Pietarin Eremitaasi – parempi överit kuin vajarit!

Vierailusta Eremitaasiin on ollut hieman vaikea alkaa kirjoittaa, sillä en oikein ole tiennyt, miten yrittää pukea sanoiksi sitä yltäkylläisyyttä, mitä paikka edustaa. Pietarin nähtävyyksistä Eremitaasi oli mulle niiden harvojen pakollisten juttujen joukossa.

En miellä itseäni varsinaiseksi museoiden suurkuluttajaksi, ja vaikka Eremitaasi meneekin museon nimellä, on tuo termi mielestäni vähättelyä kaikin mahdollisin tavoin. Miten massiivisia rakennuskomplekseja, satoja huoneita, tarkkaan koristeltuja lattioita, portaikkoja, kattoja ja seiniä, varmasti tuhansia maalauksia ja miljoona juttua, mihin katseensa kiinnittää, voisi sanoa pelkästään museoksi? Mielestäni parempi termi olisi elämys.

Eremitaasi on kolossaalinen

Eremitaasia ei voi olla huomaamatta. Se on niin valtava. Varsinkin Nevan rannoilta sitä lähestyessä rakennuskokonaisuus lähes hyökkää katsojan silmiin. Erityisesti Talvipalatsi oli mielestäni vastustamaton siinä paraatipaikallaan. Jo sitä hyvän etäisyyden päästä katsellessa tajusi, että nyt ollaan suurten asioiden äärellä!

Etukäteen ostetut liput olivat hyödyksi

Suuri paikka on yleensä myös sokkeloinen. Eremitaasi ei tehnyt tässä poikkeusta. Haasteet alkoivat siitä, kun arvoimme, mistä etukäteen ostetuilla lipuillamme pääsisi sisään. Onneksi henkilökunta oli avuliasta ja kielitaitoista ja oikea ovi löytyi varsin sukkelaan.

Ainakin pienessä hakemisessa voitimme paljon suhteessa siihen, minkälaisia jonoja ovenmetsästyksen aikana kohtasimme. Jonottaa meidän ei tarvinnut lainkaan, vaan pääsimme suoraan sukeltamaan Eremitaasin ihmemaahan.

Paikkaan astuessani mut valtasi samat vibat kuin Vatikaanin museossa käydessäni. Päällimmäisenä tunteena se, että aikaa on aivan liian vähän ja nähtävää ihan liikaa. Ja sitten se, että minne mennä. Vaihtoehtoja tuntui olevan miljoonia.

Vaikka oltiin siskoni kanssa kumpikin etukäteen mietitty mitä haluttaisiin nähdä, ettei homma menisi vain epämääräiseksi haahuiluksi, niin itsensä kohdentaminen kivoille nurkille oli helpommin sanottu kuin tehty. Hyvin paljon helpommin.

Eremitaasissa on helppo eksyä – jopa kartan kanssa

Ensinnäkin Eremitaasissa on niin massiivisen paljon nähtävää, että siinä haluaa tehdä ylimääräisiä ja spontaaneja koukkauksia ja tutkimusmatkoja vaikka minne. Toiseksi sanokaa mun sanoneen, Eremitaasi on sokkelo.

Meilläkin oli kaksi huonekarttaa mukana, mutta silti oltiin jatkuvasti hukassa. Tai ainakin hukan vieressä. Paikalla on kyllä paikallisia mummoja (siis museo-oppaita), joilta voi kysyä. Mutta eihän sitä jatkuvasti jaksanut olla tivaamassa, että missä me nyt taas ollaan. Sitä paitsi kyselyhommissa oli jatkuvasti aika moni muukin…

Onneksi sitä aika ajoin löysi myös sinne minne tahtoikin. Jos ei muuten niin onnekkaiden sattumien kautta. Sitä paitsi olihan museoseikkailun yhteydessä tarkoitus nähdä muitakin kuin niitä ennakkoon mietittyjä kolkkia, joten sinällään pieni harhailu ei haitannut.

