Perusta on vielä monta juttua kerrottavana. Lähinnä siksi, että aina kun suunnittelen jotain postausta siihen reissuun liittyen ja heitän kasan kuvia Lightroomiin, niin meinaan alkaa itkeä kaipuusta maahan… Yritä siinä sitten raapia postaus kasaan. No, toivon että aamuinen ruskanihastelulenkki on puristanut kropasta ulos ylimääräiset nesteet ja tämä postaus syntyisi edes vähän kunniallisesti!
Moni Peruun menijä haluaa varmasti nähdä reissullaan ikonisen Machu Picchun, enkä itsekään ollut poikkeus. Koska Machu Picchun saavutettavuus ei ole maailman monipuolisin, suuri osa siellä kävijöistä taittaa matkan Cuscosta Machu Picchu Puebloon, siihen kylään nähtävyyden juurella (tunnetaan myös nimellä Aguas Calientes) junalla. Niin mekin tehtiin, joten tässä sekaisin sekä vinkkejä junamatkalle, että myös ihan rehellistä fiilistelyä kiskojen päältä.
LIPPUJEN HANKKIMINEN
Jos haluaa varmistaa lippunsa tietylle päivälle ja vähiten kalliiseen junaan, kannattaa liput hommata jo etukäteen netistä. Vaihtoehtoina ovat Inca Rail ja Perurail, me käytimme jälkimmäistä. Seuraavaksi antamani vinkit ja muut perustuvat siis ainoastaan Perurailin käytäntöihin, Inca Railin toimintatavoista en osaa sanoa. Mutta nopealla vilkaisulla näyttää, että kummallakaan yhtiöllä junailu ei ole sitä halvinta lystiä.
Jos ja kun hankkii liput jo etukäteen netistä, eikä vasta itse asemalta, varsinaisia lippuja ei saa ostoksen yhteydessä. Saat varausvahvistuksen, jota vastaan voit käydä lunastamassa junalippusi valitsemassasi toimipisteessä. Niitä oli useita ympäri maan. Me lunastimme omamme Liman lentokentältä, maan sisäisten lentojen lähtöporttien luota löytyvästä pisteestä.
Lippuja lunastaessa kannattaa olla äärimmäisen tarkkana siitä, että sulla on mukana juuri ne dokumentit, jotka ostotilanteessa olet antanut. Passin ja maksukortin numeroiden (ja tietenkin myös nimien) tulee olla samat kuin tilaustiedoissa. Jos näin ei ole, et saa lippujasi.
Meidän edellä lunastuspisteessä kummallakin kaksikolla oli häikkää lippujen lunastamisensa kanssa, mikä oli varsin mieltäylentävää, sillä meillä oli kiire lennolle. Kaiken lisäksi odotus palkittiin nivaskalla A4-kokoisia tulosteita, jotka toimivat matkalippuina. Eli ihan sama kuin olisit tulostanut lippusi itse, mutta vain paljon, todella paljon hankalammin…
JUNAAN NOUSEMINEN CUSCOSSA
Otsikointi on heti harhaanjohtavaa. Jos haluat nousta junaan Cuscossa, tulee sinun hankkiutua junan lähtöasemalle, joka on itse asiassa Poroyssa, Cuscon kupeessa. Me suuntasimme junalle heti laskeuduttuamme lennoltamme Limasta Cuscoon, joten nappasimme taksin juna-asemalle. Taksilla siis pääsee varmasti myös Cuscon keskustasta.
Toinen vaihtoehto on ottaa collectivo, paikallinen joukkoliikkumisväline. Millä tahansa kulkupelillä paikalle saapuukin, tulee varautua siihen, että juna-asemalle pääsemiseen vierähtää pieni tovi, 15-20 minuuttia ainakin.

Poroyn juna-asemalla
Juna-asemalla tulisi lippujen mukaan olla 30 minuuttia ennen junan lähtöä. Me olimme varmasti jo tätäkin ennen, mutta aikaa voi tappaa esimerkiksi paikan kahvilassa. Sieltä voi tarvittaessa ostaa myös matkalle pientä naposteltavaa. Juna-asemalta löytyy myös vessat.
