Iloisaa elokuun ekaa torstaita! Instagram Travel Thursday on taas täällä, ja koska elokuu on teematon kuukausi, niin ajattelin hyödyntää tätä ja esitellä teille yhden keräilyharrastukseni. Ne teistä, jotka mua Instan puolella seuraavat, ovat varmastikin jo nähneet otteita tästä puuhasta. Satunnaisia kaivonkansia ja yleensä jalkaparin tai kaksi sen lähitienoilla.
Mä en yleisesti perusta kuvattavana olemisesta, oma naama kekkuloimassa nähtävyyksien edessä ei ole se mun juttu. Mutta nämä ovatkin onneksi vähän eri juttu. Mä sanoisin että nämä mun selfieni ovat vähän kuin leimoja passiin, tosin kaupungeista eikä pelkästään maista. Todisteita siitä, että olen ollut jossain, mutta hieman eri tavalla kuin jatkuvalla naama ja nähtävyys -virralla sosiaalisessa mediassa.
Varmasti joku muukin harrastaa tätä bongausta, tosin en itseni (ja satunnaisten jalkapariseuralaisteni) lisäksi tiedä ketään muuta. Siksi olenkin luonut hommalle omat sääntöni joita noudatan. Koska hauskanpito ilman sääntöjähän olisi aivan kamalaa… Jalkaselfieitä varten kaivonkansiksi kelpaavat vain kannet, joissa lukee paikkakunnan nimi. Kuva kannessa olisi kiva, mutta ei pakollinen. Joskus, kansien puutteessa, olen kelpuuttanut saaliikseni myös jalkakäytävistä löytyneet laatat tai vastaavat, jos niissä vain lukee paikkakunnan nimi. Nimettömiä, kuinka hienoja tahansa ovatkin, en kokoelmaani kelpuuta.
Tämä keräily- tai bongailuharrastus sai alkunsa vahingossa vajaa vuosi sitten. Olimme silloin kaverini kanssa käymässä Kööpenhaminassa, josta lähdimme spontaanisti päiväretkelle Malmöön. Malmön puolella ollessamme ja ihmetellessämme bongasimme keskusta-alueelta hienon kaivonkannen, jossa vielä luki kaupungin nimi. Napsimme pari kuvaa siitä ja jalkateristämme – saisihan siitä myöhemmin hauskaa kuvamatskua someen kertomaan päivän seikkailuista! Sen jälkeen asia hieman unohtui. En tainnut seuraavilla reissuillani kiinnittää kansiin tai niiden sisältöihin sen suurempaa huomiota.
Kunnes parin kuukauden päästä ensibongailustani käytin ulkomaista kaveriani Hämeenlinnassa, missä oli Sibelius-aiheisia kansia koristamassa katuja. Yhden sellaisen kanssa pitikin napata samanhenkinen kuva kuin Malmössakin! Siitä bongausintoilu taas lähti, pikkuisin askelin käyntiin. Ensin bongailin niitä satunnaisesti, silloin tällöin kun satuin muistamaan. Viime keväästä alkaen aktiivisemmin. Jopa niin aktiivisesti, että pari kaverianikin on oppinut tavoille ja bongailee kaivonkansia mun kanssa mulle kuvattavaksi! Kuinka siistiä.
Tekstillisiä kaivonkansia tuntuu löytyvän eniten kaupunkien keskustojen alueelta. Kaikkialta niitä ei löydy ollenkaan. Toisista kaupungeista löytyy enemmänkin. Alkuinnoittajani Malmö tarjoaa ainakin kahdella eri kuvalla ja Malmö-tekstillä varustettuja kansia. Tämän huomasin, kun palasin toukokuussa rikospaikalle. Harmikseni taas heinäkuussa käymissäni Helsingørissä ja Helsingborgissa oli todella hienoja kansia, purjeveneine kaikkineen. Mutta ilman kaupungin nimeä.
