Giant’s Causeway – henkeäsalpaavan kaunis luonnonihme

Mulle tilattiin pienenä jotain lasten tietokirjasarjaa, taisi olla nimeltään Löytöretki. Siinä oli kirjoja ties mistä aiheista, mutta yksi kirja ja varsinkin yksi kuva jäi mulle jo lapsena mieleen. Kirjasarjan osa taisi käsitellä maantietoa, ja siinä oli kuva Giant’s Causewaysta.

En mä lapsena ymmärtänyt matkustamisen päälle niin, että koskaan olisin haikaillut pääseväni sinne. Mun ymmärryksen mukaan se oli vain paikka jossain kaukana kaukana, ja siellä nyt vaan oli tosi jännä kivimuodostelma, jota aina kirjaa selaillessani ihailin. Ja taisin vähän ihastua tarinaan siitä, että kivipaadet, tai siis askelmat olisivat jättiläisen aikaansaannoksia.

Kun mulle sitten keväällä selvisi, että lähtisin kesäreissulle Irlantiin, niin mulle oli enemmän kuin selvää se, että tuo myyttinen paikka olisi pakko päästä näkemään. Jos mulla olisi ollut mahdollisuus käydä tuolla reissullani vain yhdessä Irlannin saaren paikassa, olisi valinta ollut itsestäänselvä. Olisin heittämällä jättänyt välistä kaikki vanhat linnat ja muut ihanuudet ja suunnannut riemusta kiljuen Giant’s Causewaylle.

Ja vaikka meidän reissu käsittikin myös muita kohteita, niin tuo lapsuudesta asti kiehtonut paikka veti kyllä pisimmän korren.

Giant’s Causeway pääsi yllättämään upeudellaan

Mua jälkeenpäin hieman huvittaa se, kuinka valmistautunut mutta silti autuaan tietämätön paikasta mä olinkaan. Jättiläisen askelmat, nuo nelisenkymmentätuhatta basalttipylvästä olivat juuri kuin kuvissa. Mutta mä en ollut koskaan vaivautunut ottamaan selvää siitä, mitä basalttipylväiden ympärillä tapahtuu.

Giant’s Causeway sijaitsee rannikolla, ja muistaakseni kaikki kuvat, jotka olin paikasta mieleni sopukoihin rekisteröinyt, olivat kuvattu niin, että kivipylväiden taustalla on meri. Kai olin tästä luonut itselleni mielikuvan siitä, että pylväsrypäs sijaitsee jossain tasamaalla, kuten pellolla, siellä pellon päässä.

Voinkin myöntää keräilleeni leukojani sieltä jalkaterien seasta, kun oikeasti tajusin, millaisten maisemien sylissä nuo kiviaskeleet lepäävätkään. Niin jylhien ja vehreiden rantakallioiden, että teki mieli itkeä ilosta.

Olisin ollut oikein onnellinen jo pelkästään niiden kivien näkemisestä. Niitä oli oikeasti varsin runsaasti, ja siellä oli tilaa tallustella ja ihmetellä. Mutta niin pakahduttavan onnellinen mä olin myös matkalla pylväikkömeren luo. Kaikki ne maanmuodot, äkkijyrkkä pudotus ja sen tuomat korkeuserot, maaston monipuolisuus ja värikylläisyys lähes räjähtivät katsojaa päin. Mutta vain hyvässä mielessä.

Yksi kerta Giant’s Causewaylla ei riitä!

Myönnän, että kävin Giant’s Causewaylla kahdesti. Ei kerta riittänyt mihinkään. Ensimmäisellä kerralla tuli loikittua niiden mystisten kivien päällä oman elämänsä vuorikauriina ja muita ihmettelijöitä väistellen. Seuraavana päivänä palasin vaeltamaan kiviryppään ympärillä ja korkeammalla kallioilla kiertäviä polkuja. Ja otin miljoona kuvaa samasta maisemasta. Ne kun näyttivät joka kulmasta ja joka askeleen jälkeen hieman erilaisilta. Ja vähintään yhtä kauniilta kun puoli metriä sitten.

Olin myös onnekas sen suhteen, että kummallakaan käyntikerralla ei satanut. Varsinkaan niljaisten kivien yli loikkiminen ei olisi ollut hauskaa. Korkeuserot olivat yllättävän suuria ja lenkkarit jalassakin oli jo hieman tekemistä siinä, että pitää itsensä, kameran ja hampaat yhdessä koossa. Pakko muuten antaa kunniaa jollekin naiselle, joka seikkaili kiviä pitkin kunnon korkkarit jalassa! En mä vaan olisi…

Giant’s Causewayn ihmettelemiseen kannattaa varata aikaa monta tuntia. Paikan taika ei ole pelkästään niissä ihmeellisissä kivissä, siellä riittää maailman kauneutta ja reittejä siihen perehtymiseen vaikka kuinka moneksi tunniksi.

Pieni vinkkilaatikko paikassa kävijöitä varten:

• Giant’s Causeway sijaitsee Pohjois-Irlannissa, Antrimin kreivikunnassa
• Jos haluaa reissullaan yöpyä lähiställä, majoittua voi useassa eri paikassa: me olimme yötä Bushmills-nimisessä kylässä, myös Giant’s Causwayn vieressä on hotelleja.
• Belfastista ja Dublinista voi myös tehdä päiväretkiä.
• Itse paikkaan ei ole pääsymaksua. Maksua vastaan saa audio guiden ja vierailijakeskuksen palvelut käyttöönsä.
• Maksusta saa pienen alennuksen, jos saapuu paikalle julkisilla kulkuneuvoilla ja näyttää matkalipun kassalla.
• Vierailijakeskuksesta on parin kilometrin kävely itse pääkallonpaikalle. Matka taittuu hyvin jalankin, tie on asfaltoitu, mutta välin voi taittaa myös bussilla. Hinta taisi olla 1 punta/1,2 euroa/suunta.
• Paikka on hyvin tuulinen ja kylmä, myös kesällä. Kannattaa varata mukaan lämmintä päällepantavaa. Ja hyvät kengät!
• Giant’s Causewayn tienoilta lähtee useita patikkapolkuja. Voit siis kävellä tai pyöräillä tienoilla halutessasi.
• Bushmillsin kylästä paikan päälle pääsee joko bussilla, junalla tai kävellen. Kävelyreitti kulkee junaradan vieritse ja kaunista rantaa myötäillen. Kävellen matkaa Bushmillsin keskustasta kertyy nelisen kilometriä.
• Causewayn lähistöltä löytyy myös parin linnan rauniot sekä Carrick-a-Rede -riippusilta. Alueelle voi  kesäaikaan ostaa Causeway Rambler -bussilipun, jonka avulla näiden nähtävyyksien välillä voi kierrellä bussilla yhden päivän aikana niin paljon kuin lystää. Lipun voi ostaa bussikuskilta.

Muita Giant’s Causewaylle sydämensä menettäneitä?

Lue myös nämä:

• Yö irlantilaisessa (kummitus)linnassa
• Mournevuoret – upea vuoristo Pohjois-Irlannissa
• 6+1 vinkkiä ihanaan Dubliniin

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU