IGTT: Kaikki se lämpö ja valo jota kaipaan

Joikaavaa joulukuuta (no hei se rimmaa) ja vuoden viimeistä Instagram Travel Thursdayta! En ala edes höpistä siitä, kuinka nopsaan vuosi on mennyt. Totean vaan, että niin se vain on lirvahtanut jo melkein kalkkiviivoille. Marraskuu tuntui olleen ihan viimeisiä päiviään lukuunottamatta hyvin harmaa ja masentava. Juuri sellainen Muumilaakson marraskuu, kun haluaisi vaihtaa osaa jonkun muun kanssa, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Talvi on mulle aina vähän kaksiteräinen miekka. En pidä pakkasesta. Talven kylmyys hiipii mun luihin ja ytimiin salakavalasti heti ensipakkasten myötä ja sulaa pois yleensä vasta juhannuksena, kun tanssii kokon ympärillä. Tai jos talvi on leuto, se on muuten siedettävä, paitsi kaikessa synkkyydessään. Yksikin päivä oli niin harmaa, että keskipäivän tienoilla oli pakko avata verhot ja katsoa, vaaniiko ulkona joku ydinlaskeumapilvi, vai miten siellä voi muka olla kuin iltahämärässä. Noiden päivien muiston karkottamiseen kaivoinkin vuoden viimeistä IGTT-postausta piristämään kaikki ne lämpöä hohkaavat, aurinkoiset, valoisat ja kesäiset kuvat. Väriterapiaa kehiin siis!

Jos voisin vaihtaa lokaatiota sormiani napsauttamalla, napsahdus siirtäisi mut tällä hetkellä ehdottomasti Karibialle. En voi kuvitella mitään parempaa vastapainoa tälle alkutalvelle. Heti tätä postausta suunnitellessani mieleeni pulpahtivatkin ensimmäisenä turkoosit vedet ja palmut. Palmuja en koskaan ole sen suuremmin fanittanut, mutta tällä hetkellä voisin vaikka halata yhtä! Voi kun saisi upottaa varpaat valkoiseen hiekkaan ja nauttia lämpimään mereen pulahtamisesta.

Kaipaan myös niitä ihania kesäpäiviä, kun pystyi viettämään tuntikausia puistoissa! Tokihan sinne hyytävänkylmälle penkille voi nytkin mennä istumaan ja saada viikon sairasloman vaivanpalkaksi. Mutta kaiholla muistelen kaikkia niitä kauniita puistoja, joissa tänäkin kesänä ansaitusti vetelehdin ja nautin elämästäni. Lundissa, Malmössa, Frederiksbergissä, Dublinissa, New Yorkissa, Paikkoja oli liikaa. Aikaa liian vähän.

Kaipaan sitä, että voin vaellella auringon kultaamilla kaduilla. Sitä, kun päivänvalo saa kaikki rakennukset hehkumaan. Ja sitä, kun sininen taivas pilkistää talojen välistä tai loistaa kadun päässä kuin portti satumaahan. Tällä hetkellä en suostu olemaan ulkona kuin ne pakolliset pyrähdykset töihin ja kauppaan. Ja kiroan taas kerran sitä, kun paikkojen välillä ei kulje tunneleita!

Kaipaan myös sitä, ettei joka päivä tarvitse verhota itseään Michelin-ukon kilpailijaksi. Sitä tunnetta, kun auringonsäteet kutittelevat ihoa. Jopa Perun aurinkoa, joka tuntui ajoittain pistävältä, kun oli noussut korkeuksiin sitä tervehtimään. Ehkä se läpäisisi myös Suomen synkkyyden verhon!

Postauksen kuvat on napsittu Floridassa, Meksikossa, Bahamalla, Irlannissa, Ruotsissa, Tanskassa, Italiassa, Virossa, Espanjassa, Perussa ja Tampereella. Niinä hetkinä, kun maailma antoi parastaan. Kylpi valossa, lämmitti mieltä niin henkisesti ja fyysisesti ja teki musta onnellisen.

Lue myös nämä:

• Malmö ja Lund – Etelä-Ruotsin tunnelmallinen kaksikko
• Ikisuosikkini, New Yorkin Central Park
• Machu Picchu – maailman kauneimpien maisemien äärellä

---

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma + Laura, Travellover ja Muru Mou. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.