Suosikkikanteni olen löytänyt Malmön lisäksi Bratislavasta. Sieltäkin vasta monen tunnin kiertelyn jälkeen, mutta kannen upeus hyvitti kaiken. Komea linna ja kaupungin nimi isolla präntillä. Ei siitä voi kansi enää paremmaksi päästä! Harmittavimmat oharit olen kokenut Kööpenhaminassa. Sieltä kaveri lähetti mulle kuvaa hienosta kannesta, mutta viime reissuni ovat suuntautuneet sen verran keskustan ulkopuolelle, ettei yhtään niistä osunut silmieni – tai jalkojeni – eteen.
Myös kuvausolosuhteet saattavat joskus olla haastavia. Sateinen sää saa kannen kiiltämään, eikä teksti meinaa erottua. Joskus taas rakennus tai auringon suunnasta johtuen oma vartalo luo kannen ylle ikävää varjoa. Optimaalisin kuvausolosuhde on siis aurinkoinen sää, sellainen kun valo tulee oikeasta suunnasta. Ja kun ei ole hetkeen satanut. Montrealissa jouduimme etsimään sateelta suojaan jäänyttä kantta pienen tovin. Frederiksbergissä taas asettelimme itseämme ja kameraa ties mihin asentoihin varjot välttääksemme.
Kansikuvakokoelmani on jo varsin kattava. Kansia ja vastaavia olen bongaillut jo lähes paristakymmenestä kaupungista. Tähän postaukseen en viitsinyt teidän iloksenne joka ikistä löytöäni laittaa. Mutta Instani arkistoista ne kyllä löytyvät jokainen. Postauksen kuvituksena toimivat kaivonkansien lisäksi myös tunnelmakuvat kyseisistä kaupungeista, ettei nyt pelkkien kansien ja jalkojen tuijottamiseksi menisi tämä kooste.
Onko teillä mitään keräily- tai bongausharrastusta reissuillanne?
Lue myös nämä:
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma + Laura, Travellover ja Muru Mou. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.
26 Comments
Tanja/Levoton Matkailija
4.8.2016 at 10:42Tää kansibongaus on kyllä hauskan kuuloinen harrastus! 😀 Mä en ole sitä koskaan tehnyt, mutta parilla viime matkalla oon aina välillä katsonut miilaisia kansia tulee vastaan. Mitään hienoja ei ole näkynyt, joten on kuvatkin jäänyt ottamatta 🙂
Löytyykö noita kansia muuten helposti, sellaisia missä lukee kaupungin nimi? Ei kaikki kaupungin kannet varmaan ole tuollaisia missä lukee kaupungin nimi?
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2016 at 19:28Kansibongaus on ihan paras harrastus! Nyt vaan kaikki innolla harrastamaan 😀 Noita kansia, joissa on kaupungin nimi, löytyy aika vaihtelevasti. Joskus on saattanut koluta kaupunkia (lähinnä keskusta-aluetta) vaikka kuinka pitkään, ennen kuin löytyy edes yksi. Joissain paikoissa niihin törmää taas useammin. Mutta suuri osa kansista ei kyllä ole noita, missä on kaupungin nimi painettuina. On ihan tekstittömiä tai sitten jotain, missä on mainittuna vesi/sähkö/puhelinoperaattori. Mutta se tekee hommasta vaan hauskempaa 🙂
Anni
4.8.2016 at 11:50Oon selvästi ottanut susta vaikutteita, koska oon ittekkin ruvennut satunnaisesti bongailemaan näitä! Mm. Italiassa nimellisiä näkyi aika monessa pikkupaikassakin, ja Berliinissä oli oikein hieno kuvallinenkin!
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2016 at 19:29Hahaa, parhaat jutut alkaa levitä huomaamatta. Instassa salaa ujutan kohta kaikki harrastamaan tätä 🙂 Kiva tietää, että Italiaan ja Berliiniin kantsii suunnata! Ehkä jaellaan kohta jotain bongausvinkkejä koordinaatteineen.
Sonja | FIFTYFIFTY
4.8.2016 at 12:59Haha tää oli kyllä hauska, oot tosi innoissasi noista kansista! Ja ne onkin muuten makeita 😀 Mä oon myös just tollainen, että jos keksii jonkun oman leikin tms. niin sille keksii heti sääntöjä. Mutta musta ne säännöt tekee kaikesta hauskempaa! Mikähän syndrooma sääntöinnostus on?