Junalipuissa luki, että jokainen saisi tuoda maksimissaan 5 kg painoisen matkatavaran, mutta monella näkyi olevan pienen kerrostaloasunnon kokoinen pakaasi mukanaan. Ainakaan meidän kohtuullisen kokoisia, mutta silti varmasti kilon-pari ylipainoisia reppujamme kukaan ei punninnut saati paheksunut.
JUNAN KYYDISSÄ
Junalipuissa on jokaiselle osoitettu oma istumapaikka. Meidän kohdallamme molemmat junat olivat sen verran täynnä, ettei paikkaa olisi halutessaan sen suuremmin voinut vaihtaa. Menomatkalla kohdallemme osui juna, joka oli varustettu massiivisin ikkunoin, niitä oli sekä junan kyljissä, mutta myös katossa. Niistä pystyi ihailemaan maisemia varsin esteettömästi.
Paluumatkan junassamme ikkunat oli pienemmät, mutta maisemat oli kertaalleen jo nähty, joten se ei niin harmittanut.
Aurinkoisella säällä ikkunat silti häiritsivät aika paljon kuvaamista. Niistä tuli vaikka kuinka paljon heijastuksia lähes jokaiseen kuvaan. Oli oma taitolajinsa yrittää löytää heijastuksettomia kuvakulmia. Junan vessasta sai varsin säällisiä kuvia, sillä joku oli avannut sen ikkunan apposelleen. Harmi, että tajusin tämän vasta loppumatkasta, muuten olisin rampannut vessassa vaikka kuinka tiuhaan ;D

Kuvituksena ne vähiten huonot ja heijastusvapaimmat maisemakuvat. Läheskään kaikkia en täällä kehdannut julkaista…
Mutta tästä heijastushäiriöstä voi siis päätellä, että maisemat ovat sen 10+. Sacred Valley, jonka halki juna puikkelehtii sen 3,5 tunnin matkallaan, on aivan huikea elämys. On korkeuseroja, jokia, peltoja, ties mitä kasveja, paikallista elämää, lumihuippuisia vuoria, vuoria, jotka ovat kuin Islannista ja kaikkea mahdollista. Ja joka suunnassa. Kyydissä on vähän kuin tennisottelun katsomossa. Silmät eivät pysy sekuntiakaan paikalla. Näiden maisemien takia matka kannattaa taittaa!
Vaikka junalipuista saa pulittaa pitkän pennin (meillä menolippu Cuscosta Machu Picchulle maksoi 94 USD, eli noin 84 euroa ja paluulippu Machu Picchulta Ollantaytamboon 53 USD, noin 47 euroa), mielestäni ihan hirveästi vastinetta rahoille ne eivät tarjoa, ainakaan maisemien lisäksi.
Menomatkalla tarjoilu koostui parista pienestä hedelmästä, pähkinöistä ja palasta paikallista piirasta. Plus juotavasta. Paluumatkalla tarjolla oli pelkästään joku vehnäkäntty ja juotavaa. Kannattaa siis syödä kunnolla ennen matkaa tai ainakin ottaa omia eväitä mukaan. Noista vatsa ei paljoakaan täyttynyt.

Menomatkan tarjoilu. Onneksi oli omia eväitä mukana!
Vaikka junamatka kestääkin useita tunteja, ainakin jos reissaa koko matkan Cuscosta alkaen, se menee suhteellisen joutuisasti. Ainakin jo maisemien puolesta. Lisäksi junan penkit ovat aivan mukavat, joten takapuoli ei puudu liiasta istuskelusta.
Jalkatilaa meillä oli alkumatkasta ruhtinaallisesti, mutta Ollantaytambosta meitä vastapäisille paikoille tupsahti istumaan pariskunta, ja jalkojensa asettelua joutui sen jälkeen hieman enemmän miettimään. Junan henkilökunta on varsin avuliasta ja kielitaitoista, joten senkään suhteen ei ollut ongelmaa.

Nämä maisemat ikuistin junan vessassa.
PERILLÄ MACHU PICCHULLA
Toisin kuin Cuscossa, Machu Picchu Puebloon saavuttaessa juna-asema on kaiken keskellä. Itse Machu Picchu Pueblokin on aika piskuinen kylä, mutta juna-asema on niin keskellä kaikkea, että kävellen sieltä ei ole minnekään kilometriä-paria pidempi matka.
