä odottajista ketään valaista.
Lopulta pääsemme matkaan ja Ruotsin puolelle. Josta palaamme Tanskaan junalla, vihaisen kuskin takapuoli edelleen piirtyneenä verkkokalvoille.
Mitä mieleenpainuvaa sulle on sattunut bussimatkalla? Tai oletko jossain törmännyt yhtä miellyttävään asiakaspalveluun?
Lue myös nämä rahansäästötarinani:
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
Sonja | FIFTYFIFTY
17.12.2016 at 17:05Heh, nää on kyllä hyviä ja opettavaisia tarinoita, koska niin usein säästäminen tuntuu niin kauhean järkevältä. Annoin sun blogille tunnustuksen bloggisani. 🙂 https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/12/17/pollamystyneet-terkut-helsingista-ja-blogitunnustuksia/
Noora | Kerran poistuin kotoa
17.12.2016 at 19:54Joo, jonku pitää olla se, joka oppii kantapään kautta ja jakaa sitten oppinsa muillekin 😉 Oi, mahtavaa! Kiitos paljon tunnustuksesta 🙂