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2016 at 19:32No siis lapsi on innoissaan kun se leikkii 😀 Parasta ja pahinta tossa on se, kun ei vaan voi tietää, onko noita tarjolla kyseisessä kaupungissa vai ei. Mutta sehän tuo jännitystä reissuun. Ja toki pitää olla sääntöjä, muutenhan vois tehdä ja puuhastella ihan mitä sattuu ja kaikki kävis! Jos bongaat sääntöinnostukselle syndroomanimen niin tuu ihmeessä kertomaan 😉
Ansku BCN
4.8.2016 at 13:23Ihan mahtava idea! Itsekin olen noita joskus satunnaisesti ottanut (mm. Bratislavasta!), mutta olisinpa itse tajunnut tehdä sitä ihan säännönmukaisesti 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2016 at 19:32Kiitos! Ja niin mustakin 🙂 No, nyt voit sitten alkaa harrastaa säännöllisemmin, kun saat siihen hyvän syyn 😀
Hanneli/duunireissaaja
4.8.2016 at 17:46Hauska idea! Tulee hinku keksiä joku oma vastaava juttu.
Noora | Kerran poistuin kotoa
4.8.2016 at 19:33Kiitos! Eiköhän sitä jotain keksi, kun saa sen ensikipinän jostain jutusta.
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
4.8.2016 at 22:40Tää oli hauska idea. Kiva keräilykohde ja hauskoja muistoja. Hyviä kansienbongausta jatkossakin.
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.8.2016 at 17:13Kiitos! Toivottavasti kansionni on jatkossakin myöten.
Terhi / Muru Mou
5.8.2016 at 15:30Aivan mahtava harrastus! Loistava idea 🙂 Mulla ei ole mitään bongaus- tai keräilyharrastusta matkoilla, mutta kerran Pariisissa ollessamme bongailimme työkaveriemme nimiä (tai jonkinlaisia muunnelmia) ja otimme niistä hölmöjä kuvia. Homma lähti siitä, kun näimme ison kyltin Pierre-ystävämme nimestä, mutta viimeistään suomalaisten nimien kohdalla homma vaikeutui niin paljon että jäi sitten kesken. Mutta hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti 😀
Noora | Kerran poistuin kotoa
5.8.2016 at 17:16Kiitos 🙂 Haha, toi kuulostaa just hyvältä bongauskohteelta! Suomalaiset nimet kyllä varmasti toi omaa haastettaan hommaan 😀 Mä en oo koskaan ihan tuollaista harrastanut reissun päällä, mutta mulla on tapana bongailla ulkomailla liikkeiden/ravintoloiden/tuotteiden nimiä ym., jotka on suomea. Oon tehnyt löydöistäni joskus postauksenkin. Ties mitä koloa ja rakoa löytyi talojen seinistä ja muista 🙂
sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi
6.8.2016 at 12:57Hihi, mäkin olen aina välillä ottanut kuvia näistä, kun on tullut jotain oikein hienoja yksilöitä kohdalle. Hauska bongailukohde. :–)
Noora | Kerran poistuin kotoa
6.8.2016 at 22:07Jee, kiva löytää lisää samiksia 🙂
Anna / Tämä matka -blogi
7.8.2016 at 08:31Mä tajusin tuon kaivonkansijutun vasta melko myöhään. Olen varmaan hiihdellyt monen ihanan kannen ohi maahan vilkaisemattakaan. Muutama vuosi sitten Saksassa rupesin katsomaan kansia kunnolla ja voi että kuinka monenlaisia niitä onkaan. Monissa kaupungeissa todellakin panostetaan niihin!
Samoin monessa kaupungissa on maaahan upotettu vaikka minkälaisia laattoja ja tunnuksia. Hienoja katsottavia. Tässä mun suosikki.
https://www.instagram.com/p/BEvkvFtPpvo/?taken-by=tamamatka
Hieno on sun kokoelmasi.