Kuumuutta ja ihmismassaa

Mua etukäteen kiinnostivat eniten paikan Muinais-Egyptin kulttuurin ja taiteen sali, Jordanin portaat, Riikinkukkokello sekä Suuri kirkko. Nämä kaikki tuli onneksi seikkailujen lomassa löydettyä. Egyptiläiset jutut sijaitsivat museon pääkerroksessa, lähellä käyttämäämme sisäänkäyntiä ja se oli aivan järjetön sumppu. Ihmisiä tunki ja puski joka paikkaan, linnoittautui egoistisiin selfiekarkeloihin ties kuinka kauaksi jonkin mielenkiintoisen esineen eteen ja tunnelma oli muutenkin hyvin kaoottinen. Ja kuuma.

Museossa oli ihan hullun kuuma. Jos tällainen lämpöä rakastava valittaa siitä, että on liian lämmin, niin se kannattaa ottaa tosissaan! Näillä nurkilla en kovin kauaa viihtynyt taistelemassa hengestäni, vaikka esineistö olisi kiinnostanut enemmänkin.

Onneksi toisessa kerroksessa, riikinkukkokellon huonetta lukuun ottamatta oli jo väljempää. Siellä sai paikoitellen jopa olla rauhassa ja keskittyä nauttimaan museon annista. Jota kyllä riitti. Voisin sanoa, että tämä vei hienoisen selkävoiton Vatikaanin museosta, vaikka kumpikin oli sangen yltäkylläinen. Ehkä Vatikaanin museon selkeämpi pohjaratkaisu ei tuonut vastaan niin paljon yllätyskäänteitä ja tunnetta siitä että “ai täälläkin on vielä kaikkea”. Vaikka kyllähän sitä kaikkea kummassakin oli.

Harkitse Eremitaasiin opastettua kierrosta

Mä en tiedä, mitä osaisin suositella parhaaksi tavaksi museoon tutustumiseen. Ehkä opastettua kierrosta, sillä oppaan kanssa ei varmasti tule niin monta hämmennyksen hetkeä omasta lokaatiostaan. Toisaalta jos vain haluaa seikkailla ilman päämäärää, niin se tapahtuu varmasti.

Päämäärällinen seikkailu ennalta pohdittuine kohteineen on varmasti hyvä, jos jaksaa tuskailla sen kanssa, mistä ne salit nyt löytyvätkään. Eremitaasin kokoisesta museosta löytyy varmasti jokaiselle jotain kiinnostavaa, joten ennakkoon varmasti kannattaa miettiä edes muutama tärppi kulkua johdattamaan.

Vaikka mulle jäi Eremitaasista hieman kaksijakoinen fiilis, niin kyllä mä voisin käydä siellä uudelleenkin. Paikka oli niin massiivinen, että usean tunnin siellä kierreltyään ei millään pysty omaksumaan kaikkea siellä näkemäänsä. Tätä postausta varten kuvia sieltä selatessani mulle tuli muutamasta paikasta “ai oliko siellä tollainenkin” -fiilis.

Voin myös myöntää, että turhauduin loppuvierailun aikana siihen jatkuvaan hukassa olemisen tunteeseen, väkimäärään ja huonoon ilmaan, että pari mahdollisesti kiinnostavaa juttua jäi katsomatta ihan vain siksi, ettei enää jaksanut miettiä miten niihin mahdollisesti pääsisi.

Eremitaasissa siis voisi viettää helposti vaikka päivän, tai ehkä jopa koko lomansa, mutta kannattaa myös varautua siihen, että pitkä visiitti koettelee jo kärsivällisyyttä. Ehkä useampi lyhyt täsmäisku paikkaan olisi ainakin mulle parempi!

Millaisia fiiliksiä Eremitaasi on teihin jättänyt? 

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Junalla mukavasti Suomesta Pietariin – kokemuksia Allegrosta
• Vatikaanin hulppea museo
• Pietari kolmessa päivässä
• Iisakinkirkko – upeat näkymät Pietarin yli

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU