Musta tuntuu, että välillä kotini on mulle varsinainen turhake. Vietän sielä joskus niin vähän aikaa, että ehdin vain lähinnä sotkea neliöitäni kahden reissun välissä. Ehkä yleisin “sisustuselementtini” on lattialle puolet sisällöstään oksentanut reissureppu. Tietenkin toisinaan vietän kodissani myös pidempiä aikoja putkeen. Enhän ole ainakaan vielä henkilö, joka olisi koko ajan tien päällä. Silloin olisi mukavaa, jos koti näyttäisi ja tuntuisi siltä, että se on välttämättömän pakon tai roinavaraston sijaan kodikas.
Toki seinältä löytyy myös maailmankartta, johon nuppineulataan jokainen käyty maa!
Yleisenä trendinä on kumminkin viime vuosina ollut se, että rahat pistetään matkusteluun ja koti nyt lähinnä sitten näyttää siltä miltä näyttää. Tietenkin toiveena olisi, että edes suhteellisen kivalta. Mutta söpöjä pikkuesineitä hipstermarkkinoilta, sulavalinjaista värimaailmaa tai pelkistettyä skandinaavityyliä ei kyllä näissä neliöissä ole edes toiveena saada. Halusin kumminkin jotain pientä kivaa kotiini, piristämään tylsiä beigeen tapettiin verhottuja seiniä ja siitä idea sitten lähti.
Teetin itselleni netissä nipun suurennettuja, mustavalkoisia reissuvalokuvia ja loin tyhjyyttä ammottaneelle seinäpalaselleni kuvakollaasin. Ehkä joku huonekalukin olisi nurkkaa piristänyt, mutta kun pyrkimykseni on muutenkin koko ajan hankkiutua eroon kaikesta turhasta materiasta, niin ei siinä olisi kauheasti järkeä ollut.
Moni on varmasti sitä mieltä, että on sulaa hulluutta kätkeä kauniiden maisemien väriloistoa mustavalkoiseen värimaailmaan. Toki olisin itsekin toisaalta halunnut kuvat värillisinä, mutta kuvien värikkyys, erityisesti sininen taivas olisi sotinut oman estetiikkatajuni kanssa.
Ennen sininen oli lempivärini, ja sitä löytyi niin huonekaluista, tekstiileistä kuin pikkuesineistäkin. Kunnes kyllästyin väriin ja hankkiuduin eroon kaikesta sinisestä kodissani. Oli aikamoinen urakka… Ja onhan mustavalkokuvissa tiettyä tyylikkyyttä.
Seinälle ei valikoitunut varmastikaan seitsemää ehdotonta suosikkikuvaani tai -kohdetta. Mutta jokaisella kuvalla on mulle tietty merkitys. Ne muistuttavat mua siitä, että omia unelmiaan saa ja pitää uskaltaa tavoitella. Ja että pystyy oikeastaan mihin tahansa, jos oikeasti jotain haluaa saavuttaa.
Että sinne aamu-usvaiselle Machu Picchulle on itsekin mahdollista päästä käymään. Eikä vain tyytyä unelmoimaan siitä. Ja vaikka muutama kymppi, jonka olisin voinut käyttää reissatessa, menikin nyt kuvamuodossa seinälleni, niin mielestäni tämä oli hyvä sijoitus.
Löytyykö teiltä vastaavia matkamuistoja kotoa?
Lue myös nämä:
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
miija
12.9.2016 at 15:37Itseltäkin löytyy itse ottamia reissukuvia seinältä, tekevät kodista paljon persoonallisemman ja tottakai tulee myös hyvä mieli niitä katsellessa. 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
12.9.2016 at 23:02Kiva, että muillakin löytyy vastaavia matkamuistoja kotoa 🙂 Ja onhan omaottamat reissukuvat myös paljon henkilökohtaisempia ja muistorikkaampia kuin joku kaupasta ostettu juliste aurinkorannasta, kun ei välttämättä ole edes tietoa, missä kuva on otettu.