Noora | Kerran poistuin kotoa
8.8.2016 at 21:23Mäkin oon varmasti marssinut vaikka kuinka monien hienojen kansien ohi aikanani. No, toivottavasti en enää! Reissatessa alkaa vaan mennä pää pyörälle, kun tämän bongailuharrastuksen myötä pitää taas tuijottaa yhteen suuntaan lisää. Toi sun linkittämä on aivan mahtava, ihanaa että joissain kaupungeissa panostetaan!
säppä
7.8.2016 at 23:25Ei vitsi, miten hauska keräilykohde 😀 Mä ite oon aina jostain syystä päätyny kuvaamaan kylttejä, varsinkin täällä Espanjassa – ne on jotenkin niin täynnä tunnelmaa. Niitä on hauska bongailla muidenkin kuvista, kun heti iskee sen kaupungin fiilis ne nähdessä. 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
8.8.2016 at 21:25Eikö olekin! 😀 Kyltit on myös kiva bongailukohde, joissain paikoissa nekin on todella näyttäviä.
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 17:30Olen katsellut näitä sun kuvia instassa, joten oli kiva lukea tämän mainion harrastuksen taustat! Täytyypä itsekin alkaa ottamaan vastaavia kuvia tilaisuuden tullen.
Roomassa lähes kaikissa kaivonkansissa lukee S.P.Q.R., joten hyvä kun löysit myös Roma-tekstin. Tuo on lyhenne sanoista “Senatus populusque Romanus” eli “Rooman senaatti ja kansa”. Mutta tällaiset lyhenteet ei taida mennä sun säännöistä läpi 😀
Noora | Kerran poistuin kotoa
8.8.2016 at 21:32Jes, kiva kuulla että tän harrastuksen alkumetrien selvittäminen kiinnosti 🙂 Ja ala ihmeessä ottaa, mielellään ihastelen muidenkin bongauksia! Noita lyhennekansia tulikin Roomassa vastaan vaikka kuinka. Merkitystä en tosiaan tiennyt kuin vasta nyt, mutta enpä olisi niitä kokoelmaan kelpuuttanut. Koska varmasti moni muukaan ei olisi tuota mystistä koodia osannut avata 😀 Säännöt on tarkat 😉
Annika | Travellover
21.8.2016 at 12:42Jotenkin epähuomiossa jäi näkemättä selfie-sana. Mietin, miten kukaan oikeasti keräilee kaivonkansia ja roudaa niitä Suomeen, ja mitä ihmettä niillä voi tehdä! On muuten niin totta, että paljon kaunista jää huomaamatta, jos ei laske katsetta – tai nosta sitä. Olen vasta oppinut kulkemaan välillä nokka pystyssä ja katsomaan, kuinka upeita ikkunoita tai kattoja rakennuksissa voi olla.
Noora | Kerran poistuin kotoa
21.8.2016 at 21:09Haha, sain tästä kyllä päivän naurut! Mitähän siitä tulisi, jos luikkisin pitkin kyliä bongaamassa paikallisia viemärinkansia, nappaisin ne irti kun silmä välttäisi ja kätkisin selkäreppuun. Ja vailla omantunnontuskia jättäisin katuun ammottavia aukkoja, joihin tippuisivat vuorollaan mummot ja natiaiset 😀 Pitäneekin pistää homma korvan taakse, jos reissailu alkaa muuten tuntua tylsältä 😉
Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi
31.8.2016 at 17:50Hahahaha! Ihan mahtava postaus 😀 Pitääkin selkeesti alkaa katsomaan vähän tarkemmin jalkoihinsa. Jossain joskus ollaan otettu tämmöinen kuva. Olisko ollut Uudessa-Seelannissa?
Noora | Kerran poistuin kotoa
31.8.2016 at 21:54Kiitos! Mahtavista harrastuksista saa mahtavia postauksia 😀 Jalkoihinsa kyllä kannattaa reissatessa katsoa, vaikka kaikki muutkin suunnat siitä huomiosta kilpailevat. No niin, hyvin aloitettua harrastusta voi sitten jatkaa tulevaisuudessakin 🙂