Vaikka junamatkailu Perussa on turisteille kaikkea muuta kuin halpaa lystiä, niin maisemat onneksi hyvittävät kalliita lippuja. Sveitsi on toinen maa, jossa olen nauttinut näihin verrattavista maisemista junan kyydissä, mutta kyllä Peru oli taas varsin omaa luokkaansa.
Mikä on upein junamatka, jonka sä olet tehnyt?
Lue myös nämä:
- Machu Picchu – maailman kauneimpien maisemien äärellä
- Vinkkejä Machu Picchulla käyntiä varten
- Vinkkejä Peruun reissaaville
- Korkeassa ilmanalassa matkustaminen
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Maria
20.9.2016 at 21:01Oi kuinka tulee ikävä Peruun! Olin paikallisten kanssa liikenteessä, mutta ulkomaalaisena en saanut ostaa paikallisille (halvempi juna) tarkoitettuun junaan lippua vaan meidän molempien piti matkata “turistijunassa” (kalliimpi juna). Valitettavasti en muista enää tuota järjestelyasiaa sen enempää enää, koska matkaseuralaiseni hoiti kaiken, mutta hieno kokemushan se oli. Mahtavia maisemia! Junassa ei kuitenkaan ollut kattoikkunoita, hienoja penkkejä eikä ruokatarjoilua, vaan juna näytti lähinnä samalta kuin pääkaupunkiseudun lähijunat ja jos ruokaa halusi sai sitä ostaa ennen junaan nousua tai pienistä ruokakärryistä matkan aikana. Tosin tuosta rupeaa jo olemaan sellaiset 8 vuotta aikaa ja asiat muuttuvat. Näitä Peru kirjoituksiasi on kuitenkin ihana lukea ja muistella menneitä itsekin 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
20.9.2016 at 21:38Ihanaa, että joku muukin jakaa mun ikävää Peruun! Höh, vähän tylsältä kuulostaa tuo, että teidät molemmat oli “pakotettu” kalliimpaan junaan. Varsinkin paikallisille nuo lippujen hinnat ovat varmasti jo huomattavan kalliita. Nuo junat ovat varmasti muuttuneet vuosien aikana, tai voisin ainakin kuvitella, että niillä matkustavat ovat vuosien saatossa tulleet vaativammiksi. Olisi kivaa tehdä tuo junamatka toistekin (voisin nimittäin lähteä Machu Picchulle uudelleen koska tahansa!), ja katsoa onko meno taas muuttunut edellisestä. Ihanaa kuulla, että mun Perun juttuja on kiva lukea 🙂
Marde
24.8.2018 at 16:36Kiitos mainiosta kuvauksesta. Olemme matkaamassa ympäri maapallon ja luonnollisest myös Peruun joulukuussa. Mikäli junissa voi kuljettaa vain 5 kg tavaroita, mitä matkailijat tekevät suurille matkalaukuilleen ym. kamoille?
Noora | Kerran poistuin kotoa
26.8.2018 at 20:09Hei ja kiitos kommentistasi! Junissa on tosiaan esitetty rajoituksena tuo 5kg, sillä tilaa laukuille ei ole ylenmäärin. Meillä oli tuota painavammat laukut (en muista tarkasti, mutta varmasti enintään 10 kiloa per naama), mutta niihn ei puututtu millään tapaa. Kyytiinkin mahtuivat. Mutta jos on liikkeellä jättimäisen rinkan tai matkalaukun kanssa, niin kyytiin ei välttämättä mahdu mukavasti. En muista, että junan henkilökunta olisi minkäänkokoisiin laukkuihin puuttunut ja yritin googlettaa, miten asia olisi nyt. Ilmeisesti edelleenkään laukkuja ei varsinaisesti valvota. Mutta moni matkailija saattaa jättää ylimääräisiä tavaroitaan säilöön vaikka Cuscoon tai muualle matkan varrelle, sillä monet käyvät Machu Picchulla vain päiväseltään tai viipyvät korkeintaan yön tai pari. Siinä ei yleensä tarvitse koko omaisuutta mukaan, jos löytyy vaikka luotettava majapaikka, jonne jättää ylimääräiset tavarat käynnin ajaksi. Ihanaa maailmanympärimatkaa!